Työeläkkeiden osittaisen rahastoinnin takia työeläkevakuuttajat ovat merkittäviä sijoittajia ja siten finanssisektorin toimijoita. Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Velvoite ilmaistaan erilaisia eläkevakuuttajia koskevissa laeissa hieman toisistaan poikkeavasti, mutta pääsääntö on sama kaikilla.

Työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä on useissa eri laeissa. Työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnasta on säädetty työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa. Eläkekassojen ja -säätiöiden sijoitustoiminnasta on omat säännökset eläkekassalaissa ja eläkesäätiölaissa.

Lainsäädännön lisäksi työeläkevakuuttajien toimintaa ohjaavat alan yhteiset sekä kunkin toimijan omat toimintaa ohjaavat suositukset ja periaatteet. Yhteisenä ohjeena alalla on ohje rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumisesta ja selvittämistä, mikä on luettavissa sivun oikeasta reunasta.

Kukin työeläkevakuuttaja määrittelee itsenäisesti oman sijoitus- ja omistajapolitiikkansa. Kaikilla työeläkevakuuttajilla on myös omat menettelynsä ja periaatteensa sijoitusten vastuullisuuden arviointiin ja tarkasteluun. Vastuullinen sijoittaminen on tärkeä osa työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa, joten siihen liittyvien linjausten määrittely on siksi jokaisen toimijan omalla vastuulla.

Työeläkevakuuttajien tarkempiin linjauksiin liittyen vastuullisuuteen ja omistajaohjaukseen voi tutustua kunkin toimijan omilta verkkosivuilta ja tilinpäätöksistä.

Myös työeläkevakuuttajien vakavaraisuutta koskevat säännökset sääntelevät sijoitustoiminnan reunaehtoja. Vakavaraisuussääntelystä kerrotaan tarkemmin Vastuut ja vakavaraisuus -sivuilla.

Finanssitoimijoiden sääntely on tiukentunut huomattavasti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Tiukentuminen on tapahtunut erityisesti EU:n tasolla, koska kriisi nosti esiin vahvan vaatimuksen voimistaa sääntelyä ja valvontaa nimenomaan koko EU:n tasolla. Voidaan puhua jopa lainsäädäntötulvasta. EU:n rahoitusmarkkinoita koskevan sääntelyn vaikutukset ulottuvat myös eläkevaroja sijoittaviin yhteisöihin. Suomen onkin pidettävä huolta siitä, että EU:n sääntely ei aiheuta työeläkejärjestelmälle perustelemattomia lisäkustannuksia ja että se ei heikennä työeläkelaitosten mahdollisuuksia hoitaa työeläkevarojen sijoittamista eläkevarojen turvaamisen kannalta optimaalisella tavalla.