Tällä tarkastellaan lakisääteisen vanhuuseläkeiän alarajan nousua. Pieni miinus tarkoittaa vähäistä nousua, iso miinus täysimääräistä eläkeiän nousua.

Eläkeiän nousu, vaikutukset sukupolvittain

Vanhuuseläkeikää korotetaan vuonna 1955 syntyneistä alkaen, joten se ei siis vaikuta vuosina 1950–1954 syntyneisiin.

Vuosina 1955–1959 syntyneillä vaikutus on vähäinen, sillä eläkeikä nousee kolmella kuukaudella ikäluokkaa kohden. Heillä eläkeiän nousu ei siis vielä vaikuta täysimääräisesti. Vuonna 1959 syntyneiden vanhuuseläkeikä on 64 vuotta 3 kuukautta.

1960-lukulaisista eteenpäin vaikutus muuttuu täysimääräiseksi: vuonna 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jolla vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Nuoremmilla ikäluokilla vanhuuseläkeikä voi olla vielä tätäkin enemmän eläkeajan ja työssäoloajan välisen suhteen kiinnittämisen myötä.

Sukupolvien sisällä on luonnollisesti paljon yksilöllistä vaihtelua. Jokaisen omaan eläkkeeseen vaikuttaa ikäluokasta riippumatta muun muassa se, mitä valintoja henkilö tekisi toisaalta nykysäännösten ja toisaalta uudistettujen säännösten oloissa.