08.02.2018

Eläkevarat ovat hyödyttäneet Suomen taloutta kautta aikojen

Aika ajoin julkisessa keskustelussa nousee esille eläkevarojen sijoittaminen Suomeen ja sen merkitys kotimaiselle kasvulle. Työeläkevarojen sijoittaminen on hyödyttänyt Suomen työllisyyttä, elinkeinoelämää yleisesti ja eläkejärjestelmän kestävyyttä. Kaikkia varoja ei kuitenkaan ole järkevä pitää Suomessa. Sijoitusten hajautus maantieteellisesti ja eri sijoituslajeihin on tärkeää.

Sijoitusten keskittäminen nykyisestä lisäisi myös niihin liittyvää riskiä. Työeläkejärjestelmän rahoitus perustuu joka tapauksessa pitkälle suomalaisen talouden ja työllisyyden kehitykseen, koska suurin osa eläkkeistä rahoitetaan palkkasummaan perustuvilla työeläkemaksuilla.

Kuinka sijoittaminen Suomeen on ajan saatossa muuttunut?

Nykyisen kaltaisen eläkejärjestelmän alkuaikoina 60-luvulla ja sen jälkeen pitkälle 80-luvulle sijoitukset kohdistuivat pääasiassa (kuva 2) melko yksinkertaisiin ja vähäriskisiin TyEL-takaisinlainoihin ja sijoituslainoihin. Näiden avulla rahoitettiin suomalaisten yritysten toimintaa esimerkiksi investointeja, rahoituksen uudelleenjärjestelyjä tai käyttöpääoman tarpeita varten. Takaisinlainauksen mahdollisuus oli tärkeä työeläkejärjestelmän syntyyn vaikuttava tekijä, mikä edesauttoi työnantajien ja siten vakuutuksenottajien halukkuutta osallistua lakisääteiseen työeläkemalliin.

Vuosikymmenet sijoitusvarat olivat sijoitettuna pääosin Suomeen. 1980-luvun alussa koko Suomen yritysluottokannasta 15 prosenttia muodostui työeläkevakuuttajien myöntämistä lainoista, pankit olivat luonnollisesti suurimmat yritysrahoituksen tarjoajat. Työeläkerahaa käytettiin muiden rahoituslähteiden lisänä elinkeinoelämän tarpeisiin. Tämä oli pääomapulasta kärsivässä maassa hyvin tärkeää koko Suomen talouskehityksen ja työllisyyden kannalta.

Rahoitusmarkkinoiden vapauduttua 80-luvun lopulla yritysten rahoituslähteet monipuolistuivat ja lainarahaa sai entistä halvemmalla. Tämä osaltaan vaikutti Suomen talouden ylikuumentumiseen ja talouslamaan. Lainarahan halventuessa suomalaisten yritysten kannustimet lainanottoon ulkomailta kasvoivat, mikä osaltaan pienensi kysyntää eläkevakuuttajien tarjoamille lainoille. Markkinoiden liberalisoitumisen myötä myös Helsingin pörssi nousi houkuttelevaksi sijoittajille, kuten eläkevakuuttajille ja yrityksille rahoituksen hankkimiseksi. Yritysrahoituksen saatavuus eri lähteistä on ajan saatossa edelleen helpottunut. Tämä on näkynyt myös TyEL-takaisinlainojen sijoituskannan pienentymisenä. Kuitenkin kriisiaikoina, kuten finanssikriisin aikana 2009, TyEL-rahoitukselle oli tarvetta.

1990-luvun alkupuolella sijoitukset kiinteistöihin ja vuoden 1997 sijoitusuudistuksen jälkeen osakkeisiin kasvattivat merkittävästi osuuttaan eläkevakuuttajien sijoitussalkuissa. Samalla sijoitusosuudet koko salkusta valtion- ja sijoituslainoihin sekä TyEL-takaisinlainoihin pienentyivät.

Uudistuksella tavoiteltiin suurempaa sijoitustuottoa, mikä tosin tarkoitti myös sitä, että yhtiöiden vakavaraisuuden piti parantua puskuroimaan mahdollisia sijoitustappioita. Suuremmalla tuotto-odotuksella haluttiin hillitä tulevaisuuden eläkemaksuihin kohdistuvia korotuspaineita.

Vuonna 2007 vakavaraisuusuudistuksen myötä osakkeisiin sijoittaminen lisääntyi. Tämä sai vielä jatkoa vuoden 2017 alussa voimaan astuneessa uudistuksessa. Osakepainon kasvattaminen mahdollistettiin toisaalta työeläkevakuuttajan oman vakavaraisuuden niin salliessa ja toisaalta jakamalla osakeriskiä aiempaa enemmän työeläkevakuuttajien yhteiselle vastuulle. Vuosien 2007 ja 2017 uudistuksilla ei arvioitu olevan vaikutuksia Suomeen sijoittamiseen.

Ulkomaihin kohdistuneet sijoitukset ovat nostaneet osuuttaan eläkevarallisuuden kasvaessa. Tuotto-riski-suhteen optimoimiseksi varoja on hajautettu ulkomaisiin sijoituskohteisiin esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Ruotsiin, Sveitsiin ja kehittyville markkinoille. Näin suomalaiset nykyiset ja tulevat eläkeläiset pääsevät nauttimaan muiden maiden talouskasvun mukana tuomista hedelmistä.

Miksi enää ei onnistu se, että suurin osa varoista sijoitettaisiin Suomeen? Eläkevaroja on niin suuri määrä, ettei Suomen kokoisesta maasta löydy riittävästi tuottavia sijoituskohteita. Sijoituksilta vaaditaan kuitenkin riskiin nähden riittävää tuottoa, olivatpa ne missä päin maailmaa tahansa.

Sijoituksilta vaaditaan kuitenkin riskiin nähden riittävää tuottoa, olivatpa ne missä päin maailmaa tahansa.

Sijoitusten keskittäminen nykyisestä lisäisi myös niihin liittyvää riskiä. Suomalaisen työeläkejärjestelmän rahoitus perustuu joka tapauksessa pitkälle suomalaisen talouden ja työllisyyden kehitykseen, koska suurin osa eläkkeistä rahoitetaan palkkasummaan perustuvilla työeläkemaksuilla.

Kuinka Suomeen nykyään sijoitetaan?

Yhteensä eläkevaroja oli syyskuun 2017 lopussa 198,9 miljardia euroa. Tästä luvusta Suomeen on sijoitettuna hieman yli 55 miljardia euroa. Työeläkealan Suomi-sijoitukset jakaantuvat seuraavasti:

  • korkosijoitukset 46,2 % (josta TyEL-takaisinlainojen ja sijoituslainojen osuus 1,7 %)
  • osakesijoitukset 31,3 %
  • kiinteistösijoitukset 22,5 %

Kiinteistösijoituksista valtaosa on suoria kiinteistösijoituksia. Näiden osalta kotimaisuus on selvä etu: on helpompi rakennuttaa ja hoitaa lähellä olevia kohteita kuin ulkomailla olevia. Kotimaisista osakesijoituksista suurin osa muodostuu noteeratuista osakesijoituksista. Työeläkevakuuttajat ovat omistaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 4-9 prosenttia Helsingin pörssin markkina-arvosta.

Kotimaiset osakesijoitukset säilyvät kiinnostavina sijoituskohteina, kun huolehditaan suomalaisten yritysten kasvumahdollisuuksista ja yritystoiminnalle suotuisasta toimintaympäristöstä. Toki on huomioitava, että monen suomalaisen yrityksen liikevaihto syntyy myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Näin ollen globaali talouskehitys vaikuttaa myös Suomi-sijoituksiin tätä kautta.

Korkosijoitusten tulevaisuuden tuotto-odotus on ollut verrattain pitkään heikko, koska korkotaso on pysytellyt alhaalla keskuspankkien elvyttävän rahapolitiikan ja matalan inflaation ansiosta. Yrityslainat ovat vielä tuottaneet valtionlainoja ja muun julkisen sektorin lainoja paremmin. Alhainen korkoympäristö heikentänee kysyntää ja kohdistaa sitä eri luottolaatuihin jatkossakin. Toisaalta viime aikoina korot ovat hieman nousseet voimistuneiden inflaatio-odotusten myötä.

Näiden perinteisempien kotimaisten sijoituskohteiden ohella on jatkuvasti tilausta myös muille sijoituksille, kuten infrastruktuurikohteille. Näiden kohteiden osalta on ensiarvoisen tärkeää, että niitä kehitetään vastaamaan institutionaalisten sijoittajien tarpeita tuotto-riskimielessä.

Mitä hyötyä Suomeen sijoittamisesta on?

Sijoittaminen kotimaisiin kohteisiin tukee Suomen taloutta ja työllisyyttä. Eläkesijoituksilla on perinteisesti ollut, ja on edelleen vahva rooli kotimaisessa elinkeinoelämässä. Kun työllisyys kotimaassa vahvistuu, myös eläkejärjestelmän tulot kasvavat palkkasummaan perustuvien eläkemaksujen kautta. Työllisyyden vahvistuessa samalla kasvavat eläkevastuut: mitä enemmän suomalaisilla on työtä, sitä enemmän on tulevaisuudessa maksettavia eläkkeitä. Tässä mielessä eläkejärjestelmä poikkeaa valtion ja kuntien taloudesta, joille vahvistuva työllisyys tarkoittaa vain kasvavia verotuloja. Suomeen sijoittaminen myös tukee kotimaisten rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Toisaalta tätä rajoittaa osaltaan työeläkejärjestelmän EU-oikeudellinen asema ja tarkemmin sanottuna se, kuinka paljon kotimaan markkinoita voidaan Euroopan unionissa tukea.

Eläkesijoitukset vaikuttavat kotimaiseen työllisyyteen myös toista kautta. Koska osa eläkemenosta voidaan kattaa sijoitusten tuotoilla, eläkemaksut ja siten työllistämisen kustannukset on pystytty pitämään matalammalla. Matalammat eläkemaksut tarkoittavat työnantajalle pienempiä työllistämiskustannuksia ja työntekijälle enemmän käteen jäävää palkkaa. Eläkesijoituksilla tuetaankin kotimaan työllisyyttä parhaiten pitämällä eläkemaksut sijoitustuottojen avulla niin alhaisina kuin mahdollista ja eläkkeet turvaten.

Pitäisikö Suomeen sijoittaa enemmän?

Työeläkevakuuttajien tulee lain mukaan sijoittaa varansa tuottavasti ja turvaavasti. Nämä tavoitteet saavutetaan parhaiten hajauttamalla sijoitussalkkua mahdollisimman monipuolisesti erilaisiin sijoituskohteisiin maantieteellisesti ja sijoituslajeittain. Käytännössä tämä tarkoittaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle sijoittamista. Näin voidaan parhaiten taata Suomen eläkejärjestelmän kestävyys sijoitustuottojen osalta. Valtiovarainministeriö julkaisi aiheeseen liittyvän raportin vuonna 2012. Eläkevakuuttajat huomioivat myös sijoitusten riittävän likviditeettiyden eli rahaksi muunnettavuuden.

Ulkomaille hajauttaminen on jakojärjestelmänkin kannalta järkevää: eläkemaksutulot ovat pääosin kiinni Suomen talouden ja työllisyyden kehityksestä. Mikäli sijoitustuototkin olisivat entistä enemmän riippuvaisia kotimaan talouskehityksestä, olisi eläkejärjestelmän maakohtainen riski myös suurempi. Tuotot ulkomailta ovat olleet hyviä, kiitos hyvien talouskasvu- ja yritysten tulosjulkaisulukujen. Kansainvälisesti verrattuna sijoitusten osuudet ulkomaisiin ja kotimaisiin sijoituksiin vaihtelevat laajasti.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö globaalilla tasolla pieneen sijoitusmarkkinaan eli Suomeen kannattaisi sijoittaa myös jatkossa, mikäli sopivia sijoituskohteita ja hyviä liiketoimintaideoita löytyy – ja löytyyhän niitä. Tästä vain yhtenä esimerkkinä on juuri perustettu kasvuyritysten rahasto. Suomi-sijoitukset ovat muutenkin kasvattaneet osuuttaan koko sijoitusomaisuudesta viimeisen vuoden aikana. Suomeen sijoittamisesta on ollut paljon hyötyä historiassa, mutta myös tulevaisuudessa. Tärkeintä on kuitenkin löytää sopiva tasapaino eri maiden tarjottavissa olevien sijoitusten välillä, jossa salkun tuotto-riski-suhde pysyy optimaalisena. Tästä kiittää lopulta koko eläkejärjestelmä.

Kommentit(3)

12.02.2018  Lauri Saukkoriipi  
Saksassa eläkkeitä ei rahastoida kuten Suomessa.
Eläkeiden rahastointia ei voi perustella eläkevastuilla eikä eläkkeiden maksamisella, sillä rahastointiin tarvittava pääoma on poissa juuri niiltä yrityksiltä, jotka työllistävät ja maksavat eläkemaksut.
Niin pitkälle kuin suunnitelmat on tehty, valtavista TyEL -rahastoista maksetaan alle 10 prosenttia eläkkeistä. Eläkevastuut ovat yli 90 -prosenttisesti Suomen yritysten ja yrittäjien harteilla.

Kun eläkkeiden rahastointia ei voi perustella eläkkeiden rahoittamisella, Peter Halonen yrittää perustella rahastointia sillä, että se on hyödyttänyt Suomen taloutta.
Miten Suomen talous voi hyötyä siitä, että taseesta viedään kymmeniä miljardeja euroja ulkomaisille, kilpaileville talouksille ja yrityksille ? Ja varat myös jätetään sinne.
Perusteluissa kirjoittaja viittaa Valtionvarainministeriön raporttiin, jossa ollaan nimenomaan huolestuneita Suomen pääomamarkkinoista - oikeastaan pääoman puutteesta.
Raportin laatineen työryhmän puheenjohtaja Kari Stadigh totesi 11.2.2016 Helsingin Sanomissa: "Suomi tarvitsee kaiken pääoman, mitä tänne on tulossa".

Kaiken lisäksi pääoman tuotto on suomalaisissa yrityksissä parempi kuin ulkomaisissa sijoituksissa, joten tuotollakaan ei voida perustella varojen vientiä ulkomaille. Tämä käy ilmi Varman julkaisuista (Helsingin pörssi vs sijoitukset muihin kohteisiin) ja Tilastokeskuksen yritystiedoista.
13.02.2018  Peter Halonen   
Kiitos kommenteista.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan yksityisillä aloilla eläkevaroista rahoitettiin eläkkeitä noin kolme miljardia vuonna 2016, kun eläkemeno oli runsas 16 miljardia euroa. Yksityisalojen rahastoista maksettiin liki 20 prosenttia eläkemenosta, ja tuo osuus tulee jatkossa kasvamaan.

Hajauttaminen yleensäkin rahoitusmarkkinoilla eri maanosiin ja sijoituslajeihin on tärkeää. Hajautuksen rooli korostuu jakojärjestelmässä juuri blogissa esittämistäni syistä. Suomi tarvitsee pääomaa ja tätä eläkevakuuttajat ovatkin tarjonneet. Eri aikajaksoja tarkasteltaessa tuotot vaihtelevat riippuen siitä, mitä vuosia tarkasteluajanjakso pitää sisällään
13.02.2018  Lauri Saukkoriipi  
Telan linkissä https://www.tela.fi/tyoelakerahan_kiertokulku on kuvattu rahan kierto 2016.
Sen mukaan eläkemaksuista siirrettiin rahastoihin 2,1 mrd euroa ja sieltä maksettiin eläkkeitä 3,1 md euroa, joten rahastoinnin kautta maksettiin nettona 1 mrd euroa.
Eläkkeitä maksettiin 16,4 mrd euroa, joten rahastoinnin kautta maksettiin 6 prosenttia eläkemenosta.
Kun tarkastellaan tilannetta kerättyjen maksujen kannalta, niitä kerättiin 15,8 mrd euroa, joka on 96,3 prosenttia eläkemenosta.
Toimintakulujen vuoksi luvuista tulee yli 100 %. Toimintakulut ovat suuret rahastoinnin vuoksi, joten ne tulisi pääosin laittaa rahastoinnin piikkiin.

Hajauttamisen takia ei olisi kannattanut ajaa Suomen taloutta kuralle.
Blogin linkistä "Kansainvälisesti verrattuna" voi nähdä, että esimerkiksi Ruotsi on sijoittanut vain 16,2 prosenttia ulkomaille, kun Suomi on hajauttanut ulkomaille 72%.
Saksan osuutta siinä ei edes näy, kun ei siellä rahastoida eläkkeitä.
Saksan ja Ruotsin taloudet ovat pärjänneet merkittävästi paremmin kuin Suomen talous sen jälkeen, kun eläkemaksut on nostettu liian korkeiksi rahastoinn takia.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kahdeksan miinus kolme?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.