Yrittäjillä on vapaus määrittää itse omat eläkkeensä

02.10.2019

Työntekijöiden ja yrittäjien eläkkeiden rahoitus poikkeaa toisistaan, muistuttaa analyytikkomme Kimmo Koivurinne. Siinä missä osa työntekijöiden eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan, yrittäjien eläkkeet maksetaan vuosittain kerätyillä YEL-maksuilla. Tosin nämä varat eivät riitä kattamaan kaikkia vuoden aikana maksettuja eläke-etuuksia, vaan valtio kustantaa niistä osan. Koivurinteen oheinen mielipidekirjoitus on julkaistu Ilkka-lehdessä 28.9.2019 vastauksena lehdessä aiemmin julkaistuun kirjoitukseen yrittäjäeläkkeistä.

Kimmo Koivurinne
”Yrittäjä voi pitkälti määrittää itse eläkemaksunsa suuruuden ja siten myös vaikuttaa tulevan eläkkeensä suuruuteen”, kirjoittaa Kimmo Koivurinne.

Varatuomari Heikki Kilpiä Kurikasta kirjoittaa Ilkassa 20.9. maksamistaan YEL-maksuista ja eläkkeistä. Kirjoitus ansaitsee muutaman täsmennyksen eläkkeiden rahoitusperiaatteista. Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja.

Jokainen ikäluokka on vuorollaan ensin työeläkkeiden maksajana ja myöhemmin saajana. Työeläkevaroille saatavat sijoitustuotot mahdollistavat, että jokainen sukupolvi tulee Suomessa saamaan työeläkettä enemmän kuin on maksanut työeläkemaksuja.

Näin siis työntekijän eläkelain piiriin kuuluvilla palkansaajilla.

Yrittäjän eläkelaki poikkeaa työntekijän vastaavasta rahoitusmielessä siten, että yrittäjä voi pitkälti määrittää itse eläkemaksunsa suuruuden ja siten myös vaikuttaa tulevan eläkkeensä suuruuteen. Tästä johtuen alivakuuttaminen on yrittäjien eläkkeisiin liittyvä ilmiö.

Alivakuuttaminen tarkoittaa sitä, että yrittäjä määrittelee työtulonsa liian alhaiseksi suhteessa todellisen työpanoksensa arvoon.

Työtulon tulisi vastata sellaista rahamäärää, jonka yrittäjä maksaisi palkkana samaan työhön pestatulle ulkopuoliselle työntekijälle, jolla on vastaava ammattitaito kuin itsellä. YEL-maksu on puolestaan tänä vuonna 24,1–25,6 prosenttia työtulosta riippuen yrittäjän iästä.

Jos maksut jäävät pienemmiksi myös yrittäjän työeläke tai mahdolliset sosiaaliturvaetuudet jäävät pieniksi.

Alivakuuttaminen saattaa olla yksi syy siihen, ettei jakoperusteisessa eläkejärjestelmässämme yrittäjien eläkemaksuista kerry riittävästi rahastointia varten. Vuosittain kerätyillä YEL-maksuilla ei itse asiassa kateta edes kaikkia vuoden aikana maksettuja eläke-etuuksia, vaan valtio kustantaa niistä osan. Esimerkiksi viime vuonna valtiontuen osuus maksetuista yrittäjäeläkkeistä oli 253 miljoonaa euroa.

Alivakuuttamiseen yritetään tarttua eri keinoin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti viime keväänä, että yrittäjän työeläketurvaa parannettaisiin vahvistamalla YEL-työtuloa. Tämä tapahtuisi säätämällä laissa työtulosta ja sen tason arvioinnista täsmällisemmin. Jatkossa työpanoksen mitattavissa oleva arvo ohjaisi työtulon tasoa nykyistä selkeämmin.

Yrittäjän riittävän vanhuudenturvan varmistamiseksi on tärkeää huolehtia työtulon ja YEL-maksujen oikeasta tasosta.