Tela-blogi
Telan johdon ja asiantuntijoiden kirjoituksia työeläkejärjestelmästä ja ajankohtaisista aiheista.
19.05.2016

Julkisen talouden varjossa

Suomen julkisen talouden alijäämä oli 2,7 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2015. Työeläkelaitokset ovat kansantalouden tilinpidossa osa julkisyhteisöjä. Työeläkeala oli viime vuonna ainoa ylijäämäinen julkisen talouden sektori ja supisti julkisen talouden alijäämää. Työeläkelaitosten ylijäämä oli 1,38 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Muun julkisen talouden yhteenlaskettu alijäämä oli siis yli neljä prosenttia.

Työeläkealan jäämä koostuu sijoitustuotoista sekä siitä, paljonko muut tulot kuin sijoitustuotot ylittivät menot.

Työeläkesijoitusten tuotot olivat 1,65 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Menot ylittivät työeläkemaksutulojen ja valtionosuuksien summan. Tästä aiheutuva alijäämä oli 0,27 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Toisin kuin Suomessa ilmeisesti yleisesti luullaan, työeläkesektorin sisällyttäminen julkisen talouden tilastoihin ei ole kansallista tilastokikkailua. Julkisen talouden tilastojen laadinta perustuu EU:n asetukseen.

Sijoitustuotot supistuneet kansantalouden tilinpidossa

Kansantalouden tilinpidossa työeläkevarojen sijoitustuotot sisältävät vain niin sanotut käteistuotot eli osingot, korot ja vuokrat. Sen sijaan arvonmuutokset ja myyntivoitot tai -tappiot eivät sisälly huomioon otettaviin tuottoihin, toisin kuin työeläkelaitoksille säädetyssä tuotto- ja sijoitusraportoinnissa yleensä. Kansantalouden tilinpidossa sijoitusten nimellistuotto oli viime vuonna kahden prosentin tienoilla, kun se tuottoraportoinnissa oli noin viisi prosenttia pääomalle.

Tilinpidon mukainen sijoitusten tuotto on ollut pitkään melko vakaata. Se on pysytellyt yli kaksikymmentä vuotta 1,6:n ja 2,4 prosenttiyksikön välillä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

"Työeläkesektorin sisällyttäminen julkisen talouden tilastoihin ei ole tilastokikkailua."

Sijoitustuottoja kuvaava suhdeluku on kuitenkin viime vuosina alentunut, vaikka eläkevarojen suhde bruttokansantuotteeseen on noussut. Sijoitustuottojen suhde bruttokansantuotteeseen on kansantalouden tilinpidossa ollut vuoden 2015 lukemaa alempi viimeksi yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Viime vuosien aleneva suhde on johtunut korkotason ja sitä myötä korkotulojen alenemisesta. Korkotason lasku on nostanut varallisuusarvoja ja siten sijoitusten kokonaistuottoja. Näitä arvonmuutoksia ei raportoida kansantalouden tilinpidossa.

Maksutuloylijäämäkin on hävinnyt

Myös työeläkemaksutulojen ja eläkelaitosten menojen erotuksesta muodostuva ylijäämä on supistunut reippaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ylijäämä oli 2,3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2006. Vuonna 2014 jäämä kääntyi niukasti negatiiviseksi eikä enää koskaan positiiviseksi muuttunekaan.

Etumerkin vaihtumisen ei tosin pitäisi olla kovin suuri yllätys. Käänne ajoitettiin yksityisalojen työeläkkeissä näihin vuosiin jo yli kolmekymmentä vuotta sitten julkaistuissa laskelmissa, vaikka etuus- ja rahoitussääntöjä sekä väestöennusteita on tällä välin muutettu moneen kertaan. Tämä ei ole katastrofi, vaan eläkerahastoinnin tarkoituksenakin on ollut, että jostain alkaen maksuja kerätään vähemmän kuin työeläkelaitoksilla on menoja.

Vuosikymmeniä sitten ei kuitenkaan ennakoitu sitä, että työeläkelaitosten talous on nyt niin kiinteä osa julkista taloutta, ainakin kansantalouden tilinpidossa. Tämä vaikuttaa myös määritettäessä EU-maiden niin sanottua EDP-alijäämää (excessive deficit procedure eli liiallisten alijäämien menettely, jolla seurataan EU-maiden julkisen sektorin vakautta ja finanssipolitiikkaa) Suomen tapauksessa. Ylijäämän trendinomaisen supistumisen takia työeläkesektorista on yhä vähemmän ”apua” koko julkisen talouden alijäämärajojen täyttämisessä. Ylijäämän supistuminen onkin otettu huomioon Suomen julkisen talouden suunnitelmassa.

Tasapainoon vuoden 2017 eläkeuudistuksella

Julkisen talouden kestävyyden arvioinnissa tehdään laskelmia siitä, riittävätkö tulot vallitsevan tai muutetun lainsäädännön mukaisiin menoihin pitkällä aikavälillä. Tulos on riippuvainen väestön ja talouden kehityksestä. Muun muassa varojen tuotto ja velkojen korot vaikuttavat tulokseen ja otetaan huomioon.

Laskelmat tehdään bruttokansantuotteeseen suhteutetuilla luvuilla. Kestävyysvajeessa tulevaisuuden vuosien alijäämäsuhteet ovat yhteenlaskettuina suuremmat kuin ylijäämävuosien ylijäämäsuhteet yhteenlaskettuina. Kestävyysylijäämä on päinvastainen tilanne ja varmaankin harvinaisuus kaikkialla maailmassa.

Kestävyysvajeen suuruuden mittari on se, kuinka monta prosenttiyksikköä menojen ja tulojen erotusta pitäisi ”heti” toteutettuna pienentää suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta kestävyysvaje korjautuisi.

Valtiovarainministeriön tämänhetkisen arvion mukaan Suomen julkisen talouden kestävyysvaje on runsaat 3 prosenttiyksikköä. Työeläkesektorissa kestävyysvajetta ei kuitenkaan ole, kun arvio tehdään vuonna 2017 voimaan tulevan lainsäädännön ja yksityisalojen työeläkemaksuihin vuodelle 2017 sovitun korotuksen mukaan.

Kestävyysarvio perustuu Eläketurvakeskuksen vuoden 2017 eläkeuudistuslainsäädännön käsittelyn yhteydessä esittämään pitkän aikavälin peruslaskelmaan. Peruslaskelmassa oletettiin pitkällä aikavälillä 72 prosentin työllisyysaste, 1,6 prosentin ansiotason keskimääräinen vuotuinen kasvu ja 3,5 prosentin reaalinen vuotuinen keskituotto työeläkesijoituksille.

Sote-uudistus saattaa ennen pitkää vaikuttaa työeläkerahoituksen ja eläkevastuiden jakautumiseen yksityisten ja julkisten alojen työeläkkeiden kesken. Muutos ei vaikuta juurikaan siihen, paljonko koko kansantaloudessa syntyy työeläkevakuutettavaa työtuloa sekä siitä maksutuloa ja eläkevastuuta.

Jaa

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on seitsemän miinus kuusi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.