Suomalainen työeläkejärjestelmä kestää - myös kriisioloissa

16.10.2012

Suomalaisia jää ikärakenteemme takia nyt vanhuuseläkkeelle suhteellisesti eniten Euroopassa. Jo kolmasosa aikuisväestöstä saa tällä hetkellä keskeisen toimeentulonsa eläkkeistä ja eläkeläisten määrä kasvaa keskikokoisen kaupungin verran vuosittain.

Lisäksi työelämään tulevat nuoret ikäluokat ovat vielä parin vuosikymmenen ajan pienempiä kuin eläkkeelle siirtyvät ikäluokat. Väestön ikääntyminen ja työvoiman pieneneminen asettavat myös työeläkejärjestelmämme isojen haasteiden eteen.

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä on kuitenkin monta ominaispiirrettä, jotka turvaavat järjestelmän kestävyyttä näköpiirissä olevissa muutoksissa.

Eurooppalaisessa vertailussa työeläkejärjestelmämme on positiivinen kummajainen. Meillä pääroolissa on lakisääteinen, kaikille kuuluva työeläke. Muissa maissa suurempi merkitys on eri tavoin toteutetuilla, täydentävillä eläkkeillä. Eurooppalainen erikoisuus on myös se, että lakisääteisen eläketurvan toteuttamisesta ei vastaa valtion laitos, vaan hajautetusti toimivat, keskenään kilpailevat työeläkevakuuttajat.

Suomalaisen järjestelmän tärkeä elementti

Yksi tärkeä suomalaisen järjestelmän elementti on eläkevarojen osittainen rahastointi. Muualla lakisääteisiä eläkkeitä ei yleensä rahastoida, vaan varat käytetään suoraan eläkkeiden maksuun, ja niiden kulut katetaan veroilla ja maksuilla. Suomalaisten työeläkkeistä noin kolme neljäsosaa rahoitetaan saman vuoden eläkevakuutusmaksuilla ja yksi neljäsosa aiemmin rahastoiduilla maksuilla ja niiden sijoitusten tuotoilla.

Kun työeläkejärjestelmä käynnistettiin, eläkkeitä alettiin maksaa heti. Eläkkeelle siirtymässä olleet, sodan käyneet ja jälleenrakennuksesta vastanneet sukupolvet eivät luonnollisesti olleet voineet maksaa eläkkeitään ainakaan täysimääräisesti, koska eläkelakiakaan ei ollut voimassa koko heidän työuransa aikana. Pääosa näiden sukupolvien työeläkkeistä rahoitettiin työssä olevien maksuista, ja näin eläkkeiden rahoituksen ketju sai alkunsa. Osittainen rahastointi koskee yksityisten ja julkisten alojen palkansaajien eläkejärjestelmiä. Yrittäjä- ja maatalouseläkkeisiin ei liity varsinaista rahastointia.

Työeläkejärjestelmän taloudellinen tasapaino

Työeläkejärjestelmän taloudellinen tasapaino muodostuu kolmesta osatekijästä: eläke-etuuksista, eläkemaksuista ja työeläkevarojen sijoitusten tuotoista. Tulevaisuudessa kestävä järjestelmä rakentuu sen varaan, että näissä osatekijöissä tapahtuvat muutokset tasapainottavat toisiaan. Kertyneet työeläkeoikeudet ja maksussa olevat eläkkeet ovat omaisuudensuojan piirissä. Eläkkeen suuruus ei ole riippuvainen kerätystä maksusta, sijoitusten tuotoista tai esimerkiksi työeläkevakuuttajien liikekuluista. Työeläkkeet on turvattu myös mahdollisia konkursseja vastaan työeläkevakuuttajien yhteisvastuulla.

Nykyisillä eläkemaksuilla ei kuitenkaan pystytä turvaamaan nykyisentasoisia eläkkeitä tuleville sukupolville, vaan eläkemaksuissa on pitkään jatkuvaa väestön ikärakenteesta johtuvaa nousupainetta. Osa pidentyvästä eliniästä onkin jatkossa käytettävä työhön, jos työeläkkeet halutaan pitää tämänhetkisellä tasollaan. Koko järjestelmän rahoituksen kannalta paineet tarkoittavat myös sitä, että tällä hetkellä maksussa olevien eläkkeiden tason korottamiseen yli nykyisen indeksijärjestelmän takaaman tason ei ole varaa. Lisärahoitukseen ei olisi muuta keinoa kuin korottaa nuorten ja tulevien sukupolvien maksuja, jotka jo muutenkin ovat korkeampia kuin nykyiset ja eläkejärjestelmän historiassa maksetut maksut.

Työeläkesijoituksille tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa

Työeläkesijoituksilla ja niiden tuotoilla on tärkeä rooli maksussa olevien eläkkeiden ohella myös tulevien eläkkeiden rahoituksessa; tuotoilla voidaan osittain helpottaa työeläkemaksun nousupainetta jatkossa. Pitkän aikavälin nyrkkisääntö on, että jos sijoitusten keskimääräinen vuosituotto kasvaa puoli prosenttiyksikköä, työeläkemaksun korotuspaine alenee yhdellä prosenttiyksiköllä. Yhtälö toimii myös toisin päin. Jos sijoitustuotot alenevat pitkällä aikavälillä puoli prosenttiyksikköä, maksua on vastaavasti nostettava yhden prosenttiyksikön verran.

Työeläkesijoitukset toimivat myös puskurina maailmantalouden kriiseissä ja muissa globaalin toimintaympäristön muutoksissa. Sijoitusten markkina-arvot alenivat vuoden 2008 vakavassa rahoitusmarkkinahäiriössä ja sen seurauksena työllisyys heikkeni 2009, mutta työeläkkeisiin tai edes työeläkemaksuihin ei häiriöiden takia ole tarvinnut puuttua. Tällaisista ohimenevistä, vakavistakin häiriöistä on selvitty työeläkevakuuttajien vakavaraisuutta hetkellisesti laskemalla ja työeläkevarojen puskureiden kokoa säätelemällä. Tällainen tilanne on poikkeuksellinen esimerkiksi muihin Euroopan maihin verrattuna. Eläkkeitä on leikattu rahamääräisesti jopa Ruotsissa ja monissa maissa ollaan eläkejärjestelmän suhteen edelleen kriisitunnelmissa.

Työeläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Työeläkesijoituksille tavoitellaan mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskillä. Tuottojen näkökulmasta työeläkkeen hajautettu toimeenpano eri toimijoille on myös riskinhallintaa: kun kaikki munat eivät ole samassa korissa, on todennäköistä että joku kori tuottaa vaikka toinen menisi miinukselle. Työeläkevakuuttajien sijoitusstrategiat vaihtelevat, samoin kuin niiden eri aikoina hankkimat tuotot.

Merkittävintä koko järjestelmän kannalta on kuitenkin tuottojen pitkän aikavälin kehitys. Markkinaheilahtelut tasaantuvat vuosikymmenten aikana. Sijoitusten tuotot ovat olleet pitkällä jänteellä positiivisia. Yksityisalojen työeläkesijoitusten pitkän aikavälin vuotuinen reaalinen sijoitustuotto vuoden 1997 alusta alkaen kesäkuun 2012 loppuun asti oli 3,7 prosenttia. Reaalinen tuotto tarkoittaa sitä, paljonko sijoitusten tuotto on ylittänyt kuluttajahintojen nousun. Nimellinen tuotto on siis ollut keskimäärin noin 5,7 prosenttia vuodessa.

Globaalit muutospaineet

Suomalaiseen työeläkejärjestelmään kohdistuu globaalissa maailmassa yhä voimakkaampia muutospaineita mm. EU:sta. Eläkepolitiikka, erityisesti sosiaaliturvaan rinnastettavan eläketurvan rakenne ja sisältö, on perinteisesti kuulunut jokaisen jäsenvaltion omaan toimivaltaan. Kriisissä elävän EU:n talouskoordinaatio kuitenkin tiukkenee jatkuvasti ja unioni ohjaa jäsentensä päätöksentekoa myös sosiaaliturvaan vaikuttavissa asioissa.

Suomalaisista erityispiirteistä rakennetusta työeläkejärjestelmästämme pitääkin huolehtia jatkossa paitsi kotimaisten, myös kansainvälisten haasteiden edessä. Näin turvataan työeläkejärjestelmän taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.

Reijo Vanne, analyysitoimintojen johtaja, Työeläkevakuuttajat TELA

Lisätietoja:

Artikkeli on julkaistu 16.10.2012 Eläkkeensaaja -lehdessä nro.6/2012 s.10