Työeläkevarat riittävät pelkästään eläkkeisiin

04.11.2015

Reijo VanneSuomalaisten työeläkevaroja on nykyisin kertyneenä noin 180 miljardia euroa. Potti on sekä Suomen näkökulmasta että eurooppalaisittain suuri.

Moni ajattelee, että näin suuressa summassa on runsaasti ylimääräistä pelivaraa. Eläkkeisiin varattuja rahavirtoja haluttaisiin nyt ohjata paikkaamaan taantuman vaikutuksia eri suunnilla. Työeläkemaksua laskemalla haluttaisiin muun muassa alentaa työllistämisen kustannuksia ja korottaa kaikkia nyt maksussa olevia eläkkeitä.

Äskettäin julkaistussa kansainvälisessä eläkevertailussa (Melbourne Mercer Global Pension Index) Suomen eläkemalli sijoittui kärkipäähän, kuudenneksi.

Kansainväliset arvioitsijat tekivät Suomelle myös parannusehdotuksia. Yksi niistä oli – täysin kotimaisesta keskustelusta poiketen – eläkemaksujen nostaminen ja rahastoinnin lisääminen. Raportissa perustellaan maksun nostoa sillä, että se lisäisi eläkejärjestelmän kestävyyttä.

Suomessa on eletty viitisen vuotta väestön nopean ikääntymisen kautta: vanhojen ihmisten osuus väestöstä kasvaa nyt nopeasti. Tämä vaihe päättyy vuoden 2035 tienoilla. Sen jälkeenkin vanhojen osuus kasvaa, mutta hitaammin.

Vuosituhannen vaihteessa Suomen talouden suurimpana uhkakuvana pidettiin väestön ikääntymisen takia alati nousevia eläkemaksuja ja lopulta koko eläkejärjestelmän romahtamista. Nykyinen kriisi ei kuitenkaan syntynyt eläkejärjestelmän vaan yleisen talouskehityksen vuoksi. Ja nyt katseet kääntyvät pelastuksen toivossa eläkevaroihin.

Eläkeuudistus on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Uudistuksen taloudellisista vaikutuksista tehtyjen laskelmien mukaan yksityisalojen palkansaajien eläkemaksu saadaan vakautetuksi 24,4 prosenttiin palkoista 2060-luvulle saakka. Sen jälkeen maksua pitää jonkin verran vielä nostaa.

Jos eläkemaksua nyt alennettaisiin, maksua pitäisi kohta nostaa yli 24,4 prosentin rajan.

Yksityisalojen palkansaajien eläkemenot ovat kuitenkin jo nyt paljon maksutuloja suuremmat. Maksukertymä on tänä vuonna 24 prosenttia palkoista. Eläkemenot ovat puolestaan noin 26,5 prosenttia suhteessa vastaavaan palkkasummaan, ja suhde kohoaa pitkällä aikavälillä kohti 30:tä prosenttia. Erotus katetaan eläkevarojen sijoitusten tuotoilla, ja sijoitustuottoja tarvitaan eläkkeiden rahoitukseen tulevaisuudessa yhä enemmän.

Jos eläkemaksuja nyt alennettaisiin ja käytettäisiin myös tähän mennessä säästetyt eläkevarat nykyisiin eläkkeisiin, rahojen loputtua maksu pitäisi nostaa tuolta alennetulta tasolta – esimerkiksi 20 prosentista – silloisten eläkemenojen tasolle eli 28–30 prosenttiin. Toinen vaihtoehto olisi leikata eläkkeistä pois kolmannes. Alennetulla 20 prosentin maksutasolla säästöt loppuisivat siinä vaiheessa, kun nykyiset 20–45-vuotiaat olisivat eläkkeellä ja heidän lapsensa maksuvuorossa.

Eläkevaroista saadaan kassavirtatuottoja 3,5–4 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi tilinpitoon kirjataan keskimääräisenä vuotena nettomääräisesti noin 6–7 miljardin arvonmuutokset esimerkiksi osakkeiden markkina-arvon nousun takia.

Tänä vuonna yksityisillä ja julkisilla aloilla maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen pitää saada eläkemaksutulojen ohella noin 1,5 miljardia euroa sijoitustuottoa. Muutaman vuoden päästä sijoituksista tarvitaan eläkkeiden rahoittamiseen jo kaikkien kassavirtatuottojen verran, joinakin vuosina enemmänkin. Pääosa arvonmuutoksista, 5–7 miljardia euroa, jää kuitenkin edelleen eläkevaroihin.

Tämä on tarpeen, jotta eläkevarojen kasvu ei jäisi pysyvästi jälkeen eläkevastuiden kasvusta ja jotta varoista saataisiin tulevaisuudessakin vakaa osuus eläkkeiden rahoitukseen.

Työeläkejärjestelmän toiminta on suunniteltu niin, että eläkevarat riittävät juuri siihen mihin pitääkin, ikääntyvien suomalaisten eläkkeiden maksuun nyt ja tulevaisuudessa. Työeläkejärjestelmän kestävyyslaskelmissa on otettu huomioon nykyiset rahastot ja niistä saatavat tuotot.

Muuhun nykyisestä taloustilanteesta johtuvaan pelastus- tai paikkaustoimintaan työeläkevaroja ei ole mitoitettu.

Lisätietoja:

Artikkelin on kirjoittanut johtava ekonomistimme Reijo Vanne, ja se on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 4.11.2015.