22.09.2017

Euro ei ole seitsemänkymmentä senttiä

Viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin väite, jonka mukaan vuonna 1970 tai sen jälkeen syntynyt henkilö saisi keskimäärin eläkkeinä takaisin vain noin 70 prosenttia maksamistaan eläkemaksuista.

Uusi hokema on, että nuoren eläke-euro on seitsemänkymmentä senttiä.

Hätäisempi lukija tekisi jo johtopäätöksen, että mustan aukon tavoin eläkejärjestelmä tuhoaa yhteiskunnan resursseja eläkemaksuja kerätessään ja eläkkeitä jakaessaan.

Eläketurvakeskuksen Ismo Risku on tehnyt huolellisia laskelmia, joissa todetaan 1970-luvulla syntyneen ja nuoremman henkilön eläkemaksujen sisäisen tuoton olevan 2,3 prosenttia.

Sitten puhutaan vielä eläkerahastojen 3,5 prosentin reaalituotosta.

Monta eri lukua. Mitä ihmettä näistä pitäisi osata tulkita? Saavatko tulevat eläkeläiset eläkkeinä enemmän vai vähemmän, kuin mitä ovat eläkemaksuja maksaneet?

Esimerkin kautta asiaan

Kuvitellaan henkilö, joka on palkansaajana 35 vuotta tienaten keskimäärin 3000 euroa kuukaudessa. Eläkkeellä oletetaan hänen olevan 20 vuotta. Työuransa aikana hän maksaa (tietyn, saman vuoden hinnoin) noin 425 00 euroa eläkemaksuja ja hänelle maksetaan eläkkeitä nykylainsäädännön perusteella 775 000 euroa. Eläke yhteenlaskettuna on siis selvästi suurempi kuin eläkemaksujen määrä.

Kuinka on nyt mahdollista, että tämän henkilön eläke-euro onkin seitsemänkymmentä senttiä? Vastaus on diskonttaus, eli eläkemaksun vaihtoehtoisen käyttötarkoituksen kannattavuus. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Tulokseen pääsee olettamalla, ettei esimerkkihenkilömme olisi maksanut laisinkaan eläkemaksua – sen sijaan hän olisi sijoittanut tuon saman rahan yksityisesti saaden sijoituksilleen keskimäärin 3,5 prosentin (reaali)tuoton.

Toisin sanoin esimerkkihenkilömme saa eläkejärjestelmän kautta vain 70 % siitä, mitä hän olisi saanut sijoittamalla eläkemaksut yksityisesti 3,5 % reaalituotolla.

Taustalla on ääneen sanomaton oletus, että eläkejärjestelmämme olisi täysin yksilöllisesti rahastoiva. Avoimeksi kysymykseksi jää kuinka tässä teoreettisessa tilanteessa nykyisten ja suurimman osan palkansaajista nykyään jakojärjestelmän kautta maksettavien eläkkeiden rahoitus hoidettaisiin.

Laskelma on siis teknisesti ihan oikein, mutta sen tulkinnassa pitää olla tarkkana. Lupsakka letkautus ”nuoren euro on seitsemänkymmentä senttiä” on harhaanjohtava ja antaa väärän kuvan eläkejärjestelmämme toiminnasta.

Ensinnäkin 3,5:n tuottoprosenttia käytetään eläkejärjestelmämme pitkän aikavälin oletustuottona, mutta eläkevaroja hoitavat kokeneet ja koulutetut ammattilaiset suurella pääomalla. Yksilön näkökulmasta 3,5 tuottoprosentti saattaa olla optimistinen, mutta eläkejärjestelmän tuotto-oletuksena se on realistinen.

Toiseksi rahoitusmarkkinoilla on aina voittajia ja häviäjiä. Keskimääräinen 3,5 prosentin tuotto yksilölle tarkoittaa, että osa saa isompaa ja osa pienempää tuottoa varoilleen. On mahdollista, että jotkut menettäisivät suurimman osan eläkevarallisuudestaan rahoitusmarkkinoilla. Näin ollen, jos siirryttäisiin maksuperusteiseen, kokonaan rahastoivaan järjestelmään, niin tämä mekanismi lisäisi ainakin jossain määrin valtion menoja vähimmäiseläkkeiden kautta. Yhteiskunnan tehtävä ei ole kannustaa uhkarohkeaan käyttäytymiseen rahoitusmarkkinoilla.

Kolmanneksi ihmiset ovat keskimäärin riskiä kaihtavia. Eläkejärjestelmän kautta, riskiä jakaen, yksittäinen henkilö pystyy pääsemään kohtalaisille tuotoille, vaikka hän yksityisenä sijoittajana olisi hyvinkin riskiä karttava. Tälle merkittävälle joukolle eläkkeiden rahoitus luo taatusti lisäarvoa.

Neljäs ja kenties tärkein näkökohta on, että suurin osa ihmisistä ei itse asiassa halua itse hoitaa eläkevarojensa sijoittamista vaan ulkoistaa sen mielihyvin sijoitusalan ammattilaisille. Tämä on nähty Ruotsissa, jossa on mahdollisuus hallinnoida pientä osaa eläkevarallisuudestaan ja sijoittaa se rahoitusmarkkinoille. Suuri osa ihmisistä, noin puolet, ei kuitenkaan jaksa nähdä tätä vaivaa ja heidän sijoituspäätöksensä tekee lopulta ruotsalaista Sjunde AP-fondenia hallinnoivat ihmiset. Oletettavasti aktiivisen päätöksen tehneiden joukossa on myös niitä, jotka tekevät sen vastentahtoisesti.

Näillä neljällä pointilla yritän sanoa, että keskimääräinen 3,5 prosentin vaihtoehtoinen korko on todennäköisesti hieman korkea. Lisäksi se ei ole suoraan verrannollinen eläkejärjestelmän tuottoon, koska myös vakuutuksella on arvo, jota ei huomioida tässä laskelmassa.

On epäselvää mikä olisi oikea luku diskonttokoroksi, mutta oman tuntumani mukaan se olisi yksilön tasolla rehdisti matalampi.

Sisäinen tuotto on positiivinen

Kuinka sitten on laskettu 2,3 prosentin sisäinen tuotto eläkemaksuille? Kysymyksen voi asettaa ikään kuin käänteisesti edelliseen verrattuna: kuinka suuri maksettujen eläkemaksujen vaihtoehtoinen rahallinen tuotto pitäisi olla, jotta eläkemaksujen kokonaismäärä olisi yhtä kuin maksettujen eläkkeiden kokonaismäärä?

”Nuoren” tuotto maksamilleen eläkemaksuille on siis 2,3 prosenttia

Ajatellaan taas, että esimerkkihenkilömme olisi saanut eläkemaksurahat omaan käyttöönsä. Tällöin hänen olisi pitänyt saada 2,3 prosentin tuotto tälle pääomalle, jotta eläke olisi pysynyt luvatulla tasolla.

”Nuoren” tuotto maksamilleen eläkemaksuille on siis 2,3 prosenttia.

Eläke on ennen kaikkea vakuutus

Asian havainnollistaminen vaihtoehtoisen tuoton kautta on kuvaavaa, mutta vain osa tarinaa. Ennen kaikkea siitä jää pois vakuutuksen tärkein ominaisuus – vakuutus. Jos henkilölle tarjottaisiin mahdollisuus joko 2,3 prosentin varmaan tuottoon tai 3,5 prosentin epävarmaan tuottoon, valitsisi moni matalamman, mutta varman tuoton – etenkin, kun korkeamman tuoton takia pitäisi uhrata ikävästi aikaa ja vaivaa. Tuo aika olisi pois muusta, vaikka perheen tai ystävien kanssa vietetystä ajasta.

Nykynuorelle eläkejärjestelmän rahallinen tuotto on siis 2,3 prosenttia. Tämä tuotto on taattu huolimatta rahoitusmarkkinoiden heilahteluista tai yksittäisen ihmisen eliniän pituudesta. Ilmiselvästi tällä vakuutuksella on oma arvonsa.

Nuoren eläke-euro on seitsemänkymmentä senttiä vain rajatussa, hypoteettisessa tilanteessa. En lähtisi sitä yleistämään, en vähiten siksi, että se on vain osa tarinaa. En myöskään siksi, että lausahdus on mahdollista ymmärtää karkeasti väärin.

Eläkettä karttuu palkasta ja vieläpä moninkertaisesti eläkeoikeuden saavuttamisen jälkeen. Parhaan tuoton eläkemaksulleen saa tekemällä töitä alimman vanhuuseläkeiän jälkeen – siinä kuvitteellinen 3,5 prosentin tuottokin kalpenee.

Kommentit(4)

25.09.2017  Juho  
Aina kun näitä eläkealan-asiantuntijoiden juttuja lukee/kuuntelee niin tulee väkisinkin mieleen totuus "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt". Kriittisemmät näkemykset tulevatkin yleensä sitten enemmän ulkopuolelta. Eikä ainakaan etujärjestöihmisiltä.

Näyttää siltä että nyt on kova tarve saada markkinoitua nuorempien ikäluokkien eläke-etuihin kohdistuvat heikennykset jotenkin positiivisessa valossa. Tätä samaa asiaa tulee nykyisin hyvin monesta tuutista. Moni nuori taas kokee tuon täytenä petkuttamisena. Reilumpaa olisi vain myöntää että ikäviä leikkauksia ja heikennyksiä on "pakko" tehdä. Todennäköisesti lisää lunta tulee niskaan vuoden 2025 jälkeen. Se että asioista maalaillaan parempia kuin ne ovatkaan, ärsyttää vain monia. Tällainen retoriikka ei todellakaan luo tulevaisuudenuskoa. Saa siinä sitten entiset ja nykyiset poliitikot miettiä oikein päät kenossa kun syntyvyys laskee.

29.09.2017  Kaisa-89  
Eläkejärjestelmähän on nuorten osalta muutenkin enää pelkkä vitsi. Hyvin harvan työkyky yltää sinne 67-75 ikävuoteen, vai mihin tuo eläkeikä vielä nouseekin. Kyllähän sen päättäjätkin tietävät. Viimeiset 5-10 vuotta moni viettää työttömänä tai työkyvyttömänä. Tuleehan siinä kivasti säästöä eläkekertymiin. Työelämä ei ainakaan ole menossa leppoisampaan suuntaan. Päinvastoin, kilpailu kiristyy jatkuvasti. Juhlapuheissa kyllä puhellaan pehmoisia arvoista ja muusta kivasta.

Täytyy kyllä ihmetellä miksi sitä Kiljusen eläkealoitetta ei ole vielä lyöty läpi. Suurilla ikäluokilla kun on joukkovoimaa. Ehkä ensi vaalikaudella sitten. Eipä siinä enää paljoa menetettäisi. Antaa mennä kun alamäki alkaa. Siitä vain. Tyhjentäkööt pajatson kun vielä voivat. Hyötyköön ne ketkä pystyvät.

Mitä enemmän eläkeasioita miettii, niin sen vihaisemmaksi sitä vain tulee. Täytyy vain yrittää ottaa asenne että mitäpä tuolla on oikeastaan väliä. Ei tässä mitään eläkettä tulla koskaan saamaan. Kaikki muutkin yhteiskunnan rakenteet rapautuvat pikku hiljaa ympärillä. Viidakon lait jne.

Jos sattumalta joskus vanhana sitten jotain eläkejärjestelmästä saakin, niin se on vain pientä plussaa. Sen varaan ei kannata kenenkään mitään laskea. Työkyvyttömyyseläke on näköjään tulevaisuudessa se varmin tie eläkkeelle.
03.10.2017  Eläkeläinen  
Haluaisin sanoa kaikille nuorille että älkää turhaan itkekö eläkkeiden perään. Sellaisia asioita ei kannata murehtia joihin ette itse pysty edes vaikuttamaan.

Eläkkeet ovat lähinnä meidän vanhempien ikäluokkien juttu. Me olemme tämän järjestelmän kehittäneet, ja otamme siitä luonnollisesti irti sen suurimman hyödyn. Nuoremmille polvillekin jää toki jotain, mutta järjestelmä toimii silloin enää puolella teholla. Edut heikkenevät väistämättä ja ikärajoja tullaan nostamaan tämän tästä.

Nuorten tuleekin kehittää omat järjestelmänsä. Oli se sitten perustulo, tai jokin muu. Maailma muuttuu ympärillä niin nopeasti. Joskus tulevaisuudessa ”eläke” voi olla jo täysin vanhentunut käsite. Silloin pelkkä ajatus ”eläkeiästä” voi tuntua täysin naurettavalta.

Neuvoisin nuoria kiinnittämään eläkkeiden sijasta enemmän huomiota työelämään. Ottakaa työelämän suhteen niin löysästi ja rennosti kuin ikinä voitte. Hyödyntäkää kaikki mahdolliset opinto-, virka- ja vanhempainvapaat sekä ansiosidonnaiset. Downshiftatkaa joka käänteessä kun mahdollista. Älkää hankkiko kallista asuntoa, kesämökkiä tai muita rahanreikiä. Matkustelkaa ja nauttikaa vapaudesta. Suomalainen työelämä on ollut ennestään ylitehokasta ja suorituskeskeistä. Hampaat irvessä on paahdettu täydellä teholla eläkkeelle asti. Ei siis ihme että eläke on nähty jonkinlaisena ”palkintona”. Se täytyy muuttua. Kun työvuosien määrä pakostakin nousee, tehokkuudesta voidaan hyvin tinkiä. Tällainen työkulttuurin muutos ei toki tapahdu hetkessä. Mutta siihen kannattaa panostaa. Nauttikaa elämästä tässä ja nyt. Ei sitten vasta eläkkeellä.
05.10.2017  Eila  
Työurien pidentäminen on aika mielenkiintoinen tavoite valtiovallan taholta. Maailma kuitenkin kulkee siihen suuntaan että kilpailu kaikista resursseista kiristyy jatkuvasti. Arvot kovenevat. Työelämän tahti nopeutuu.

Pikku jyrsijä-paran täytyy siis polkea oravanpyörässä entistä kovempaa ja entistä pidempään, ja tyytyä samalla vain entistä huonompaan elantoon. Onko tuossa yhtälössä lopulta enää mitään järkeä? Eiväthän ihmiset sentään ihan tyhmiä ole. Kun elämisen ehdot ovat tuota luokkaa, ei tarvitse ihmetellä syrjäytyneiden suurta määrää. Moni heittää pyyhkeen kehään.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kymmenen miinus neljä?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.