Eläkerahastot eivät ole minkään yksittäisen sukupolven omaisuutta, vaan rahoja on varattu niin nykyisille kuin tulevillekin eläkkeensaajille. Työeläkejärjestelmän osittaisen rahastoinnin ansiosta työeläkemaksujen taso pystytään pitämään matalammalla kuin eläkemenot edellyttäisivät. Jatkuva rahastointi turvaa myös ”kurahousukansan” eli nykyisten lasten tulevaisuutta. Mikäli työikäisten sukupolvien eläkkeitään varten säästämät rahat käytettäisiin etuajassa eli vanhempien sukupolvien hyväksi, ei varoja riittäisi enää heidän omiin eläkkeisiinsä. Tällöin nykyisten työikäisten eläkkeistä lankeaisi suurempi lasku nykyisten lasten, eli tulevaisuuden työikäisten, maksettavaksi korkeampien eläkemaksujen muodossa.

kuvituskuva

Osittain rahastoivassa järjestelmässämme jokainen sukupolvi vuorollaan maksaa osan sillä hetkellä olevien sukupolvien eläkkeistä, mutta säästää myös siivun omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten. Rahastot eivät ole väliaikainen ratkaisu suurten ikäluokkien aiheuttamien eläkemenojen paikkaamiseen, vaan varojen avulla turvataan eläkkeet myös pitkälle tulevaisuuteen.

Rahastointi alentaa työeläkemaksujen tasoa

Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista rahastoidaan tulevia vuosia varten, ja rahastoidut varat sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Rahoja ei ole haudattu pankkiholvien uumeniin, vaan niitä myös käytetään joka vuosi työeläkkeiden maksamiseen. Joka neljäs eläke-euro saadaan rahastoidusta osasta.

Vaikka rahastoja on käytetty koko eläkejärjestelmän olemassaolon, vasta viime vuosina eläkemenot ovat kasvaneet saatuja maksutuloja suuremmiksi. Erotus katetaan eläkerahastoista. Esimerkiksi vuonna 2015 työeläkemaksuja kerättiin yhteensä 24,9 miljardia ja vastaavasti työeläkkeitä maksettiin 25,2 miljardia.

Tulevaisuudessa sijoitusvaroilla katetaan yhä suurempi osa eläkemenoista. Rahastojen avulla työeläkemaksut saadaan pidettyä matalammalla kuin mitä eläkemenot vaatisivat. Työnantajalle tämä tarkoittaa matalampia työvoimakustannuksia, ja työntekijälle jää palkasta enemmän käteen.

Rahastoissa 180 miljardia, vastuut yli 600 miljardia

Eläkerahastot ovat etenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kasvaneet merkittävästi. Ne ovat eurooppalaisittain suuret, sillä Suomessa on varauduttu väestön ikääntymiseen hyvin.

Eläkerahastoissa on tällä hetkellä varoja noin 180 miljardia euroa. Maksettavia eläkkeitä puolestaan on kertynyt pitkälti yli 600 miljardin euron verran, yli kolme kertaa enemmän kuin rahastoissa olevia varoja.

Yksityisaloilla rahastointia on tehty jo 1960-luvun alusta lähtien. Julkisilla aloilla rahastointi alkoi 80-luvulla.

Niin kauan kuin sijoitetut varat tuottavat enemmän kuin palkkasumma kasvaa, rahastointi kannattaa. Näin on ollut viimeiset noin 25 vuotta, kun varoja on sijoitettu tuottohakuisesti kohtuullisella riskillä.

Eläkerahastoissa ei vain nykyeläkeläisten vaan kaikkien ikäluokkien rahaa

180 miljardin potista noin 115 miljardia on yksityisalojen rahaa ja noin 65 miljardia julkisten alojen. Rahastoinnin periaatteet poikkeavat toisistaan yksityisillä ja julkisilla aloilla. Yksityisaloilla voidaan laskea myös varojen jakautuminen eri ikäluokille.

Yksityisalojen eläkevarojen kohdentuminen alle ja yli 65 vuotiaille

Yksityisalojen eläkevaroista vajaa kolmannes on varattu nykyeläkeläisille eli 65 vuotta täyttäneille. Suurin osa varoista on siten varattu alle 65 vuotiaille, joista valtaosa on siis vasta tulevia eläkeläisiä. Vaikka niin sanotut suuret ikäluokat ovat jo lähes kokonaan eläkkeellä, perässä on tulossa suurin piirtein samankokoisia ikäluokkia.

Työeläkejärjestelmä perustuu sukupolvien väliseen vastavuoroisuuteen. Kaikki työssäkäyvät suomalaiset vuorollaan maksavat työeläkemaksuja, jotka käytetään pääosin samaan aikaan eläkkeellä olevien eläkkeisiin. Aikanaan he hyötyvät järjestelmästä, sillä seuraavat sukupolvet puolestaan rahoittavat heidän eläkkeitään. Kenelläkään ei ole omaa henkilökohtaisten työeläkesäästöjen pottia, josta oma eläke maksettaisiin, mutta jokaisella on lailla turvattu oikeus hänelle kertyneeseen eläkkeeseen.

Kullakin sukupolvella varat ovat aina suurimmillaan vanhuuseläkeiän kynnyksellä, kunnes varoja aletaan käyttää eläkkeiden maksuun.

Vanhuuseläkkeitä varten varatut rahastot eri ikäluokille

2010-luvulla siis rahoja on ”säästössä” eniten 1950-luvulla syntyneille, ja vuosikymmen myöhemmin suurin potti on kasassa 60-luvulla syntyneille. 90-lukulaisten potti taas kasvaa sitä mukaa, kun heille kertyy työvuosia ja lähennytään heidän eläkevuosiaan.

Eläkevaroja haluttaisiin aika ajoin ohjata ratkaisemaan erilaisia yhteiskunnan ongelmia. Kaikelle kerätylle ja sijoitetulle rahalle on kuitenkin käyttötarkoitus.

Varat on mitoitettu tarkkojen laskelmien pohjalta riittämään eri ikäluokkien eläkkeisiin, eikä niitä ole tarkoitus missään vaiheessa purkaa tyhjiin. Pohjakassa on välttämätön.

Jos varoja purettaisiin, olisi se pois nuorten ja tulevien sukupolvien eläkkeistä.

Rahastointi – mistä olikaan kyse?

  • Osa kunakin vuonna perityistä työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan rahoitusmarkkinoille. Jokainen sukupolvi säästää näin siivun omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten. Rahastoihin siis tulee tällä tavoin joka vuosi uusia varoja.
  • Rahastoja myös käytetään joka vuosi työeläkkeiden maksamiseen. Joka neljäs euro saadaan rahastoidusta osasta. Tulevaisuudessa rahastojen osuus kasvaa, sillä eläkemenot ovat pysyvästi suurempia kuin maksutulot.
  • Eläkerahastoissa on kaikkien nykyhetkellä ja menneisyydessä työssä olleiden ikäluokkien varoja, ei yksinomaan nykyisten eläkkeensaajien. Yksityisalojen eläkevaroista vain vajaa kolmannes on varattu nykyisille eläkkeensaajille. Rahastot on mitoitettu tarkkojen laskelmien pohjalta riittämään eri ikäluokkien eläkkeisiin.