06.07.2018

Eläkkeesi maksajalta

Olen syntynyt vuonna 2000. Kuten muutkin ikäiseni, myös minä siirryn työelämään seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ikäluokkani eläköityy vasta ollessamme seitsenkymppisiä, mitä ennen ehdimme työskennellä, nostaa palkkaa ja kartuttaa eläkevaroja noin 40-50 vuoden ajan. Sillä ehdolla, että pysymme työkykyisinä ja työllistettyinä läpi tulevien vuosikymmenten.

On tiedossa, että nykyisten työikäisten eläkkeet kustannetaan meidän nuorten palkasta maksettavilla työeläkemaksuilla. Se, että sukupolveni toimii aktiivisesti työelämässä, on siksi olennaista myös sinun, aikuisen, vanhuuden turvalle. Nuorten näkemys tulevaisuudesta onkin kysymys, joka koskettaa jokaista suomalaista. Tämän vuoksi aihetta tulee käsitellä arjessa eikä vain päättäjien sosiaaliturva- ja koulutuspoliittisten päätösten taustaprosesseissa. Lähipiirin nuorten tukeminen matkalla työelämään on työeläkejärjestelmälle yhtä olennaista kuin palkasta maksetut eläkemaksut.

Lähipiirin nuorten tukeminen matkalla työelämään on työeläkejärjestelmälle yhtä olennaista kuin palkasta maksetut eläkemaksut.

Vaikka uskon työeläkejärjestelmän vakauteen, pyörivät mielessäni samanaikaisesti muitakin ikäisiäni huolettavat kysymykset. Opiskelenko turhaan, jos edes koulutus ei tulevaisuudessa takaa toimeentulon turvaavaa pestiä? Pääsenkö tekemään työtä, jonka koen mielekkääksi? Onko tulevaisuudessa työelämää ollenkaan, kun maapallo rapautuu vuosi vuodelta vain harvan ollessa kiinnostunut tämän kehityksen pysäyttämisestä?

Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Voimme kuitenkin olettaa, että tulevaisuuden työelämässä pärjäävät yksilöt ovat työstään motivoituneita, mukautuvia ja muuntautumiskykyisiä sekä itsenäisiä päätöksentekijöitä. Olen kerännyt tähän blogikirjoitukseen kolme pointtia työelämä- ja tulevaisuuspuheesta, joiden uskon olevan näiden piirteiden kehittymiselle olennaisia.

Arvosta työtä, älä ammattia

Suomalaisten arvostus eri ammattiryhmiä kohtaan vaihtelee laajalla skaalalla, jos Suomen Kuvalehden kesäkuun alussa julkaistuun Ammattien arvostus 2018 -raporttiin on uskominen (SK 1.6.). Kyselyssä kärkipäähän sijoittuneet terveysalan ammattilaiset jättivät kauas taakseen vähiten arvostetut bloggaajat, vloggaajat ja tubettajat, joiden arvostus oli vähäistä kaikissa muissa paitsi kyselyn nuorimmissa ikäryhmissä. Mutta miksi jotkin ammatit nauttivat suurempaa arvostusta kuin toiset?

Työ on pohjimmiltaan ongelmien – yhteisten tai omien – ratkaisua. Jako ammattiryhmiin on syntynyt, kun erilaisia ongelmia on pyritty kategorisoimaan ja niiden ratkaisemiseksi on päätetty kouluttaa osaajia. Työeläkejärjestelmän näkökulmasta kaikki eläkekarttumaa kerryttävä työ on arvokasta – miksemme mekin suhtautuisi työhön näin? Jos tehdystä työstä maksetaan, sillä on arvo, jolloin se on arvokasta yhteisölle, johon kuulut. Tätä ei tule unohtaa puhuessamme ammateista, sillä pelko lähipiirin aikuisen tuomiosta valitulle ammatille tai koulutuspolulle saattaa estää hakeutumasta ”sille oikealle alalle”.

Itsenäisesti valitussa ammatissa työ on mielekästä ja työmotivaatio säilyy korkeana. Vaikka lapsen kirurgin- tai lakimiehenura voikin kohottaa itsetuntoa, on työstään ja elämästään nauttivan ihmisen kasvattaminen sitäkin suurempi ylpeydenaihe.

Pirstaleinen työelämä voi olla mahdollisuus

Vaikka lapsen arvostettu ammatti voi vielä seuraavallakin vuosikymmenellä olla aihe iloon, saattaa nykyisten ykkösammattien tehtäviä toimittaa pian robotit. Teknologian kehittyessä useiden ammattien työnkuva tulee muuttumaan: saatamme joko työskennellä kokonaisuudessaan vähemmän tai tehdä eri alojen töitä osa-aikaisina työntekijöinä toimeentulon turvaamiseksi. Jälkimmäinen skenaario on kaukana 2010-luvun ammatinvalintaprosessista, jonka monet nuoret luulevat osoittavan työuran lopullisen suunnan. Monilla nuorilla on haaveissa kokoaikainen työ, joka yhä nähdään työelämän ihanteellisena ideaalina ainakin peruskoulun opotunneilla. Mutta tarjoaako kokopäivätyö parhaat eväät monipuoliseen ja mielekkääseen työuraan?

Koulussa hankittu tietotaito on tärkeä osa yksilön henkistä pääomaa mutta sitäkin tärkeämpää on kannustaa nuorta ymmärtämään, ettei oma osaaminen rajoitu oppilaitoksissa karttuneeseen tietoon. Jos tulevaisuudessa ammatillisesta työstä saatavat varat eivät riitä toimeentuloon, on aika ottaa huomioon muutkin omaa potentiaalia täydentävät tekijät.

Sen sijaan, että teini-iässä kyseenalaistetaan harrastamisen mielekkyys ja painotetaan päämäärätietoisen opiskelun tärkeyttä, tulisi harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden antama osaaminen nähdä työelämään valmistavana osaamisena perinteisen koulutuksen rinnalla.

Kun pohdin omaa urapolkuani, minulle on selvää, etten tahdo viettää seuraavaa puolta vuosisataa vain yhden kiinnostuksen kohteeni parissa. Minussa on monta puolta: miksi siis toteuttaisin työelämässä niistä vain yhtä tai kahta?

”Pirstaleinen” työelämä ei välttämättä ole pettymys, vaan monipuolisen minäkuvan mahdollistaja. Voimme ajatella työtä pelinä: ad hoc -ongelmanratkaisuna, jossa työskentelyä tapahtuu työn tarpeen ja motivaation kohdatessa. Uuden ajattelun myötä hekin, jotka näkevät työelämän normien täyttämänä, säännösteltynä pötkönä, voisivat kiinnostua työnteosta.

Et ole asiantuntija, kun tuet nuoren valintoja

Vaikka teininä tehtävien valintojen painotaakkaa olisi syytä keventää, on nuorena saatu kokemus itsenäisestä, omaa elämää koskevasta päätöksenteosta olennaista ihmisen kehitykselle. Mutta missä määrin aikuisen tulisi olla osallinen, ottaa vastuuta ja auttaa? Vaikka toiveena olisi kasvattaa nuoresta itsenäinen päättäjä, saattaa yksi hyysäävä neuvo karkottaa arvostuksen viideltä tulevalta huomiolta. Kuinka siis tukea nuorta, kun tulee aika tehdä päätöksiä tulevasta?

Reilu kuukausi sitten #olisinpatiennyt-kampanja sai monet Suomi-somen vaikuttajat katsomaan nuorta minäänsä peiliin reflektoimaan sitä, kuinka olivat nähneet itsensä ja maailman. Osallistujien tekstien kauneus piili ymmärryksessä ja hyväksynnässä omaa itseä kohtaan, kun he olivat huomanneet ikävuosien kartuttaneen ryppyjen ohella itsetuntoa.

Vaikka olisi ollut upeaa, että jokaisesta kampanjaäänestä olisi tullut nuoruuden asiantuntija osallisuutensa myötä, ei se kuitenkaan olisi mahdollista – ja hyvä niin. Se, mitä olet oppinut itsestäsi ja maailmasta vuosien varrella ei tarkoita, että olisit yhtään sen osaavampi tekemään päätöksiä tämän päivän nuoren puolesta. Identiteettimme ja maailmankuvamme ovat ainutlaatuisia, mikä tekee jokaisesta valintakontekstista uniikin.

Kirjoittaja on 17-vuotias lukiolainen, joka toimii viestinnän suunnittelijana kesätöissä Telassa.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on seitsemän plus kolme?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.