Työeläkelaitosten vakavaraisuus turvaa eläkkeitä

28.06.2012

Suomalaisten työeläkkeistä kolme neljäsosaa rahoitetaan saman vuoden eläkevakuutusmaksuilla ja yksi neljäsosa aiemmin rahastoiduilla maksuilla ja niiden sijoitustuotoilla. Tuotoilla voidaan helpottaa työeläkemaksun nousupainetta tulevaisuudessa.

Työeläkelaitosten vakavaraisuudella tarkoitetaan kykyä selviytyä eläkevakuutustoiminnan kohtaamista riskeistä. Vakavaraisuus luo perustan eläkkeensaajien taloudellisesta turvasta huolehtimiselle. Hyvä vakavaraisuus varustaa suomalaista työeläkejärjestelmää kohtaamaan talouden vaihtelua ja kriisejä globaalissa toimintaympäristössä. Sijoitusten markkina-arvot alenivat vuoden 2008 vakavassa rahoitusmarkkinahäiriössä ja työllisyys heikkeni 2009, mutta työeläkkeisiin tai edes työeläkemaksuihin ei häiriöiden takia tarvinnut puuttua. Myllerryksestä selvittiin vakavaraisuuden heikkenemisellä.

Työeläkemaksujen rahastointi siis vähentää tulevaa maksupainetta ja puskuroi rahoitus- ja työmarkkinoiden häiriöitä niin, että ohimenevissä vakavissakaan häiriöissä ei tarvitse puuttua eläke- tai maksutasoon. Työeläkevarat vakauttavat kansantaloutta.

Vakavaraisuussääntelyn uudistamishanke käynnissä

Korkea tuotto ja matala riskitaso ovat sijoittamisessa keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Lain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti, eli tuottohakuisuuden ja riskinkantokyvyn on oltava tasapainossa. Lakien ja muiden säädösten asettamat vaatimukset työeläkelaitosten vakavaraisuudelle ilmaisevat sen, mitä turvaavuudella käytännössä tarkoitetaan. Vakavaraisuutta arvioidaan suhteessa vakavaraisuusrajaan, joka on sitä korkeampi, mitä riskillisemmin eläkelaitos on sijoittanut varansa.

Yksityisalojen työeläkelaitosten vakavaraisuussääntelyssä on menossa laaja uudistamishanke. Sääntelyn uudistamista selvitettiin sosiaali- ja terveysministeriön asettamissa työryhmissä, jotka jättivät raporttinsa vuoden 2010 keväällä. Työryhmien raporteissa esitettyjä uudistamisen suuntaviivoja on seurattu myöhemmissä lakiesityksissä.

Yksi vaihe uudistamisessa on eduskunnan kesäkuussa hyväksymä lakiesitys yksityisalojen eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevien säännösten muuttamisesta. Laki tulee voimaan vuoden 2013 alussa. Se mahdollistaa työeläkelaitosten sijoitustoiminnalle likimain saman riskitason ja tuottomahdollisuudet kuin vuoden 2008 rahoitusmarkkinakriisin yhteydessä säädetty määräaikainen sääntely, jonka voimassaolo päättyy kuluvan vuoden lopussa.

Toimintapääoma ja tasoitusmäärä huomion kohteena

Nykyisten säädösten mukaan työeläkelaitosten vakavaraisuutta mitataan toimintapääomalla. Toimintapääoma on sijoitusriskien puskuri. Vakuutusriskeihin eli esimerkiksi siihen, että työkyvyttömyyseläkkeitä alkaa arvioitua enemmän, varaudutaan toisella puskurilla, jota sanotaan tasoitusmääräksi.

Uuden lain mukaan sekä toimintapääoma että tasoitusmäärä otetaan huomioon työeläkeyhtiön vakavaraisuutta tarkasteltaessa. Puskurien yhteismäärää nimitetään vakavaraisuuspääomaksi. Samalla vakavaraisuusrajan laskentaa muutetaan niin, että sekä sijoitus- että vakuutusriski otetaan rajan mitoituksessa huomioon. Vahinkovakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta on aina mitattu vakavaraisuuspääomalla, joka muodostuu toimintapääomasta ja tasoitusmäärästä.

Tasoitusmäärä on nykyisin ja myös uuden lain mukaan riskipuskuri, ei työeläkeyhtiöiden omaa pääomaa. Riskipuskurit kuuluvat osana normaaliin vakuutustoimintaan, jotta vakuutetuille luvattu turva kyetään takaamaan kaikissa tilanteissa. Tasoitusmäärän asema ja käytön periaatteet säilyisivät samoina kuin tähänkin saakka, kyse on vakavaraisuuslaskennan muutoksesta.

Työeläkesijoitusten kassatuotot – kuten osingot, vuokrat ja korot – ovat aina positiivisia. Tappiota voi syntyä sijoitusten arvonlaskusta markkinatilanteen vaihdellessa. Uudessa laissa määritellään toimintajärjestys tilanteeseen, jossa sijoitukset kokonaisuutena tuottaisivat tappiota. Sijoitustappioiden kattamiseen käytettäisiin jatkossakin toimintapääomaa. Tasoitusmäärää ei siihen voi käyttää, mutta toimintapääoma voi kuitenkin vähentyä niin, että vakavaraisuuspääoma vielä täyttää vaatimukset.

Työkyvyttömyyseläkkeiden määrällä merkitystä

Työeläkemaksu määritetään etukäteen. Tasoitusmäärää säädetään työeläkemaksun työkyvyttömyysosalla. Mitoitukseen vaikuttaa ennen kaikkea se, millä tarkkuudella uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä voidaan ennakoida. Maksua määrätessä on tarkkaan tiedossa vasta muutaman vuoden takaiset menot, joihin arviot pitää perustaa. Jos uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä yliarvioidaan ja maksu määrätään sen mukaan, tasoitusmäärä kasvaa.

Tasoitusmäärä kasvoi 2000-luvulla ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, kun työkyvyttömyyseläkkeiden määrä laski. Kasvua alettiin kuitenkin hillitä jo 2000-luvun alussa vakuutusmaksua alentamalla. Tämän jälkeenkin työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on vähentynyt arvioitua nopeammin.

Tasoitusmäärä on kasvanut myös siitä syystä, että osa sijoitusten tuotoista ohjataan tasoitusmäärän korotuksiin. Tasoitusmäärän korotukset tästä syystä ovat olleet niin sanotun perustekoron suuruisia eli 3–4 prosenttia vuodessa.

Maksun työkyvyttömyysosan ja vastaavan eläkemenon erotuksen vaihtelua puskuroidaan tasoitusmäärällä myös uuden lain mukaan. Kuluvankin vuoden työkyvyttömyysmaksu on pyritty mitoittamaan niin, että tasoitusmäärä alenisi vuoden aikana, joten uuden lain tullessa voimaan tasoitusmäärä odotetaan olevan pienempi kuin vuotta aiemmin.

Pienten yritysten työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeiden varalle on kerättynä suhteessa suurempi tasoitusmäärä kuin suurten yritysten eläkkeiden varalle. Suuret yritykset kantavat itse osan työkyvyttömyysriskistä. Työeläkeyhtiön vastuulle jäävä riski on vastaavasti pienempi ja sitä myötä myös tarvittava riskipuskuri. Pientyönantajien työkyvyttömyyseläkkeitä varten pidettävää tasoitusmäärää pienennettiin tilapäisillä alennuksilla työkyvyttömyyseläkemaksuun vuosina 2006–2009.

Eläketurvakeskus on seurannut tasoitusmäärän työkyvyttömyysosan jakautumista pienten ja suurten työnantajien kesken ja seuraa kehitystä myös tulevaisuudessa. Myös puskureiden riittävyyttä arvioidaan sitä mukaa kuin tilastoaineistoa kertyy vuoden 2005 uudistuksen jälkeiseltä ajalta. Telan laskuperustejaos on tekemässä selvitystä tasoitusmäärän mitoituksesta.

Finanssivalvonta työeläkeyhtiöiden valvojana

Työeläkeyhtiöiden vakavaraisuutta ja vastuuvelan kattamista valvoo viranomainen, Finanssivalvonta. Sijoitusomaisuutta on aina oltava vähintään katettavien vastuiden verran. Uusi laki ei sisällä muutoksia katettavan vastuuvelan, katekelpoisten varojen määritelmään tai työeläkeyhtiöiden valvonnan tasoon ja tehoon yleisesti. Finanssivalvonnalle esitetään kuitenkin velvollisuutta tehostaa eläkelaitosten vakavaraisuusseurantaa rahoitusmarkkinoiden poikkeusoloissa.

Lisätietoja:

Artikkelin on kirjoittanut analyysitoiminnoista vastaava johtajamme Reijo Vanne, reijo.vanne(at)tela.fi

Artikkeli on laajempi versio kirjoituksesta, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 3.6.2012