Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä: kunkin vuoden eläkkeet kustannetaan kyseisen vuoden työeläkemaksuilla. Yksityisaloilla on käytössä kuitenkin osittain rahastoiva järjestelmä, jossa osa eläkkeestä kustannetaan kuluvan vuoden työeläkemaksuilla ja osa jo aiemmin rahastoihin talletetuista varoista. Näistä rahastoihin talletetuista varoista muodostuu eläkevakuuttajan vastuuvelka tuleville eläkkeensaajille.

Työeläkevakuuttaja laskee kunkin vakuutetun (työntekijä) ja eläkkeensaajan osalta vastuuvelan määrän, siltä osin kuin se on rahastoinut varoja näiden eläkkeitä varten ennakkoon. Vastuuvelan määrä lasketaan siten, että se keskimäärin riittää eläkkeen rahastoidun osan maksamiseen. Vastuuvelan laskennasta on kerrottu tarkemmin Vastuulaskenta-sivullamme.

Työeläkevakuuttajien rahastoimat varat tulee sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti, jotta varoja on riittävästi tulevien eläkkeiden maksamista varten. Tuottavalla sijoittamisella voidaan hillitä myös tulevien vakuutusmaksujen nousupaineita.

Vakavaraisuus kuvaa riskinkantokykyä

Työeläkevakuuttajan vakavaraisuus kuvaa työeläkevakuuttajan riskinkantokykyä: millainen kyky vakuuttajalla on selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Riskit kuuluvat työeläkevakuuttamisen perusluonteeseen, ja ne voivat liittyä sekä sijoittamiseen että itse vakuutustoimintaan.

Sijoittamisessa korkea tuotto ja matala riskitaso ovat lähtökohtaisesti ristiriitaisia tavoitteita: mitä riskipitoisemmin sijoitetaan, sitä korkeampia tuottoja on mahdollista saada. Vakuutustoiminnan riskit puolestaan liittyvät siihen, kuinka suomalaisten tulevia eläkkeelle jäämisiä on mahdotonta tietää tarkalleen etukäteen. Esimerkiksi kunakin vuonna alkavien vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrät vaihtelevat. Näin ollen maksettavien eläke-etuuksien suuruutta ei voida tietää tarkalleen etukäteen.

Vakavaraisuutta mitataan työeläkevakuuttajan vastuuvelan ylittävillä varoilla. Jos sijoitusvarat ylittävät riittävästi vastuuvelan, työeläkevakuuttaja on vakavarainen.

Vakavaraisuudelle on asetettu tiettyjä yhteisiä sääntöjä, joiden noudattamista Finanssivalvonta seuraa. Säännöillä määritellään työeläkesijoittamisessa sallittu riskitaso ja siten myös raamit sijoitustoiminnassa tavoiteltaville tuotoille.

Vakavaraisuussääntely koskee vain yksityisalojen työeläkevakuuttajia eli työeläkeyhtiöitä, eläkekassoja ja -säätiöitä.