Onko eläkevarat sijoitettu liian varovaisesti?

07.03.2017

Pitäisikö tuotto-odotusten alentumiseen vastata nostamalla sijoitusten riskitasoa? Mitä mieltä suomalaiset olisivat siitä, että heidän eläkevaroillaan otettaisiin enemmän riskiä? Kysymyksiä pohtii johtava ekonomistimme Reijo Vanne artikkelissaan, joka on alun perin julkaistu Talouselämän Tebatti-palstalla 3.3.2017 (Talouselämä 8/2017).

Kuva: Reijo Vanne
”Olennaisin tekijä tuottojen tavoittelussa on se, paljonko eläkevaroilla ollaan valmiita ottamaan sijoitusriskiä. Sijoitusriskejä hallitaan hajauttamalla varoja sekä erilaisiin kohteisiin että maantieteellisesti”, Reijo Vanne kirjoittaa.

Suomalaisten eläkkeitä varten oli rahastoituja varoja viime vuoden lopussa arviolta noin 190 miljardia euroa. Eläkerahastoilla katetaan nyt ja tulevaisuudessa osa maksussa olevista eläkkeistä. Pääosa kustannetaan vuosittain työntekijöiltä ja työnantajilta kerättävillä työeläkemaksuilla. Mitä enemmän tuottoa, sitä vähemmän tarvitaan maksuja.

Olennaisin tekijä tuottojen tavoittelussa on se, paljonko eläkevaroilla ollaan valmiita ottamaan sijoitusriskiä. Sijoitusriskejä hallitaan hajauttamalla varoja sekä erilaisiin kohteisiin että maantieteellisesti. Riskipitoisimpia sijoituksia ovat pörssinoteeratut osakkeet ja osakerahastosijoitukset. Niiden osuus on viime aikoina yksityisalojen eläkevaroista ollut noin 30 prosentissa, julkisilla aloilla hieman enemmän.

Vuosikymmenten saatossa eläkevaroja on alettu sijoittaa yhä tuottohakuisemmin. Tämä on ollut yksi keino purkaa työeläkemaksujen korotuspainetta. Vuonna 1975 työeläkeyhtiöiden salkuissa oli osakkeita ja niin sanottuja vaihtoehtoisia sijoituksia alle kaksi prosenttia. Tänä päivänä osuus on noin 50 prosenttia. Vuodenvaihteessa voimaantullut eläkeuudistus sisälsi mahdollisuuden lisätä vielä hieman sijoittamista osakkeisiin.

Työeläkesijoitusten tuottohistoria näyttäytyy hieman erilaisena riippuen tarkastelujaksosta. Yksityisalojen varoille on saatu kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 2,6 prosenttia reaalituottoa vuodessa, 20 viime vuoden aikana keskimäärin 4,1 prosenttia. Julkisilla aloilla vastaavat luvut ovat olleet 0,4–0,5 prosenttiyksikköä korkeammat.

Eläketurvakeskuksen tuoreessa pitkän aikavälin kestävyyslaskelmassa oletetaan reaaliseksi vuosituotoksi 3,0 prosenttia vuoteen 2026 saakka. Sen jälkeen tuotto-oletus on 3,5 prosenttia. Lähitulevaisuuden tuotto-odotukset ovat alentuneet aikaisempiin laskelmiin verrattuna.

Pitäisikö tuotto-odotusten alentumiseen vastata nostamalla sijoitusten riskitasoa? Mitä mieltä suomalaiset olisivat siitä, että heidän eläkevaroillaan otettaisiin enemmän riskiä?

Eläketaloutta koskevassa kansalaiskeskustelussa kuulee usein näkemyksen, että nykyinenkin eläkevarojen sijoittaminen on ”pörssikeinottelua”. Näkemysero sijoitusasiantuntijoihin on melkoinen.

Vuoden 2008 finanssikriisin aikaan sekä suuren yleisön että eduskunnan käymästä keskustelusta jäi se kuva, että ainakin silloista riskitasoa pidettiin liian suurena ja valvontaa riittämättömänä. Sijoitusriskiä otettiin tuolloin suunnilleen saman verran kuin tänä päivänä.

Kansalaiset ovat äänestäneet näkemystensä pohjalta myös euroillaan. Kotitalouksien rahoitusvarojen bruttomäärästä vain noin 20 prosenttia on sijoitettu noteerattuihin osakkeisiin ja rahasto-osuuksiin. Suuri osa varoista on hyvin turvallisissa kohteissa - käteisenä ja talletuksina. Työeläkevakuuttajat sijoittavat siis keskivertosuomalaista riskipitoisemmin ja tuottohakuisemmin.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajia koskee vakavaraisuussääntely muun vakuutusalan tapaan, vaikka säännökset poikkeavatkin toisistaan. Vakavaraisuussääntelyn muutokset ovat mahdollistaneet tuottohakuisemman työeläkesijoittamisen. Sääntelystä päättämisessä kansan tahtoa on edustanut eduskunta. Sääntely kuvastaa siis yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä siitä, miten lain yleissäännös ”tuottavasta ja turvaavasta” eläkesijoittamisesta pitää tulkita.

Konkurssitapauksessakaan nykyiset ja tulevat eläkkeensaajat eivät kärsi, koska riskejä kannetaan myös yhdessä. Yksityisalojen työeläkevakuuttajien yhteisvastuuseen kuuluu, että lopettavan vakuuttajan varat ja vastuut jaettaisiin jäljelle jääneille toimijoille.

Julkisten alojen työeläkevarat ovat puskurirahastoissa, joiden avulla pyritään estämään työeläkemaksujen nousu. Vakavaraisuussääntely ei koske julkisten alojen työeläkevakuuttajia, mutta siitä huolimatta varat on sijoitettu suurin piirtein samaan tapaan kuin yksityisaloilla.

Tohtori Petri Hillin julkaisemat simulaatiotulokset osoittavat, että yhteisvastuu yhdistettynä sijoitusten hajauttamiseen eri toimijoille vähentää maksajien riskiä. Hillin mukaan nykymuotoinen vakavaraisuussääntely toisaalta antaa enemmän ”vääriä hälytyksiä” verrattuna siihen, että vakavaraisuuttakin tarkasteltaisiin yhtä vuotta pidemmällä aikahorisontilla.

Eläkesijoittaminen on tasapainoilua tuottavuuden ja turvaavuuden eli tuotto-odotusten ja riskien välillä. Eläkesijoittaminen sekä sitä koskeva sääntely ja päätöksenteko ovat tasapainoilua myös riskinottoa ja riskien karttamista painottavien näkemysten välillä.