Pahat papit

22.12.2014

Jossain päin maailmaa houkutellaan nuoria sotaan tai jopa itsemurhaiskuihin uskotellen, että he ovat oikealla asialla. Uskoessaan tekevänsä hyvää nämä lajikumppanimme tulevat tehneeksi pahaa sekä itselleen että muille.

Metodi houkutella ihmisiä tyhmyyksiin ei ole vieras omassa kulttuurissammekaan. Ihmisiä yritetään höynäyttää toimimaan oman etunsa vastaisesti. Valitettavan moni menee vipuun.

Aloitetaanpa vaikka sosiaalivakuutuksesta. Maaseudun Tulevaisuuden Uutistausta -palstalla kirjoitti nyttemmin kansanedustajaksi edennyt Elina Lepomäki (kok) 1.9.2010 : "Jotta eläkejärjestelmä muuttuisi enemmän vastuulliseksi säästämiseksi ja paremmin ennakoitavaksi, tulisi eläkejärjestelmä eristää poliittisesta päätöksenteosta ja kansalaisille antaa mahdollisuus vastata omasta eläketurvastaan."

Muissa kansainvälisissä arvioissa suomalaisen eläketurvan vahvuuksiin on luettu juuri pakollisuus ja se, että se koskee kaikkia palkansaajia. Miksikö? No siksi, että jos se olisi vapaaehtoista, säästäminen saattaisi jäädä varsin hataraksi erityisesti niillä, jotka eläkettä kaikkein eniten tarvitsevat. Vai luuletko, että itse syttyisit ajatuksesta laittaa joka kuukausi syrjään 24 prosenttia bruttopalkastasi? Saattaisi jäädä laittamatta.

Eläkkeisiin liittyy muutama muukin harhaanjohtoyritys. Eikö olisikin kiva, jos olisi sellainen eläkekatto? Siis sellainen, jolla pantaisiin suurituloisimmat pellolle tästä eläkesysteemistä?

Tällaisen esittäjät eivät tule kertoneeksi, että eläkekatto ei tuo pieneläkeläisille senttiäkään, mutta nostaa kyllä heidän eläkemaksuaan. Miksikö? No siksi, kun ne isotuloiset eivät olisi enää eläkettä maksamassa ja silti heille olisi perustuslakimme mukaan pakko maksaa ne eläkkeet, jotka he ovat tähän mennessä tienanneet. Eläkekatto tarkoittaisi maksuvapautta suurtuloisille ja suurempia maksuja pientuloisille. Ei kiva!

Otetaanpa toinen esimerkki. Eläkeläisten keskuudessa kierretään innostamassa heitä vaatimaan eläkeindeksin muuttamista palkkaperusteisemmaksi ja perustellaan sitä pienten eläkkeiden parantamisella. Kuitenkin tiedämme, että indeksistä hyötyvät aina eniten suureläkeläiset, muun muassa ne, joita eläkekatolla yritetään murjoa. Älkää nyt suuttuko, mutta totuus on, että mitä enemmän indeksi on sidottu palkkoihin, sitä suuremmaksi kasvavat tuloerot eläkeläisten kesken.

Kannatan vahvasti indeksiä, jolla eläkkeiden ostovoima turvataan, koska sillä tavoin säilyy eläkkeiden ansiosidonnaisuus. Mitä järkeä on siinä, että työelämässä syntynyttä eriarvoisuutta vielä lisättäisiin eläkkeellä ollessa?

Vielä yksi esimerkki, kansalaispalkka: Eikö olisikin kivaa, jos sais palkkaa, eikä tarvitsisi tehdä mitään? Tai jos nyt vähän tekisikin, se ei paljon sitä ilmaiseksi tulevaa rahaa leikkaisi. Mutta mitä siitä seuraisi?

Kansalaispalkasta hyötyisivät eniten ne, jotka eivät sosiaalietuuksia tarvitsisi, mutta ketkä siitä kärsisivät? No ainakin maksumiehinä olisivat veronmaksajat eli palkansaajat. Ne taas, joilla on vaikeuksia palkkatyöhön tai yrittäjäksi päästä, saisivat toki kapean leivän, mutta uhkana on, että tilanne jäisi pysyväksi. Systeemi muistuttaa erehdyttävästi intiaanien kohtelua. Kansalaispalkasta tulisi oiva reservaatti köyhillemme.

Olen aikaisemminkin varoitellut mahdollisia lukijoitani liian helppojen ratkaisujen nielaisemisesta. Vaikeisiin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia. Aina on hyvä katsoa, mitä vaikutuksia esitetyllä ratkaisulla on. Valitettavan usein ne ovat juuri vastakkaisia kuin esitetään.

Lisätietoja:

Kolumnin on kirjoittanut johtajamme Markku J Jääskeläinen.

Kolumni on julkaistu Demokraatti-lehdessä 22.12.2014.