Oodi työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin tuotoille

30.08.2013

Analyytikkomme Maria Rissanen muistuttaa työeläkesijoittamisen aikaperspektiivistä, joka on vuosien, jopa vuosikymmenten mittainen. Tuottoja arvioidaan usein vuoden tai tätä lyhyemmän ajanjakson ajalta, mikä ei kuitenkaan ole paras mittari sijoitussuunnitelman toimivuuden arviointiin. Rissasen kirjoittama artikkeli ”Oodi työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin tuotoille” tarkastelee tuottoja nimenomaan pidemmältä ajanjaksolta. Artikkeli on julkaistu Kansallisen Senioriliiton jäsenlehti Patinan numerossa 4/2013.

Maria Rissanen
”Alati muuttuvat olosuhteet, tosin luonnollinen osa sijoitustoimintaa, tekevät sijoittamisesta vaikeaa. Tämä haaste näkyy muun muassa vuosittaisena tuottovaihteluna”, kirjoittaa Maria Rissanen.

Aika ajoin julkisuudessa puhutaan työeläkevakuuttajien – yhden yksittäisen toimijan, toimijaryhmän tai koko järjestelmän – tuotoista. Kovin usein tarkastelujakso on vuosi tai tätä lyhempi ajanjakso. Lyhyen ajanjakson aikana syntyneet tuotot kertovat enemmän kyseisen aikavälin markkinaolosuhteista kuin sijoitussuunnitelman kestävyydestä ja toimivuudesta. Työeläkejärjestelmän rahastoidun osan aikaperspektiivi on vuosien, jopa vuosikymmenien mittainen, sillä rahastoidulla osalla ja sen tuotoilla alennetaan tulevien työeläkemaksujen tasoa.

Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin peruslaskelmien reaalituotto-oletus on 3,5 prosenttia. Tästä tuotto-oletuksesta on poistettu inflaation vaikutus. Karkeasti voidaan sanoa, että mikäli rahastot tuottavat pitkällä aikavälillä keskimäärin tämän verran, ei nykyiseen työeläkemaksusuunnitelmaan tarvita muutosta. Mikäli rahastojen pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto heikkenee puoli prosenttiyksikköä, niin eläkemaksuja on nostettava yhden prosenttiyksikön ja toisin päin.

Rahastoitujen osien sijoitustoiminta on hajautettu eri toimijoille, yksityisen sektorin eläkevakuutusyhtiöille, eläkesäätiöille ja –kassoille sekä julkisalojen eläkevakuuttajille kuin myös erityiseläkeyhteisöjen ryhmälle (Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Merimieseläkekassa).

Kunkin työeläkevaroja sijoittavan toimijan on harjoitettava sijoitustoimintaa tuottavasti ja turvaavasti. Yksikään sijoituskohde ei koskaan voi olla täysin riskitön, vaan sijoituskohteiden arvo vaihtelee muun muassa markkinaolosuhteiden muutosten myötä. Sijoitussalkun turvaavuutta voidaan lisätä hajauttamalla sijoitukset eri sijoitusluokkiin ja eri maantieteellisille alueille. Yksityisen sektorin työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa säädellään vakavaraisuussäännöksillä.

Sijoitusympäristössä muutoksia

Vuodesta 1997 alkaen on olemassa vertailukelpoista tietoa työeläkevaroista ja niiden tuotoista. Vuoden 1997 lopussa sijoitettavia työeläkevaroja oli yhteensä noin 43 miljardia euroa ja vuoden 2012 lopussa yli kolminkertainen määrä eli noin 150 miljardia euroa. Työeläkevarojen kasvun ohella toinen vallitseva trendi on ollut sijoitusluokkien monipuolistuminen ja luokkajaon muutos.

Kokonaisuuden tasolla osake- ja osaketyyppisten sijoitusten osuus on noussut ja korkosijoitusten pienentynyt. Vuonna 1997 osakkeita ja osaketyyppisiä sijoituksia oli 12 prosenttia ja vuonna 2012 43 prosenttia kun taas korkosijoituksia oli vuonna 1997 76 prosenttia ja vuonna 2012 46 prosenttia. Kiinteistösijoitusten määrä on pysytellyt tasaisena 10 prosentin tuntumassa (1997: 12 % ja 2012: 11 %).

Sijoitusten kohdentumisen ja määrän muutosten lisäksi ajanjaksolla 1997 – 2012 rahoitusmarkkinat ovat muuttuneet monin tavoin, muun muassa eri sijoittajien, sijoituskohteiden, sijoitusmarkkinoiden infrastruktuurien ja näihin vaikuttavien tekijöiden määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Unohtaa ei voi myöskään taloussyklejä ja niiden arvaamattomankin kiertokulun luomia haasteita. Alati muuttuvat olosuhteet, tosin luonnollinen osa sijoitustoimintaa, tekevätkin sijoittamisesta vaikeaa. Tämä haaste näkyy muun muassa vuosittaisena tuottovaihteluna.

Työeläkealalla hyvä tuotto pitkällä aikavälillä

Vaikka vuodet eivät ole veljiä keskenään, niin pitkiä aikavälejä tarkastelemalla huomaa työeläkealan keskimääräisen vuositason tuoton muodostuvan varsin hyväksi. Työeläkealan sijoitustoiminnan vuotuinen (nimellinen) keskituotto ajanjaksolla 1997 – 2012 oli 5,8 prosenttia. Kun tästä putsataan inflaation vaikutus pois, jää jäljelle vuotuinen reaalinen keskituotto 3,9 prosenttia.

Työeläkesijoitusten nimellinen tuotto

Vertailuna tälle tuottoluvulle (3,9 prosenttia) voidaan esittää seuraava yksinkertaistettu esimerkki.

Viimeisten noin 110 vuoden aikana osakkeiden keskimääräinen reaalituotto on ollut noin 5 prosenttia ja valtioiden joukkovelkakirjojen noin 2 prosenttia. Sijoitussalkulla, jossa on puolet korkosijoituksia ja puolet osakesijoituksia, olisi 110 vuoden aikana saavutettu keskimäärin 3,5 prosentin reaalituotto.

Tällainen salkku muistuttaa karkeasti työeläkevarojen nykyjakaumaa, jossa osake- ja osaketyyppisiä sekä kiinteistösijoituksia on reilut 50 prosenttia ja korkosijoituksia hieman alle 50 prosenttia. Reaalituottolukema 3,5 prosenttia puolestaan osuu yksiin ETK:n pitkän aikavälin reaalituotto-olettaman (3,5 prosenttia) kanssa. Näiden vertailujen valossa työeläkejärjestelmän viimeisten 16 vuoden aikana saavuttamat keskimääräiset vuotuiset reaaliset sijoitustuotot (3,9 prosenttia) ovatkin varsin mallikkaalla urapolulla.