Työeläkerahastot on laskettu riittämään kaikille

20.02.2017

Vastoin yleistä harhaluuloa eläkerahastoja ei ole kerätty vain nykyeläkeläisiä varten vaan niissä on kaikkien ikäluokkien rahaa, muistuttaa analyysitoimintojemme johtaja Minna Lehmuskero Aamulehden Näkökulma-kirjoituksessaan. Lehmuskero huomauttaa, että rahastoissa on oma siivunsa myös jo esimerkiksi työuraansa aloitteleville 90-lukulaisille. Lehmuskeron asiantuntijakirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 19.2.2017.

Kuva: Minna Lehmuskero
”Suurimmillaan kunkin ikäluokan osuus eläkerahastoista on eläkeiän kynnyksellä. Yksityisalojen eläkevaroista vajaa kolmannes on tällä hetkellä varattu nykyeläkeläisille, suurin osa tuleville eläkeläisille”, Minna Lehmuskero.

Ratkaisuja pienituloisten eläkeläisten aseman parantamiseen etsitään kansalais- ja päättäjäkeskusteluissa. Katseet kääntyvät helposti eläkerahastoihin ja tunteet kuumenevat. Näin kävi myös Aamulehden äskettäin järjestämässä eläkeillassa.

Rahastointi on kuitenkin suomalaisen työeläkejärjestelmän yksi merkittävä vahvuus, josta kannattaa pitää kiinni. Yli 180 miljardin rahastot ovat Suomen tasolla ja eurooppalaisittain suuret, sillä Suomessa on varauduttu väestön ikääntymiseen ja eläkemenojen kasvuun hyvin.

Perusmekanismi on seuraava: tänäkin vuonna työeläkkeiden maksamiseen tarvittavat varat kerätään pääasiassa työeläkemaksuilla, joita maksavat työnantajat ja työntekijät. Osa joka vuosi kerättävistä työeläkemaksuista laitetaan talteen rahastoihin ja näitä varoja myös käytetään eläkkeiden maksamiseen.

Yksityisaloilla jo neljännes vuosittaisesta eläkemenosta katetaan eläkerahastoista. Tulevaisuudessa rahastoilla katetaan yhä suurempi osa eläkemenoista, sillä menot ovat pysyvästi suuremmat kuin maksutulot.

Vastoin yleistä harhaluuloa eläkerahastoja ei ole kerätty vain nykyeläkeläisiä varten vaan niissä on kaikkien ikäluokkien rahaa. Kaikkien työssäkäyvien maksamista eläkemaksuista osa on rahastoitu. Rahastoissa on siis jo oma siivunsa myös työuraansa aloitteleville 90-luvulla syntyneille, ja osuus kasvaa, kun heille kertyy työuraa ja eläkettä. Suurimmillaan kunkin ikäluokan osuus on eläkeiän kynnyksellä. Yksityisalojen eläkevaroista vajaa kolmannes on tällä hetkellä varattu nykyeläkeläisille, suurin osa tuleville eläkeläisille.

Harhaluulo on siis myös se, että eläkerahastot olisi tarkoitus jossain vaiheessa purkaa tyhjiin. Vaikka niin sanotut suuret ikäluokat ovat jo lähes kokonaan eläkkeellä, perässä on tulossa nuorempia ikäluokkia, joiden eläkkeisiin rahastoja myös tarvitaan. Kaiken lisäksi nämä suuret ikäluokat eivät ole enää ainoita suuria ikäluokkia: pidentyvän eliniän myötä suuria ikäluokkia on myös nuoremmissa sukupolvissa. Jos rahastoja nyt käytettäisiin esimerkiksi eläkkeiden tason parantamiseen, olisi se pois nuorten ja tulevien sukupolvien eläkkeistä.

Fakta on, että rahastoista ei voida ottaa suunniteltua enempää. Ne on mitoitettu tarkkojen laskelmien pohjalta riittämään eri ikäluokkien eläkkeisiin. Pohjakassa on myös välttämätön, jotta sijoituspääoma tuottaa riittävästi. Rahastojen täytyy kasvaa ja tehdä niin vähintään samaa tahtia kuin palkkasumma (eli kaikille työntekijöille maksetut koko vuoden bruttopalkat yhteensä). Näin rahastot voivat taata sen, että työeläkemaksun taso pysyy matalampana kuin mitä se olisi ilman rahastointia.

Kolikon toinen puoli onkin työeläkemaksut ja niiden taso. Rahastojen ja niiden tuottojen avulla työeläkemaksut saadaan siis pidettyä matalammalla kuin mitä eläkemenot vaatisivat. Työnantajalle tämä tarkoittaa matalampia työvoimakustannuksia, ja työntekijälle jää palkasta enemmän käteen. Jos rahastoja purettaisiin, edessä olisi ennen pitkää eläkemaksujen roima korotus tai tulevien eläkkeiden leikkaaminen.

Kertyneiden eläkkeiden maksamiseen tarvitaan pitkälti yli 600 miljardia euroa, siis yli kolme kertaa enemmän kuin mitä rahastoissa on. Suurin osa yli 600 miljardin eläkevastuusta hoidetaan vuosittaisilla eläkemaksuilla. Väestön vanhetessa joudutaan kuitenkin yhä enemmän turvautumaan rahastoihin, sillä työikäistä väestöä on suhteessa vähemmän.

Työeläkkeistä päättävät työnantajat, työntekijät ja valtio yhdessä, ja eläkejärjestelmän tarkoitus on olla mahdollisimman reilu eri ikäluokkia kohtaan. Kun tarkastellaan jo eläkkeellä olevia ikäluokkia, huomio kohdistuu pienituloisten eläkeläisten aseman parantamiseen.

Eläkeläisköyhyyden ratkaisu ei kuitenkaan valitettavasti löydy työeläkerahastoista. Kaikkien eläkeläisten, ja etenkin pienituloisimpien, elämänlaatua ja toimeentuloa voidaan parantaa monilla keinoilla. Toimivat ja kohtuuhintaiset sosiaali- ja terveyspalvelut on niistä varmasti merkittävin. Takuueläkkeen tai kansaneläkkeen muutokset, asumistuen määrä ja lääkekorvaukset ovat pienituloisten eläkeläisten kannalta tärkeitä päätöksiä. Takuu- tai kansaneläkkeen varassa oleva eläkeläinen ei työeläkkeiden korottamisesta hyödy.

Jatkuvan rahastoinnin avulla voidaan pitää huolta siitä, että työikäisten maksutaakka ei muodostu kohtuuttomaksi. Eläkevarojen ja juuri voimaan astuneen eläkeuudistuksen ansiosta eläkemaksun pysyvää korotuspainetta ei ole näköpiirissä useaan vuosikymmeneen. Yhdessä kerrytettävien eläkevarojen ansiosta myös nuoret ja nykyiset kurahousuikäiset voivat luottaa eläkelupaukseen.