23.05.2017

Vuosikokouksessa sattuu ja tapahtuu

Huhti- ja toukokuu ovat järjestöissä sääntömääräisten vuosikokousten aikaa. Osanottajille kokoukset saattavat näyttäytyä lyhyenä teatterin omaisena esityksenä. Silti näidenkin kokousten kulisseissa sattuu yhtä, jos toistakin.

Kun työkaverit joskus murehtivat tekemiään virheitä, lohdutan heitä kertomalla, että jos omat mokani ja muut sattumukset koottaisiin kirjaksi, tulisi siitä melkoinen kokoelma. Kaikenlaista on tullut tehdyksi ja tyrityksi. Tämä pätee myös vuosikokouksiin, joiden järjestelyistä olen Telassa vastannut reilun kymmenen vuoden ajan.

Jos omat mokani ja muut sattumukset koottaisiin kirjaksi, tulisi siitä melkoinen kokoelma.

Kenellekään vastaavaa työtä tekevälle ei tule yllätyksenä tieto, että kokoukset etenevät pitkälti tietyn kaavan mukaan jopa nuijan kopautuksia myöten. Tällä on tarkoitus helpottaa kokouksen puheenjohtajaksi suostumuksensa antaneen tehtävää. Lisäksi pyritään varmistamaan myös kokouksen sääntöjen mukainen juoksutus. Niinpä puheenvuorojen esittäjistä sovitaan pitkälti jo etukäteen.

Kun kokouspöydän ympärille istuutuu ihmisiä eikä etukäteen ohjelmoituja koneita, on kaikki inhimillisen työelämän yllätykset mahdollisia.

Kokouskuiskaajaa tarvitaan

Kello käy ja kokoukseen ilmoittautuneet ovat saapuneet paikalle. Pahimmat sykkeen nostatukset olen saanut huomatessani, että ainoastaan puheenjohtajaksi lupautunutta henkilöä ei näy ei kuulu. Nopea tsekkauspuhelu tuottaa vastauksen, jota en haluaisi kuulla. Kokous on tullut merkityksi väärälle päivälle. Puheenjohtajan on nyt mahdotonta ehtiä paikalle. Kokouksen puheenjohtajuus siirtyy lennossa muutaman korvaan kuiskuttamisen saattelemana uudelle henkilölle, ja kokous pääsee alkuun joitakin minuutteja myöhässä.

Kokouksen avaa yleensä hallituksen puheenjohtaja. Tervehdysten ja toimintakatsauksen jälkeen hän pyytää osallistujilta ehdotusta vuosikokouksen puheenjohtajasta. Jotta kokous saadaan jouhevasti käyntiin, on ehdotuksen tekijä sovittu ennakkoon. Joskus tässä kohdin ehdotuksen sijaan seuraakin kokoushuoneessa täysi hiljaisuus. Etsin katseellani sovittua esityksen tekijää. Hän puolestaan tuskaisena ilmeilee vastaan, että on unohtanut henkilön nimen, jota pitäisi ehdottaa. Kuiskaajan taidot ovat jälleen tarpeen.

Kun kokouksessa on päästy tähän vaiheeseen, sujuu esityslistan muutama seuraava kohta yleensä kommelluksitta vähintään siihen asti, kunnes kokouksen sihteerinä luen tilintarkastajan kertomuksesta oleelliset osat. Vuodesta toiseen sanat tuntuvat juuttuvan kurkkuun ja uloslukutaito on heikonpuoleinen.

Jännittävä kohta on myös se, kun päästään valitsemaan hallituksen jäseniä erovuoroisten jäsenten tilalle sekä puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa. Muistavathan kaikki asianosaiset kokousedustajat käyttää puheenvuoronsa tällä kohdin ja tehdä tarvittavat ehdotukset. Aina se ei ole käynyt ihan automaattisesti vaan jälleen on tarvittu järjestäjän tiukkaa katsetta asianosaiseen suuntaan.

Kaikkien sattumustenkin jälkeen kokoukset on aina saatu viedyksi sääntöjen mukaisesti läpi, tilinpäätös vahvistetuksi, vastuuvapaudet myönnetyiksi ja jäsenet ja puheenjohtajat valituiksi.

Olenko sitten oppinut virheistä jotakin? No ainakin sen, että sama moka ei toistuisi kokouksesta toiseen. Ja sen, että kun virheitä sattuu, maailma ei siihen kaadu. Vähän rennommalla otteella kokoukset niin kuin elämä muutenkin sujuvat letkeämmin.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kahdeksan miinus neljä?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.