Päivähoitoon pitää panostaa juuri nyt

04.10.2016

Toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes ihmettelee sitä, miten harvoin Suomessa puhutaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvistä rakenteellisista kysymyksistä. Hänen mielestään esimerkiksi päivähoitoasioista pitäisi kiivailla, sillä niissä on kyse mitä suurimmassa määrin juuri rakennepolitiikasta. Päivähoito vaikuttaa myös naisten omaan toimeentuloon siinä vaiheessa, kun he itse ovat vanhoja. Siimeksen oheinen bloggaus on julkaistu alun perin Tasa-arvovajeen verkkosivuilla 3.10.2016.

Suvi-Anne Siimes
”Työn syrjässä pysyy sitä helpommin, mitä laadukkaampaa ja turvallisempaa päivähoitoa on tarjolla. Naisten mahdollisimman laajamittainen työssäkäynti on ehdottomasti tarpeen myös väestömme ikärakenteen takia”, Suvi-Anne Siimes kirjoittaa.

Nuorena filosofian opiskelijana hämmästelin sitä, miten maailmassa oli voinut olla sellaisiakin aikoja, jolloin pohdittiin vakavissaan sitä, oliko naisella sielua. Omassa kokemusmaailmassani sielu oli aina ollut ensisijaisin kategoria. Lisäksi olin varttunut nuoreksi aikuiseksi ja tullut äidiksi maailmassa, jossa hyvinvointivaltiosta oli kehittymässä naisen paras ystävä. Sukupuolten välinen tasa-arvo otti mielestäni koko ajan askeleita oikeaan suuntaan.

Nyt olen 53-vuotias kahden pienen tytön isoäiti ja ihmettelen sitä, miten harvoin Suomessa enää puhutaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvistä rakenteellisista kysymyksistä. Etualalla on pikemminkin keskustelu siitä, minkä verran valtion edes tulisi puuttua perheiden omiin valintoihin siitä, hoidetaanko lapset päivähoidossa vai kotona.

Kotihoidon tuen leikkaamiselle on tässä maassa vaikea saada poliittista tukea. Päivähoidon ryhmäkokojen suurentaminen sen sijaan onnistuu käden käänteessä. Ja läheltä piti, ettei hallituksemme päättänyt nostaa myös päivähoitomaksuja.

Budjettikeskustelussamme ei näy se, että eteläisemmässä Euroopassa naiset ovat jo kauan valinneet työn silloin, kun työn ja perheen yhdistäminen ei ole mahdollista. Täällä villissä Pohjolassa ihmetellään yksilöllisten valintojen valossa sitä, miksi syntyvyys on laskenut jo vuosia ja on nyt miltei yhtä alhaalla kuin 1860-luvun nälkävuosina. Ilmiön ajatellaan kai johtuvan lähinnä nuorten naisten nirsoudesta ja mukavuudenhalusta. Sana rakennepolitiikka ei meillä vahingossakaan mahdu samaan lauseeseen päivähoidon kanssa.

Mielestäni päivähoitoasioista pitäisi kiivailla. Niissä on kyse mitä suurimmassa määrin juuri rakennepolitiikasta.

Laadukas ja hyvin järjestetty päivähoito on tärkeä ellei tärkein naisten työssäkäynnin mahdollistaja. Naisten koulutustaso on Suomessa korkea, korkeampi kuin miehillä. Meillä ei siis pitäisi olla varaa jättää naisten osaamista käyttämättä. Ja koska naisillakin on se sielu, heillä pitää tietysti olla oikeus käyttää lahjojaan ja nauttia osaamisestaan myös itse – silloinkin, kun he haluavat olla myös äitejä.

Päivähoito vaikuttaa myös naisten omaan toimeentuloon, etenkin siinä vaiheessa, kun he ovat itse vanhoja. Ansioon sidottu työeläke syntyy työmarkkinoilla tehdystä työstä. Kertymän vaikutus toimeentuloon konkretisoituu etenkin niiden pitkien vanhuusvuosien aikana, kun mahdollinen puolisokin on jo haudassa.

Nykyisin eläkettä kertyy tietyin edellytyksin myös eräistä palkattomista jaksoista, muun muassa opiskelusta ja perhevapaista. Kertymä on kuitenkin vaatimaton työssäoloon verrattuna. Naisten on siksi hyvä pysyä kiinni työn syrjässä ja työelämässä joillain tavoin myös niinä vuosina, kun heidän lapsensa ovat pieniä.

Työn syrjässä pysyy sitä helpommin, mitä laadukkaampaa ja turvallisempaa päivähoitoa on tarjolla. Naisten mahdollisimman laajamittainen työssäkäynti on ehdottomasti tarpeen myös väestömme ikärakenteen takia. Kun maamme työikäiset ikäluokat ovat aiempaa pienempiä, on tärkeää, että myös pienten lasten vanhempien työpanos on mahdollisimman hyvin käytettävissä. Siinäkin on kyse rakennepolitiikasta, sillä väestön ikääntyminen ei valitettavasti riipu talouden suhdanteista.

Päivähoidon määrään, laatuun ja saatavuuteen pitäisi jaksaa panostaa myös heikon talouskasvun aikoina. Panostukset ovat paljon tärkeämpiä nyt kuin 1980-luvun kultaisten, päivähoito-oikeutta laajentaneiden vuosien aikana.