Työeläkevakuuttajien yhtenä tehtävänä on rahastoida osa vuosittain perittävistä työeläkemaksuista. Rahastoituja varoja sijoittamalla työeläkevakuuttajat kasvattavat rahastojen arvoa ja tuottavat siten lisäeuroja työeläkkeiden maksuun. Työeläkkeiden osittaisen rahastoinnin johdosta työeläkevakuuttajat ovat merkittäviä sijoittajia ja siten finanssisektorin toimijoita. Sijoitustoiminta on kuitenkin tiukasti säädeltyä: esimerkiksi vakavaraisuutta koskevat säännökset asettavat reunaehtoja työeläkevarojen sijoittamiselle.

kuvituskuva

Työeläkevakuuttajien vakavaraisuudella tarkoitetaan niiden kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Vakavaraisuutta koskevalla sääntelyllä määritellään työeläkesijoittamisessa sallittu riskitaso ja siten myös raamit sijoitustoiminnassa tavoiteltaville tuotoille.

Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tuottohakuisuuden ja riskinkantokyvyn on oltava tasapainossa. Korkea tuotto ja matala riskitaso ovat lähtökohtaisesti sijoittamisessa keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Mitä riskipitoisemmin varoja sijoitetaan, sitä korkeampia tuottoja niille on mahdollista saada. Vastaavasti mitä vähemmän riskejä ollaan valmiita ottamaan, sitä pienemmiksi jäävät varoille saatavissa olevat tuotot.

Sääntelyn tarkoituksena turvata eläkevarat ja -etuudet

Yksityisalojen työeläkevakuuttajien vakavaraisuudesta säädetään lailla (Laki eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta). Sääntelyn tarkoitus on turvata työeläkevarat ja viimekädessä työeläke-etuudet. Lisäksi sääntely toimii kehikkona, jonka avulla työeläkejärjestelmässä puututaan tarvittaessa liialliseen riskinottoon.

Vuoden 2017 alusta uudistetun lain tavoitteena on, että työeläkevakuuttajien riskinkantokyky kestää myös tulevaisuuden mahdolliset kriisit. Lisäksi uudistuksella haluttiin varmistaa, että eläkevarojen sijoitustoiminnassa pystytään entistä paremmin reagoimaan rahoitusmarkkinoiden ja maailmantalouden muutoksiin.

Vakavaraisuussääntely vaikuttaa osittain siihen, kuinka paljon työeläkevakuuttajat voivat ottaa riskiä sijoitustoiminnassaan. Sijoitustoimintaa kuitenkin ohjaa voimakkaasti myös työeläkevakuuttajan muu riskienhallinta. Vakavaraisuussääntely ei siis estä työeläkevakuuttajien mahdollisimman tuottavaa sijoitustoimintaa turvaavuustaso huomioiden. Uudistetun vakavaraisuussääntelyn yhtenä tavoitteenakin on ollut nimenomaan vakavaraisuusmallin kannustavuus työeläkevakuuttajien hyvään riskienhallintaan.

Vakavaraisuussääntely koskee vain yksityisalojen työeläkevakuuttajia eli työeläkeyhtiöitä, eläkekassoja ja -säätiöitä. Julkisilla aloilla sijoitustoimintaa puolestaan ohjataan eläkevakuuttajien päätöksentekoelimissä tehdyillä päätöksillä siitä, miten sijoitukset voivat kohdistua eri sijoituslajeihin.

Vakavarainen vakuuttaja suoriutuu velvoitteistaan riskien toteutuessakin

Työeläkevakuuttaja laskee kunkin vakuutetun työntekijän ja eläkkeensaajan osalta vastuuvelan määrän siltä osin, kuin se on rahastoinut varoja näiden eläkkeitä varten ennakkoon. Vastuuvelan määrä lasketaan siten, että se keskimäärin riittää eläkkeen rahastoidun osan maksamiseen.

Vakavaraisuutta puolestaan mitataan työeläkevakuuttajan vastuuvelan ylittävillä varoilla. Jos sijoitusvarat ylittävät vastuuvelan riittävissä määrin, katsotaan työeläkevakuuttajan olevan vakavarainen. Tämä tarkoittaa sitä, että työeläkevakuuttaja kykenee suoriutumaan eläkevakuutustoimintaan liittyvistä velvoitteistaan, vaikka osa vakuutustoimintaan liittyvistä riskeistä toteutuisikin.

Vakavaraisuuden arviointi perustuu työeläkevakuuttajien sijoitusten riskitason määrittelyyn, vakuutustoiminnan riskien arviointiin sekä näiden perusteella tehtäviin matemaattisiin laskelmiin.

Tunnusluvut vakavaraisuuden kuvaajina

Vakavaraisuuden valvonnasta vastaa Finanssivalvonta. Vakavaraisuutta kuvataan erilaisilla tunnusluvuilla, jotka julkaistaan kullekin yksityisalan työeläkevakuuttajalle neljännesvuosittain. Keskeisimmät tunnusluvut ovat vakavaraisuuspääoma, vakavaraisuusasema ja vakavaraisuusaste.

Työeläkevakuuttaja voi varautua sijoitustoiminnan ja vakuutustoiminnan riskeihin vakavaraisuuspääomalla. Vakavaraisuuspääomaan sisältyy muun muassa oma pääoma, sijoitusten arvostuserot ja riskejä varten toimivat puskurirahastot.

Vakavaraisuuspääoman tulee ylittää vakavaraisuusraja, jotta toiminta olisi vakavaraista. Vakavaraisuusraja puolestaan on työeläkevakuuttajan sijoituskannan rakenteen perusteella laskettu arvo, johon vakavaraisuuspääomaa verrataan. Mikäli vakavaraisuusraja alittuu, tulee työeläkevakuuttajan toimittaa Finanssivalvonnalle taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Jos vakavaraisuuspääoma alittaa vähimmäispääomavaatimuksen (kolmasosa vakavaraisuusrajasta), on työeläkevakuuttajan toimitettava Finanssivalvonnalle lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma.

Vakavaraisuusaste kertoo, kuinka paljon työeläkevakuuttajan omaisuus ylittää vastuuvelan. Esimerkiksi 130 prosentin vakavaraisuusaste kuvastaa sitä, että työeläkevakuuttajalla on omaisuutta 130 prosenttia vastuuvelan määrästä.

Vakavaraisuusasema puolestaan kuvaa vakavaraisuuspääomaa suhteessa vakavaraisuusrajaan. Jos vakavaraisuusasema on esimerkiksi 2,0, on työeläkevakuuttajan vakavaraisuuspääoma kaksinkertainen suhteessa vakavaraisuusrajaan.

Finanssivalvonta julkisti syyskuun puolivälissä työeläkevakuuttajien tuoreimmat vakavaraisuustiedot kesäkuun 2017 lopun tilanteesta. Työeläkevakuuttajien vakavaraisuus oli kokonaisuudessaan hyvällä tasolla. Alan keskimääräinen vakavaraisuusaste oli 130,4 prosenttia. Lisätietoja uutisestamme: Työeläkevakuuttajien vakavaraisuus vahvistui vuoden 2017 alkupuoliskolla.

Vakavaraisuus – mistä olikaan kyse?

  • Vakavaraisuudella tarkoitetaan työeläkevakuuttajan kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Vakavaraisuussääntelyllä määritellään työeläkesijoittamisessa sallittu riskitaso.
  • Vakavaraisuussääntelyn tarkoituksena on turvata työeläkevarat ja viimekädessä työeläke-etuudet. Lisäksi sääntelyn avulla on mahdollista puuttua tarvittaessa liialliseen riskinottoon työeläkevarojen sijoittamisessa.
  • Vakavaraisuussääntely koskee vain yksityisalojen työeläkevakuuttajia eli työeläkeyhtiöitä, eläkekassoja ja -säätiöitä.