Eläkekatto muuttaisi koko ansioihin perustuvan työeläkemallin

01.10.2013

Johtajamme Markku J Jääskeläinen muistuttaa Suomalaisen työeläkejärjestelmän perusajatuksesta, eli siitä että eläkeajan hyvinvointi perustuu työn tekemiselle. Työeläke siis pohjautuu ansaittuun palkkaan, jolloin työeläkkeet myös ovat erisuuruisia. Työeläkkeille asetettava euromääräinen yläraja eli eläkekatto muuttaisi tämän työeläkkeemme pohjalla olevan arvovalinnan ja sitä myöden koko ansioihin perustuvan työeläkemallin. Jääskeläisen oheinen artikkeli on julkaistu alun perin Turun Sanomissa 1.10.2013.

Kuva: Markku J Jääskeläinen
”Suomessa työeläkkeen yhtenäisillä ansaintaperiaatteilla varmistetaan se, että työeläke on suhteessa työuran aikaisiin ansioihin. Työtehtävät ja niistä maksettavat palkat ovat keskenään erilaisia, jolloin työeläkkeetkin ovat erisuuruisia”, Markku J Jääskeläinen kirjoittaa.

Suomalainen työeläkemalli perustuu ajatukseen siitä, että eläkeajan hyvinvointi rakentuu työn tekemisestä. Työeläke pohjautuu ansaittuun palkkaan, kaikille yhdenvertaisesti samojen periaatteiden mukaan. Tämä on arvovalinta johon päädyttiin, kun järjestelmää yli 50 vuotta sitten rakennettiin. Yksi vaihtoehto tuolloin oli tasaeläke kaikille. Sille tielle ei kuitenkaan lähdetty, monistakin syistä.

Viime viikkoina julkisuudessa on jälleen noussut esiin pohdinta eläkekatosta. Eläkekatolla tarkoitetaan lakisääteiselle työeläkkeelle asetettavaa euromääräistä ylärajaa, jota suurempaa eläkettä ei voisi saada. Eläkekattoa perustellaan usein tavoitteella rajoittaa suurimpia eläkkeitä ja tasata tulonjakoa yhteiskunnassa. Toteutuessaan eläkekatolla olisi kuitenkin niin monenlaisia vaikutuksia koko suomalaiseen työeläkejärjestelmään, että lopputulos voisi olla päinvastainen.

Maissa joissa eläkekatto on käytössä, se on yleensä toteutettu eläkepalkkakatolla. Tällöin eläkkeen perusteena oleville ansioille määritelty euromääräinen yläraja, jonka ylittävältä osalta ei kerry eläkettä. Näin rajoitetaan lopullisen eläkkeen suuruutta.

Suomessa työeläkkeen yhtenäisillä ansaintaperiaatteilla varmistetaan se, että työeläke on suhteessa työuran aikaisiin ansioihin. Työtehtävät ja niistä maksettavat palkat ovat keskenään erilaisia, jolloin työeläkkeetkin ovat erisuuruisia. Eläkekaton käyttöönotto muuttaisikin työeläkejärjestelmämme luonnetta hyvin toisenlaiseksi.

Nykyisen perustuslakitulkinnan mukaan ansaittu eläketurva nauttii vahvaa suojaa, johon ei voi puuttua ilman, että puututaan suuriin periaatteellisiin kysymyksiin. Ansaitun eläkkeen ajatellaan olevan kunkin omaisuutta kuten auto tai asunto.

Suomalaisten työeläkkeet rahoitetaan pääosin kulloinkin työssä olevilta perittävillä maksuilla. Jos eläkkeille asetettaisiin yläraja, pitäisi vastaavasti asettaa raja myös työntekijöiden ja työnantajien maksamille työeläkemaksuille. Tällöin suurituloiset maksaisivat suhteessa palkkaansa pienempää työeläkemaksua kuin pienituloiset.

Eläkekatosta huolimatta jo ansaitut eläkkeet olisi maksettava, vaikka uusia eläkkeitä rajoitettaisiinkin. Eläkekatto siis pienentäisi työeläkejärjestelmän maksutuloja välittömästi, kun taas eläkemenot pysyisivät ennallaan vielä kymmeniä vuosia. Eläkekatto vaikuttaisikin maksettavien eläkkeiden suuruuteen erittäin hitaasti.

Eläkekaton seurauksena työeläkemaksun tasoa tulisi nostaa, mikä lisäisi työelämässä parhaillaan olevien ja tulevien sukupolvien maksurasitusta entisestään. Voimakkaimmin maksurasitus vaikuttaisi pieni- ja keskituloisiin palkansaajiin ja yrittäjiin. Eläkemaksun nostolle vaihtoehtona olisi työeläkejärjestelmän menoihin puuttuminen eli eläkkeiden leikkaaminen.

Mikäli eläkekatto otettaisiin käyttöön, ei se poistaisi yhteiskunnasta korkeita eläkkeitä. Korkeimmat eläkkeet ovat seurausta paitsi korkeista palkoista, myös lisäeläkkeistä, jotka eivät kuulu lakisääteisen eläketurvan piiriin. Ne ovat työnantajien kustantamia ylimääräisiä etuuksia, joihin työeläkkeelle asetettu yläraja ei vaikuttaisi.

Todennäköistä on, että eläkekatto johtaisi lisääntyviin lisäeläkejärjestelyihin, joko työnantajan, ammattialan tai yksilön itsensä järjestämänä. Monen työssäkäyvän pitäisi alkaa huolehtia säästämisestä ja säästöjensä sijoittamisesta omaa vanhuuttaan varten. Näin on käynyt useissa eläkekaton maissa, ja yksityiset lisäeläkejärjestelyt ovat vaikuttaneet eläkeläisten tuloerojen kasvuun.

Jos eläkeläisten keskinäisiä tuloeroja halutaan tasata, yhteiskunnalla on jo käytössään tehokkaita keinoja. Helpointa on hoitaa asia verotuksella, kuten nyt ollaan tekemässäkin. Verotuksessa suurituloisen eläkkeensaajan raja on sattumoisin sama, noin 4 000 euroa kuussa, johon julkisuudessa on esitetty myös eläkekaton rajaa.

Suuria eläkkeitä saavia on maassamme tällä hetkellä kovin vähän. Yli 4 000 euroa tienaavia eläkeläisiä oli Eläketurvakeskuksen mukaan vuoden 2012 lopussa 1,6 prosenttia kaikista eläkkeensaajista. Jos eläkekaton rajaksi asetettaisiin 3 000 euroa, sen ylittää 4,5 prosenttia eläkkeensaajista. Jos eläkekaton haluttaisiin kohdistuvan parhaiten ansaitsevien eläkkeensaajien neljännekseen, eläkekatto olisi asetettava noin 1700 euroon. Harva eläkkeensaaja yltää julkisuudessa esitettyjen eläkekattosummien yläpuolelle.

Eläkekatto leikkaisikin työeläkejärjestelmän eläkemenoja heikosti. Jos katto taas asetettaisiin niin alas, että sillä olisi myös taloudellista merkitystä eläkejärjestelmälle, Suomessa ei enää voitaisi puhua ansioon sidotusta eläketurvasta. Sen jälkeen työuralla olisi vähäinen merkitys eläkkeiden karttumiselle. Käytännössä oltaisiin varsin lähellä tasaeläkemallia.