Politiikan kieli kaipaa päivitystä

30.08.2016

Toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes pohtii oheisessa kolumnissaan hallituksen talouspolitiikkaa ja siitä käytävää keskustelua budjettiriihen alla. Siimeksen mukaan budjettiriihet ovat muuttuneet sopuisammiksi, vaikkakin riiheen edelleen ladataan monia toiveita. Silti Siimeksestä tuntuu, että riihenalustunnelma on nyt poikkeuksellisen laimea. Siimeksen kolumni ”Politiikan kieli kaipaa päivitystä” on julkaistu alun perin Kauppalehdessä 29.8.2016.

Suvi-Anne Siimes
”Pelottelu ja uhkakuvat kannattaisi mielestäni hylätä. Ja kuvata sen sijaan selkeästi ne vaihtoehdot ja arvovalinnat, jotka ovat kulloisenkin päätöksen takana”, Siimes kirjoittaa.

Budjettiriihet ovat viime vuosina lyhentyneet. Ne ovat myös muuttuneet sopuisammiksi. Riiheen johtavat askelmerkit ovat kuitenkin tuttuja ja turvallisia.

Riiheen ladataan edelleen monia toiveita eduskuntaryhmien kesäkokouksissa. Kansalaisia johdatellaan talouspolitiikan kulloisenkin kärkiaiheen mukaiseen tunnelmaan valtiovarainministeriön korkean virkamiehen tarkasti ajoitetulla haastattelulla. Ja toimittajat parveilevat sankoin joukoin hallituksen tiedotustilaisuudessa tälläkin kerralla.

Silti tuntuu, että riihenalustunnelma on nyt poikkeuksellisen laimea.

Onko siis niin, että tunnelma ei kerta kaikkiaan nouse ilman isompia riitoja? Vai käyttikö pääministeri Juha Sipilä (kesk) liian suuren osan oman hallituksensa draaman kaaresta jo taannoisen yhteiskuntasopimuksen synnyttämiseen liittyneissä väännöissä?

Vai onko politiikan rooli vain pienentynyt kuin huomaamatta niin paljon, että se synnyttää yhdessä jaettavia tarinoita enää vain kerran tai kaksi vaalikaudessa?

**

Politiikassa toimitaan vallan ja vaikuttamisen halun takia. Vaikuttamisen rajat ovat kuitenkin nyt paljon ahtaammat kuin 10-15 vuotta sitten.

Globalisaatio on rajannut kansallisen politiikan alaa, samoin Euroopan unioni. Samaan suuntaan vaikuttavat myös heikko talouskasvu ja valtion nopea velkaantuminen. Jaettavaa ja myös kestäviä uudelleen jakamisen keinoja on paljon vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä. Politiikan retoriikassa tätä on kuitenkin vaikea havaita.

Kasvun moottoriksi haikaillaan edelleen valtiota ja sen omistamia yhtiöitä. Väestön ikääntymisen dynaamisista vaikutuksista ei juuri puhuta. Ja uudelleenjaon keinoksi ehdotetaan kerta toisensa jälkeen vain sitä, että otetaan lisää rikkailta.

Eikä näin tehdä vain oppositiossa. Meno on melko samanlaista myös hallituspuolueissa. Ehkä se kertoo kaiken poliittisen päätöksenteon vaikeudesta.

Eduskunnassa äänestetään vaihtoehdoilla jaa – ei - tyhjää. Talouspolitiikan hahmottamiseen sopisi ehkä paremmin jaottelu ehkä – ehkä ei ja tämän takia.

**

Lääkkeet, joka tepsivät hyvin 15-20 vuotta sitten, eivät enää toimi yhtä hyvin vuoden 2017 talouspolitiikassa. Jos yksi konsti ei toimi, kannattaa kokeilla rohkeasti jotain toista. Ja kertoa selvästi, minkä takia.

Maailmassa on nykyisin paljon hälyä ja melua. Myös tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon arvostus on heikkoa. Hallituksen pitää käyttää valtaa siitä huolimatta.

Pelottelu ja uhkakuvat kannattaisi mielestäni kuitenkin hylätä. Ja kuvata sen sijaan selkeästi ne vaihtoehdot ja arvovalinnat, jotka ovat kulloisenkin päätöksen takana.

Rauhallinen arvopuhe ja selkeät perustelut olisivat hienoja avauksia myös alkavan viikon budjettiriihessä.