Rahastot pidettävä eläkejärjestelmän vakaana osana

08.02.2016

Sidosryhmäjohtajamme Markku J Jääskeläinen muistuttaa, ettei eläkerahastoissa ole ylimääräistä pelivaraa. Vaikka rahastoissa on noin 180 miljardia, ovat eläkevastuut jo noin 600 miljardia. Työeläkejärjestelmän toiminta on suunniteltu niin, että eläkevarat riittävät juuri siihen mihin pitääkin: ikääntyvien suomalaisten eläkkeiden maksuun. Jääskeläisen oheinen mielipidekirjoitus on julkaistu Etelä-Saimaassa ja Kouvolan Sanomissa 7.2.2016.

Markku J Jääskeläinen
”Vaikeassa taloustilanteessa on sekä nykyisten että tulevien eläkkeensaajien onni, että eläkejärjestelmämme talous on vakaalla pohjalla”, Markku J Jääskeläinen kirjoittaa.

Timo Nyberg nosti esille tärkeän kysymyksen eläkkeiden rahoituksesta (Mielipide 1.2.). Hän esittää huolen, ettei suomalaisten eläkerahastojen tuottoja käytettäisi eläkeläisiä riittävästi hyödyttävällä tavalla.

Yksityisalojen palkansaajina eläkettä ansainneiden ja nyt eläkkeellä olevien eläkkeistä osa maksetaan rahastoiduilla varoilla. Kun tänä vuonna eläkkeitä maksetaan yli 25 miljardia euroa, rahastoista otetaan yksityisaloilla nettomääräisesti jo yli miljardi euroa. Tämä osuus kasvaa koko ajan.

Palkansaajien eläkkeistä toki rahoitetaan suurin osa edelleen vuosittain työntekijöiltä ja työnantajilta kerättävillä työeläkemaksuilla, mutta eläkemenot ylittävät maksutulot. Erotus katetaan aiemmin rahastoiduilla varoilla ja niiden tuotoilla. Työeläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa ja myös ensi vuonna voimaan tulevan eläkeuudistuksen mukaisissa tulevaisuuden eläkkeiden rahoituslaskelmissa rahastot ja niistä saatavat tuotot on otettu huomioon.

Vaikka eläkerahastoissa on noin 180 miljardia, näinkään suuressa summassa ei ole ylimääräistä pelivaraa. Työeläkejärjestelmän toiminta on suunniteltu niin, että eläkevarat riittävät juuri siihen, mihin pitääkin, ikääntyvien suomalaisten eläkkeiden maksuun. Eläkevastuut ovat jo noin 600 miljardia euroa, ja myös ne kasvavat koko ajan.

Suuret ikäluokat eivät todellakaan aiheuttaneet eläkepommia, kuten Nyberg hyvin toteaa. Se on riittävän ajoissa aloitetun ja riittävän kauan jatketun rahastoinnin ansiota.

Timo Nyberg väläytti kirjoituksessaan mahdollisuutta muuttaa eläkeindeksiä ja rahoittaa se rahastojen tuotoista. Koska indeksikorotukset ovat prosenttipohjaisia, niistä hyötyvät euromääräisesti eniten suurituloiset. On hyvä pohtia, onko tämä se uudistus, jonka vuoksi eläkkeiden rahoitus tulevaisuudessa asetettaisiin uhatuksi.

Vaikeassa taloustilanteessa on sekä nykyisten että tulevien eläkkeensaajien onni, että eläkejärjestelmämme talous on vakaalla pohjalla. Monissa muissa Euroopan maissa niin ei ole, ja eläkkeitä on jouduttu leikkaamaan. Meillä ei jouduta. Näin on oltava myös tulevaisuudessa. Siksi rahastointi on tärkeätä.