Usein kuulee puhuttavan eläkejärjestelmän valtavista varoista. Kansalaiset, poliitikot ynnä muut ryhmät päivittelevät eläkevarojen suurta määrää. Olenpa siihen todennäköisesti itsekin joskus syyllistynyt.
Ja onhan toki niin, että eläkerahastoissa lepää mittava varallisuus. Vastikään julkaistun sijoitusanalyysimme mukaan työeläkevarojen määrä viime vuoden lopussa oli 189 miljardia euroa. Siis lähestulkoon Suomen kokonaistuotannon verran. Työeläkevarat karttuivat liki 8 miljardia euroa yksinomaan viime vuonna.
Vastuita on enemmän kuin varoja
Työeläkevarojen määrä ei kuitenkaan itsessään ole vielä kovin kiinnostava tieto. Paljon olennaisempaa on tieto nettovarallisuudesta. Varojen lisäksi tulee huomioida kolikoin toinen puoli eli ne hieman mystiset eläkevastuut.
Eläkevastuulla viittaan tiettyyn päivään mennessä kartutettuihin eläkkeisiin, jotka lankeavat maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin. Pohditaan siis kahta lukua, jotka ETK ystävällisesti meille tarjoaa (Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016, sivu 96, Taulukko L.3.1.). Eläkevaroja vuoden 2015 lopussa oli 181 miljardia euroa. Eläkevastuita samalla hetkellä oli 639 miljardia euroa. Varoja oli ja on siis huomattavasti vähemmän kuin vastuita. Tästä näkökulmasta katsoen eläkevarallisuus kellahtaa negatiivisen puolelle. Järjestelmässä onkin velkaa varallisuuden sijaan.
Onko eläkejärjestelmä jotenkin pulassa? Ei syytä huoleen - varojen lisäksi palkasta lohkaistava työeläkevakuutusmaksu takaa eläkkeiden rahoituksen. Toisaalta kaikki eläkeläisetkään eivät tietenkään jää yhtä aikaa eläkkeelle, joten kaikkea (netto)velkaa ei myöskään tarvitse maksaa kerralla.
Eläkkeet kyllä maksetaan ajallaan.
Eläkevarojen purkaminen ei ole ilmaista
Puheen tasolla eläkevaroihin suhtaudutaan joskus huolettomasti. Ikään kuin varojen purku olisi jonkinlainen ilmainen lounas. Aivan kuin eläkevastuita ei olisikaan.
Eläkevarallisuuden purkaminen olisi kuin lypsävän lehmän tappamista.
Eläkevarallisuuden purkaminen nyt tai lähitulevaisuudessa olisi vähän niin kuin lypsävän lehmän tappamista. Rahastojen purkaminen tarkoittaisi yksinkertaisesti korkeampaa maksurasitusta tulevaisuudessa. Tämä jää usein mainitsematta.
Sukupolvien välisestä tulonjaosta
Rahastojen purkaminen lähitulevaisuudessa olisi merkillistä myös sukupolvien välisen tulonjaon kannalta.
Ismo Riskun laskelmien (Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden ja sukupuolen mukaan) mukaan eläkejärjestelmän sisäinen tuotto alenee noin 1940-luvulla syntyneiden 6,5 prosentista 1970-luvulla syntyneiden vähän yli 2 prosenttiin. Nykylainsäädännön mukaisesti suuret ikäluokat hyötyvät järjestelmästä selvästi myöhempiä ikäpolvia enemmän.
Rahastojen purkaminen jyrkentäisi siten entisestään sukupolvien välistä tulonjakoa. Haluammeko todella mennä tähän suuntaan?
Yleisenä ohjenuorana suhtautuisin epäluuloisesti ehdotuksiin, jossa eläkevaroja puretaan ilman minkäänlaista pohdintaa eläkevastuista. Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Ilmaisia lounaita tarjoavilla nimittäin tuppaa olemaan ketunhäntä kainalossa.