Työelämä-keskustelusta uupuu toivo

12.06.2017

Toimitusjohtajamme Suvi-Anne Siimes kaipaisi työn tulevaisuutta koskevaan keskusteluun ennakkoluulotonta asennetta. Tämänhetkistä keskustelua leimaa hyvin yksipuolinen kuva työpaikkojen rajusta vähenemisestä – siitä siis uupuu toivon ja mahdollisuuksien näkökulma. Tähän näkökulmaan olemmekin tarttuneet Telassa yhdessä Sitran kanssa. Siimeksen oheinen kolumni ”Työelämä-keskustelusta uupuu toivo” kertoo aiheesta tarkemmin. Kolumni on julkaistu alun perin Kauppalehdessä 12.6.2017.

Kuva: Suvi-Anne Siimes
”Uusi työ vaatii meiltä jokaiselta myös uskallusta. Suoraviivaisesti etenevien työurien tilalle tulee useita polkuja ja monista erilaisista työrooleista ja jaksoista koostuva työelämä”, Suvi-Anne Siimes kirjoittaa.

Mietin aina silloin tällöin, miltä maailma näyttäisi, jos käyttäisimme tekemisen epävarmuutta kuvaavia puhetapoja nykyistä enemmän myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tai luopuisimme jatkuvasta uhkakuvien ja valtataisteluiden retoriikasta, ja miettisimme edes hetken sitä, mikä kaikki voisikaan olla mahdollista.

Ennakkoluuloton asenne olisi mielestäni tarpeen etenkin työn tulevaisuutta koskevassa keskustelussa. Sitä leimaa nyt hyvin yksipuolinen kuva työpaikkojen rajusta vähenemisestä. Siitä uupuu tyystin toivon ja mahdollisuuksien näkökulma.

Tartuimme Telassa tähän näkökulmaan yhdessä Sitran kanssa. Lopputuloksena syntyi kesäkuun alussa julkistettu Marjaana Toimisen raportti Välähdyksiä tulevaisuudesta. Kymmenen teesiä uuden työn syntymisestä, yritysten muutoksesta ja yksilön mahdollisuuksista työn murroksessa.

Raportin mukaan työ kyllä uudistuu nopeasti, mutta ei katoa. Automaatio toki muuttaa ihmisen työtä ja lisää tuottavuutta. Se myös hävittää työpaikkoja. Nettohävikin määrästä on kuitenkin raportin mukaan keskenään rajustikin ristiriitaisia arvioita. Siksi työn muutosta ei kannattaisi pohtia vain yhden tulevaisuuskuvan varassa.

Uutta työtä, uusia aloja ja uusia tarpeita syntyy Toimisen mukaan koko ajan. Työtaitojen kysynnän ja tarjonnan välillä on kuitenkin nopeasti kasvava ristiriita. Se polarisoi työmarkkinoita ja synkistää yksittäisten ihmisten odotuksia tulevaisuudesta. Työn polarisaation vahvin vastavoima löytyy raportin mukaan osaamisesta. Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvittaisiin jo nyt nopeita ja käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia. Lisäksi yksilön vastuu omasta ammattitaidostaan ja sen uudistamisesta kasvaa.

Uusi työ vaatii meiltä jokaiselta myös uskallusta. Suoraviivaisesti etenevien työurien tilalle tulee useita polkuja ja monista erilaisista työrooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Raportin mukaan työn tulevaisuus luodaan, sitä ei ole määrätty ennalta. Ihmisellä ja mielekkäällä työllä voi siksi olla merkittävä rooli myös tulevaisuudessa. Tulevaisuus rakennetaan pitkälti yrityksissä. Työn muutos edellyttää niiltä vastuullisuutta.

Vastuullisuus on tarpeen myös politiikassa ja työmarkkinoiden päätöksenteossa. Molempien ytimessä on taistelu vallasta. Myös edut ovat keskenään ristiriitaisia. Jonkinlaiset tulitauot olisivat mielestäni silti tarpeen. Ne estäisivät asenteiden lukkiutumista ja hapettaisivat yhteiskunnallista kehitystä.

Ne auttaisivat myös huomaamaan, että toisenlaisiakin rakenteita ja ratkaisuja on olemassa. Niihin ei ehkä tulitauon päättymisen jälkeenkään päädyttäisi. Ne loisivat silti suuntaviivoja siihen, miten runsaasti uusia mahdollisuuksia uudessa työssä on tarjolla ja kuinka niitä voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin myös Suomessa.