Eläkerahastojen arvoitus ei ole arvoitus

21.09.2017

Eläkerahastot herättävät paljon yhteiskunnallista keskustelua. Toisinaan ihmetellään, aiotaanko varoja koskaan käyttää eläkkeiden maksuun, ja toisinaan taas esitetään rahastojen purkamista. Ekonomistimme Mauri Kotamäki muistuttaa siitä yksiselitteisestä tosiasiasta, että eläkkeellä olevan yksilön tasolla eläkerahastoja puretaan ja käytetään koko ajan. Hän myös huomauttaa, että rahastojen purkaminen johtaisi maksutaakan vyöryttämiseen lapsillemme ja lastenlapsillemme. Kotamäen asiantuntijakirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 20.9.2017.

Kuva: Mauri Kotamäki
”Eläkerahastoihin liittyviä myyttejä on syntynyt aikojen saatossa väärinkäsitysten kautta. Todellisuudessa mitään arvoitusta ei ole olemassakaan, eikä eläkerahastojen tehtävää pidä mystifioida”, Mauri Kotamäki kirjoittaa.

Miksi eläkerahastoja jatkuvasti paisutetaan? Eikö eläkevaroja aiota koskaan käyttää eläkkeiden maksuun Olisiko järkevää purkaa eläkerahastointia eläkemaksun alentamiseksi? Näihin kysymyksiin eläke-ekonomisti törmää jatkuvasti yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kysymykset kertovat siitä, että eläkeasiat kiinnostavat.

Eläkerahastot ovat kasvaneet viime vuosina mukavasti. Viime vuoden lopussa eläkevaroja oli yhteensä 188,5 miljardia euroa, ja kuluvana vuonna varojen määrä on kasvanut jo noin kahdeksalla miljardilla eurolla. Tällä vauhdilla eläkevarojen kokonaismäärä ylittää 200 miljardin euron rajan hyvin pian. Kyseessä on sievoinen summa eikä ihme, että monet ovat vuosien varrella keksineet eläkerahoille ”parempaa” käyttöä.

Eläkerahastoihin liittyviä myyttejä on syntynyt aikojen saatossa väärinkäsitysten kautta. Todellisuudessa mitään arvoitusta ei ole olemassakaan, eikä eläkerahastojen tehtävää pidä mystifioida.

Hieman yksinkertaistaen eläkkeiden rahastointi on verrattavissa säästämiseen – rahastointi tarkoittaa, että yhteiskuntana olemme etukäteen varautuneet joskus tulevaisuudessa maksettaviin eläkkeisiin.

Vuoden 2015 lopussa kokonaiseläkevastuu eli jo karttuneiden eläkeoikeuksien arvo oli noin 640 miljardia euroa. Ottaen huomioon summan mittaluokan, varhainen varautuminen vaikuttaa järkevältä yhteiskuntapolitiikalta.

Yksityinen työeläkejärjestelmä toimii siten, että joka ikinen rahastoitu sentti ja euro on vakuutusteknisin perustein jyvitetty vakuutetulle. Tätä rahastoitua osaa aletaan purkaa henkilön jäädessä eläkkeelle.

Esimerkiksi palkansaajalta eläkemaksuna peritystä eurosta noin 85 senttiä käytetään nykyisten eläkkeiden maksuun ja loppu 15 senttiä laitetaan sivuun eläkerahastoon kasvamaan korkoa, jotta se voidaan tulevaisuudessa maksaa takaisin korkojen kera eläkkeenä. On yksiselitteinen tosiasia, että eläkkeellä olevan yksilön tasolla eläkerahastoja puretaan ja käytetään koko ajan.

Yleinen uskomus siitä, että eläkerahastoja ei käytettäisi eläkkeiden maksuun on yksinkertaisesti väärä.

On lisäksi epäselvää mihin viitataan, kun esitetään eläkevarojen purkamista. Olisi suoraselkäistä sanoa, että rahastojen purkaminen johtaisi ikäluokkien välisen tulonjaon keinuttamiseen. Nimittäin jos eläkerahastointi lopetettaisiin huomenna, tarkoittaisi se osittaista maksutaakan vyöryttämistä lapsillemme ja lastenlapsillemme. Heidän pitäisi rahoittaa suhteellisesti suurempi osa nykyisten palkansaajien eläkkeistä, koska eläkkeitä ei olisi rahastoitu eli säästetty etukäteen.

Mikäli taakkaa ei haluttaisi siirtää nuoremmille ikäpolville, pitäisi eläkkeitä tavalla tai toisella leikata. Kumpikaan, nuorten maksutaakan kasvattaminen tai eläkkeiden leikkaus, ei kuulosta hyvältä eikä varsinkaan poliittisesti helpolta. Olisi mahdollista, että eläkerahastojen tarpeettoman nopea purkaminen johtaisi uusiin pulmiin.

Suomalaisten eläkkeiden rahastointi on ollut hyvä asia. Jälkiviisaana olisi jopa mahdollista todeta, että etenkin 1940- ja 1950-luvulla syntyneiden eläkkeitä olisi voitu aikanaan rahastoida enemmänkin. Näin ikäluokkien väliset tuottoerot eläkejärjestelmässä olisivat nyt pienempiä. Mutta se on jälkiviisautta se eikä mennyttä ole mahdollista muuttaa.

Eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä syynätään tarkalla silmällä koko ajan. Laskelmista nousee toistuvasti esille yksi tulos: ilman nykyisiä eläkerahastoja eläkejärjestelmämme tila olisi vakava. Yksityistä eläkemaksua pitäisi nostaa liki neljä prosenttiyksikköä, jotta tulevaisuuden eläkkeet pystyttäisiin maksamaan luvatun suuruisina. Uskallan väittää, että suuri osa kansasta vastustaisi jyrkästi eläkemaksun nousua reilusta 24 prosentista runsaaseen 28:aan.

Eläkejärjestelmämme kokonaisuutena on monimutkainen ja sen rahoitussäännöt ovat sitäkin monimutkaisempia. Mutta kun järjestelmään liittyviin laskelmiin, varoihin ja virtoihin sekä yksityiskohtaisempiin sääntöihin tarkemmin tutustuu, yksi asia käy selväksi. Eläkerahastojen varallisuus on tarkoitettu täysimääräisesti käytettäväksi eläkkeiden maksuun.