Olenko puhunut palturia eläkkeistä?

07.11.2016

Työeläkemaksuun kohdistuu Eläketurvakeskuksen tuoreiden pitkän aikavälin kestävyyslaskelmien mukaan hienoista nousupainetta seuraavalla vuosikymmenellä. Miten se on mahdollista? Kysymykseen vastaa toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes kolumnissaan, joka on julkaistu alun perin Kauppalehdessä 7.11.2016.

Suvi-Anne Siimes
”Jos syntyvyys ei nouse, tämän päivän päiväkoti-ikäiset joutuvat maksamaan 2050-luvulla useita prosenttiyksikköjä korkeampia eläkemaksuja kuin kolme- ja nelikymppiset tänä päivänä. Siksi nyt pitää huolehtia ennen kaikkea päivähoitoasioista ja perhepolitiikasta”, kirjoittaa Suvi-Anne Siimes.

Eläketurvakeskus päivitti lokakuun lopussa pitkän aikavälin kestävyyslaskelmansa lakisääteisten eläkkeiden kehityksestä. Niiden mukaan eläkemaksuun kohdistuu hienoista nousupainetta jo ensi vuosikymmenellä.

Miten asia näin voi olla? Työeläkejärjestelmänhän piti olla ensi vuoden alussa voimaan tulevan eläkeuudistuksen jälkeen suorastaan historiallisessa tasapainossa. Olen sanonut näin monesti myös itse.

Olenko puhunut palturia? Vai onko ero vanhojen ja uusien laskelmien välillä sittenkin pienempi kuin uutisoinnista olisi voinut päätellä?

Tulevaisuuden ennakointi on haastavaa ja epävarmaa. Ja siihen vaikuttaa aina myös se, minkä tiedämme tänään jo tapahtuneeksi, mutta josta meillä ei ollut varmuutta vielä eilen. Korkotaso on ollut pitkään matala. Se vaikeuttaa yhdessä sijoitusnäkymien muun heikkenemisen kanssa tuottojen saamista eläkevaroille lähitulevaisuudessa. Myös maksutulon arvioidaan jäävän palkkasumman heikon kasvun takia hieman aiemmin ennakoitua pienemmäksi. Tämä heikentää työeläkkeiden jo ennestään tiukkaa rahoitustasapainoa hivenen lisää ensi vuosikymmenen alussa.

Ensi vuodelle sovittu työeläkemaksun taso, 24,4 prosenttia, riittää siitä huolimatta hyvin ainakin 2020-luvun alkupuolelle. Ja eläkemaksun taso on siis ensi vuonna 0,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin tällä hetkellä.

Tästä ei ole syntynyt otsikoita, kuten ei siitäkään, että intohimoja vieläkin aika ajoin herättävä EMU-puskuri on eläkeuudistuksen takana olevien laskelmien mukaan jo nyt aktiivisessa käytössä. Uusiin laskelmiin syntyi tästä huolimatta hiven nousupainetta.

Dramatiikka on siis kestävyyslaskelmien 2020-lukua koskevasta osasta varsin kaukana. Sitä löytyy kuitenkin muualta, muun muassa koko ajan alenevasta syntyvyydestä.

Syntyvyyden aleneminen vähentää työikäisten määrää voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Se vaikuttaa eläkemaksun tasoon oikeasti paljon 2050-luvun tienoilla.

Vuosisadan puoliväliin ja sen yli ulottuvat laskelmat tuntuvat äkkiseltään omituisilta. Sitä ne toki osin ovatkin. Niitä pitää siitä huolimatta tehdä, sillä tämän päivän työssäkäyvät kolme- ja nelikymppiset ovat olleet 2050-luvulla jo jonkin aikaa eläkkeellä. Ja heille jo kertyneet ja kertyvät eläkkeet pitää silloin saada maksettua.

Jos syntyvyys ei nouse, tämän päivän päiväkoti-ikäiset joutuvat tuolloin maksamaan useita prosenttiyksikköjä korkeampia eläkemaksuja kuin kolme- ja nelikymppiset tänä päivänä. Siksi nyt pitää huolehtia ennen kaikkea päivähoitoasioista ja perhepolitiikasta. Ja niiden ohella myös talouskasvusta ja työllisyydestä. Niillä on paljon suurempi merkitys Suomen lähitulevaisuudelle ja tulevien eläkkeiden rahoitukselle kuin ensi vuosikymmenelle mahdollisesti osuvilla eläkemaksun hienoisilla nousupaineilla.