24.06.2020

Eläkejärjestelmä nuoren silmin

Olen pienestä asti kuullut puhuttavan, kuinka minulle ja sukupolvelleni ei tule riittämään eläkkeitä, emmekä koskaan pääse eläkkeelle. Onko asia todellisesti niin? Entä kuinka koronakriisi vaikuttaa Suomen ja työeläkejärjestelmän tulevaisuuteen? Kesätyössäni Telassa minulla oli mahdollisuus perehtyä kumpaankin kysymykseen. Koronakriisistä haastattelin suomalaisia ekonomisteja. Näkemykset kriisin työmarkkinavaikutuksista yllättivät positiivisuudellaan ja antavat luottamusta tulevaan.

Olen kiinnostunut yhteiskunta- ja taloustieteistä ja eläkejärjestelmä liittyy niihin oleellisesti. Yleensä eläkkeet alkavat kiinnostaa vasta silloin, kun ne ovat ajankohtaisia omalla kohdalla. Eläkejärjestelmässä minua kiehtoo myös se, kuinka se sitoo sukupolvia toisiinsa. Mielestäni on mielenkiintoista pohtia tulevaisuuden yhteiskuntaa ja sitä, miten se tulee muuttumaan. Olisi hienoa ajaa oman sukupolveni asioita, sillä myös meidän äänemme tulee olla kuultavissa.

Minulla oli tilaisuus työskennellä Telassa kesäkuun ajan ja antaa nuoren näkemystä työeläkejärjestelmästä ja sen tulevaisuudesta. Tela on huolissaan muiden eläkealan toimijoiden kanssa nuorten luottamuksesta nykyiseen työeläkejärjestelmään. Jos luottamusta järjestelmää kohtaan ei ole, ei se voi myöskään toimia kunnolla.

Koronaviruspandemia kuitenkin muutti työnkuvaani ja työtehtäviäni suuresti. Minun piti haastatella ekonomisteja eläkejärjestelmään liittyvistä kysymyksistä, mutta kysymykset liittyivätkin koronakriisiin ja siitä toipumiseen. Kuitenkin, vaikka olen vasta kolmatta viikkoa töissä Telassa tätä kirjoittaessani, tuntemukseni etenkin eläkejärjestelmästä on mullistunut, ja olen oppinut hyvin paljon. Tämä johtuu siitä, että eläkejärjestelmää ei edes lukiossa käsitellä. Myös näkemykseni taloudesta, yhteiskuntatieteistä ja väestöllisistä asioista ovat avartuneet ja kehittyneet suuresti.

Ekonomistien näkemykset yllättävän myönteisiä

Haastattelin siis taloustutkimuslaitosten ja etujärjestöjen ekonomisteja etäyhteydellä. Haastattelujen kysymykset liittyivät koronaviruksen jälkeiseen talouden tilanteeseen. Oli kiintoisaa kuulla heidän mielipiteitänsä tulevaisuudesta. Kysyin heiltä vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

  • Heikentääkö koronariisi työmarkkinoiden toimintaa pysyvästi? Mihin tekijöihin se erityisesti vaikuttaisi?
  • Onko joitain erityisiä syitä olettaa, että koronakriisi hidastaa pysyvästi työn tuottavuuden kasvuun vaikuttavia tekijöitä Suomessa?

Keskityn tässä kirjoituksessa kysymyksistä ensimmäiseen. Pohdiskelua jatkaa Telan johtava ekonomisti Risto Vaittinen omassa kirjoituksessaan Nopeasti vai hitaasti ulos kriisistä?.

Usein sanomalehtien otsikot ovat täynnä negatiivisia uutisia taloudesta, joten oli mukava kuulla, että ehkä asiat eivät olekaan niin huonosti kuin miltä saattaa vaikuttaa.

Haastattelemani ekonomistit olivat yllättävän positiivisia: vain yksi yhdeksästä haastatellusta uskoi, että koronakriisistä seuraa pitkäaikaisia ongelmia työmarkkinoille. Pitkäaikaistyöttömyyttä usea haastateltava piti suurimpana ongelmana. Positiiviseksi seuraukseksi valtaosa haastatelluista kertoi työmarkkinoiden joustavuuden lisääntymisen. Osa uskoi, että koronakriisillä ei luultavasti tule olemaan minkäänlaisia negatiivisia eikä positiivisia vaikutuksia työmarkkinoiden toimivuuteen pitkällä aikavälillä.

Usein sanomalehtien otsikot ovat täynnä negatiivisia uutisia taloudesta, joten oli mukava kuulla, että ehkä asiat eivät olekaan niin huonosti kuin miltä saattaa vaikuttaa. Heidän positiiviset näkemyksensä kieltämättä luovat hieman uskoa tulevaisuuteen ja työmarkkinoille siirtymiseen, joka on kohdallani pian ajankohtaista.

Vertailukohtana Vihriälän työryhmän raportti

Vertailukohtana ekonomistien näkemyksille voidaan pitää Vihriälän työryhmän raporttia. Vesa Vihriälän lisäksi työryhmään kuuluvat pitkän linjan talousvaikuttajat Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo. He julkaisivat toukokuun alussa valtioneuvostolle tehdyn raportin ehdotuksista, joiden avulla Suomi voisi elpyä koronakriisistä. Raportti tehtiin aikana, jolloin tartunta- ja kuolleisuusluvut eivät olleet hellittäneet vielä. Nyt voi todeta, että tällä hetkellä ilmapiiri on hyvin erilainen.

Raportin luoma kuva tulevaisuudesta oli melko masentava ja pessimistinen. Puhuttiin jopa “menetetystä vuosikymmenestä”, vaikka vuosikymmen on hädin tuskin ehtinyt edes alkaa. Valtion velan prosentuaalinen määrä uskottiin optimististen arvioiden mukaan tuplaantumaan hieman alle 45 prosentista 90 prosenttiin vuosikymmenen lopussa. Vertailun vuoksi vuonna 1995 laman jälkeen valtion velka suhteutettuna bruttokansantuotteeseen oli Valtiokonttorin taulukon mukaan 61 prosenttia.

Kirjoittaessani tätä tekstiä elämme kesäkuun loppupuoliskoa. Terassit ovat täynnä ihmisiä, aurinko paistaa, uusia tartuntoja todetaan enää muutama päivässä, ja näyttää siltä, että koko pandemia olisi unohdettu. Kansan mieliala ja tunnelma on muuttunut silmissä maalis-huhtikuun ajoilta.

On sanomattakin selvää, että koronakriisi tulee olemaan merkittävä kolaus taloudelle niin Suomessa kuin maailmalla, ja velkaantuminen tulee kasvamaan. Yleinen mielipide siitä, millaiselta talous tulee näyttämään muutaman vuoden päästä, on kuitenkin muuttunut hurjasti muutamassa viikossa. Ihmiset menevät mielellänsä ulos, eivätkä enää välttele esimerkiksi ruokakaupassa käymistä tai ulkona liikkumista. Jonoissa pidetään kuitenkin vielä turvaväliä toiseen ihmiseen, mutta syynä saattaa olla pikemminkin suomalaisuus, kuin pelkästään pelko viruksen leviämisestä. Kuitenkin taloudessa vallitsee suuri epävarmuus tulevasta.

Mitä minä tekisin?

Töissä Telassa olen tutustunut niin eläkejärjestelmään kuin koronaviruksen aiheuttamaan taloustilanteeseen ja näkemyksiin tulevaisuuden suhteen. Oppimani tiedon perusteella uskon, että eläkkeitä tulee riittämään, jos toimimme ajoissa.

Olen vasta 17-vuotias, enkä todellakaan ole vielä vuosikymmeniin miettimässä eläköitymistäni. Nuoret harvemmin pohtivat eläkejärjestelmän tulevaisuutta ja omaa eläkeikäänsä, sillä se on yksinkertaisesti niin kaukaisessa tulevaisuudessa. Tämän vuoksi tarpeen tullen eläkeiän nosto ei luultavasti haittaisi nuorempia sukupolvia.

Sukupolveni on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa jokseenkin monikulttuurisessa Suomessa, jossa maahanmuutto on itsestäänselvyys. Suomi tarvitsee lisää työikäistä väestöä.

Työllisyyden parantaminen on oleellista eläkejärjestelmällemme kansantalouden lisäksi ja sitä voi parantaa monella tapaa. Yksi niistä on sosiaalisten ongelmien, kuten mielenterveysongelmien ja rasismin kitkeminen, jotka vaikuttavat ihmisten syrjäytymiseen, työllistymiseen ja siten työuran lyhenemiseen. Mielenterveysongelmien vuoksi kymmeniä tuhansia suomalaisia jää vuosittain ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, kun taas työnhaussa esiintyvä rasismi vaikuttaa maahanmuuttajataustaisen väestön työllistymiseen. Myös valtava määrä osaamista menee hukkaan, sillä maahanmuuttajat eivät usein saa koulutustaan tai osaamistaan vastaavaa työtä tai jatkokoulutusta. Suomessa korkeakouluissa opiskelee lisäksi vuosittain noin 20 000 ulkomaalaista opiskelijaa, joista Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan merkittävä osa lähtee töiden perässä pois Suomesta opintojen päätyttyä työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän vuoksi.

Työperäisen maahanmuuton lisääminen voisi olla toinen mahdollinen toimenpide. Maahanmuutto voisi korjata Suomen väestöllistä rakennetta ja nostaa syntyvyyttä. Sukupolveni on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa jokseenkin monikulttuurisessa Suomessa, jossa maahanmuutto on itsestäänselvyys. Suomi tarvitsee myös lisää työikäistä väestöä niin talouden kuin eläkejärjestelmän kannalta.

Työeläkemaksun korottamista pitäisin viimesijaisena keinona, jos työllisyyden nostamisessa ei onnistuta. Paine korottaa eläkemaksuja nykyisestä alkaa Eläketurvakeskuksen vuoden 2019 julkaiseman ennusteen mukaan vasta 2050-luvulla, johon on tasan 30 vuotta. Suomalaisten maksamat eläkemaksut sijoittuivat Eläketurvakeskuksen vertailussa (2016) yhdeksän eurooppalaisen hyvinvointivaltion vertailussa keskivaiheille.

On ollut myös puhetta mahdollisista muutoksista itse järjestelmään, ja ideoita on otettu muun muassa länsinaapurimme Ruotsin järjestelmästä, jossa on henkilökohtaisen eläkkeen sijoitusmahdollisuus ja suhdanteet vaikuttavat eläkkeen tasoon. Mahdollisuus sijoittaa itse osa omasta eläkkeestä on mielestäni turhaa. Ruotsissa uusista palkansaajista vain murto-osa käyttää mahdollisuutta hyväkseen. Jos sijoittamisen vastuullisuutta pitää tärkeänä, kuten itse ja moni nuori varmasti pitää, niin suomalaiset työeläkevakuuttajat ovat siinä olleet kansainvälisten vertailujen ykkösiä.

Uskon, että joidenkin toimenpiteiden jälkeen niin minun sukupolvelleni kuin tuleville sukupolville riittää eläkkeitä. Toimenpiteet tulee tehdä kuitenkin mahdollisimman aikaisin, jotta niistä saadaan maksimaalinen hyöty irti. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että koronakriisillä ei tule olemaan merkittäviä pitkän aikavälin vaikutuksia talouteen ja siten eläkejärjestelmään. Olen optimistinen tulevaisuudesta talouden kannalta.

Lopuksi: ajatuksia työelämän joustoista ja etätyöstä

Olin miltei koko työsuhteeni ajan etätöissä. Kävin muutaman kerran toimistolla, ja tapasin kaikki työtoverini kerran yhtä aikaa. Etätyöskentely sujui minun kohdallani todella mukavasti, mutta oli myös hyvin tärkeää keskustella asioista kasvotusten, sillä keskustelut jäivät hieman paremmin mieleen ja sai käytyä enemmän asioita läpi. Kotona sain takuulla tehtyä virkeänä hommia ja aikatauluttaa itse enemmän päivää, mutta esimerkiksi pienen lapsen vanhempana etätyöskentely kotona koronan aikaisissa poikkeusoloissa on varmasti ollut turhauttavaa.

Myös haastattelujen perusteella etätyöt tulevat luultavasti lisääntymään tulevaisuudessa. Etätöiden mahdollinen lisääntyminen saattaa lisätä hyvinvointia, jos kotiolot ovat suotuisat, mutta siinä voi olla myös huonoja puolia. Kun työtoverit näkevät keskenään harvemmin, työyhteisön yhteishenki ja suhteet työtovereihin saattavat rapautua. Myös satunnaisia kohtaamisia ja sen myötä uusia ideoita ja innovaatioita voi syntyä vähemmän, ja tällä voi olla merkitystä työn tuottavuuden kasvulle.

**

Johtava ekonomistimme Risto Vaittinen analysoi Verneri Elomaan ekonomistihaastatteluissa nousseita teemoja blogikirjoituksessaan Nopeasti vai hitaasti ulos kriisistä?. Verneri Elomaan kesätyöjakso Telassa ajoittuu kesäkuulle 2020.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kuusi plus nolla?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.