Eläketuottojen metsästys muuttuu yhä vaativammaksi

27.03.2015

Analyytikkomme Maria Rissanen tarkastelee työeläkesijoittamisen ja erityisesti tuottojen etsinnän ”metsästysmaita”. Eläkesijoitusten tuottojen merkitys kasvaa, koska vuosittain kerättävät työeläkemaksut eivät enää riitä maksussa olevien eläkkeiden kattamiseen. Nykyisessä epävarmassa sijoitusympäristössä herää kuitenkin kysymys, mistä saadaan riittävät tuotot. Rissasen oheinen kirjoitus on julkaistu Talouselämän Tebatti -palstalla 27.3.2015.

Maria Rissanen
”Eläkevakuuttajilta itseltään vaaditaan kurinalaista ja pitkäjänteistä työtä tuottojen eteen. Ennen kaikkea on oltava mahdollisuus, halu ja kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin”, kirjoittaa Maria Rissanen.

Eläkesijoitusten tuottojen merkitys kasvaa, koska vuosittain kerättävät työeläkemaksut eivät enää riitä kattamaan maksussa olevia eläkkeitä. Työeläkevarojen keskimääräinen vuotuinen reaalituotto on ollut 4,2 prosenttia viimeksi kuluneiden vajaan 20 vuoden aikana. Eläkevarojen määrä on lähes nelinkertaistunut reiluun 170 miljardiin euroon.

Yhä useampi suomalaisten eläke-euro maksetaan jatkossa rahastojen tuotoista. Jotta tulevienkin sukupolvien eläkkeet saadaan maksettua, on sijoitustoimintaa jatkettava herpaantumatta. Nykyisessä epävarmassa sijoitusympäristössä herää kysymys, mistä saadaan riittävät tuotot.

Rahoitusmarkkinoilla palaudutaan edelleen vuoden 2008 romahduksesta. Riskipitoisemmat sijoituskohteet tuottavat vielä kohtuullisesti, mutta vähäriskisempiin kohteisiin ei juuri kannata sijoittaa. Työeläkevakuuttajat ovat saavuttaneet parhaat reaalituotot osakkeista ja muista vastaavan riskin sijoituksista. Viime vuosina niiden tuotto on ollut lähes kahdeksan prosenttia. Korkosijoitusten tuotto on jäänyt noin kahteen prosenttiin.

Keskuspankkien massiivisen elvytyksen seurauksena korkomarkkinoilla on ajauduttu historiallisen matalalle. Tähän saakka tuottoja on vielä tullut, mutta nyt korkosijoittajan arki muistuttaa kivikauden elämää heikkona pyyntivuotena: lihat on syöty, jäljellä vain luut, eikä uutta saalista ole näköpiirissä.

Nyt kannattaisi siirtyä toisille metsästysmaille, muihin sijoitustuotteisiin. Mahdollisuudet siihen ovat kuitenkin eläkevakuuttajille rajalliset. Laki vaatii sijoittamaan eläkevarat tuottavasti, mutta turvallisesti. Lisäksi yksityisalojen eläkevakuuttajien riskinottoa rajoitetaan vakavaraisuussäännöksillä.

Vuosien mittaan sääntely on onneksi elänyt muuttuvan maailman mukana. Riittävien tuottojen hakeminen on mahdollistettu sallimalla korkeampi riski sijoituksissa. Osake- ja osaketyyppisten sijoitusten osuus onkin noussut nykyiseen 50 prosenttiin ja korkosijoitusten pienentynyt 40 prosenttiin. Kiinteistösijoitukset ovat pysytelleet noin 10 prosentissa.

Täsmälleen samat reunaehdot koskevat myös ”sinivalkoista sijoittamista”, vaikka eläkevaroista mielellään haettaisiin pelastusta Suomen tukalaan tilanteeseen. Työeläkesijoitusten kautta tuetaan jo monilla tavoilla - noin 45 miljardin edestä - kotimaan taloutta ja työllisyyttä. Tärkein panos isänmaallisiin talkoisiin on se, että nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoitus on turvattu.

Vallitseva korkotaso on ensimmäinen haaste, eri sijoituslajien välinen tiivis yhteiselo toinen. Noteerattujen osakkeiden kehitys määrää yleensä suunnan ja tahdin. Monilla institutionaalisilla sijoittajilla on tarve vähentää salkun riippuvuutta noteerattujen osakkeiden kehityksestä.

Eläkeyhtiöiden on löydettävä ne kohteet, joiden käytös poikkeaa jotenkin valtavirrasta. Viime vuosina vaihtoehtoisia sijoituksia onkin kasvatettu. Sijoituksia on tehty muiden muassa hedge-rahastoihin, pääomasijoituksiin ja noteeraamattomiin osakkeisiin.

Lainsäätäjä vaikuttaa eläkesijoittamisen reunaehtoihin ja sitä kautta tuotontavoittelun mahdollisuuksiin. Eläkeyhtiöiden kannustimet asuntosijoittamiseen paranivat vuoden alussa. Määräaikaisen lain turvin eläkeyhtiöiden tytäryhtiöt voivat rakentaa asuntoja velkarahalla. Kiinteistösijoitusten valttina on tasainen tuotto ja siten turva inflaatiolta.

Uusi eläkeratkaisu sisältää puolestaan muutoksen, joka tarjoaa mahdollisuuden lisätä sijoittamista osakkeisiin. Yksityisalojen eläkevakuuttajat saavat nostaa osakeriskiä sijoituksissaan. Muutoksen myötä pörssiosakkeiden osuuden arvioidaan nousevan noin 5-10 prosenttiyksikköä.

Eläkesijoittamista säännellään siis monella tapaa. Metsästysvälineet ja -maat ovat rajattuja, mutta saalista pitäisi tulla samoilta rahoitusmarkkinoilta missä muutkin sijoittajat toimivat. Eläkesijoittamisessa onnistutaan parhaiten, kun eläkevakuuttajien annetaan hoitaa tehtävänsä annetuilla reunaehdoilla itsenäisesti ja riippumattomasti.

Eläkevakuuttajien pitää pystyä koluamaan metsästysmaat entistä tarkemmin. Rajojen paikkaa täytyy voida tarvittaessa tulevaisuudessakin muokata. Eläkevakuuttajilta itseltään vaaditaan kurinalaista ja pitkäjänteistä työtä tuottojen eteen. Ennen kaikkea on oltava mahdollisuus, halu ja kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Kun tuotonteon mahdollisuuksista huolehditaan, voi pitkän aikavälin tuottokehityksen olettaa jatkuvan hyvänä. Vaikka historia ei ole tae tulevaisuudesta, on sillä tapana toistaa itseään. Viimeisten reilun 100 vuoden aikana on sijoitussalkulla, jossa on puolet korkosijoituksissa ja puolet osakkeissa, saavutettu keskimäärin 3,5 prosentin vuotuinen reaalituotto. Tällainen salkku muistuttaa karkeasti työeläkevarojen nykyjakaumaa.