18.12.2014

Huomio oikeisiin asioihin

Eläkejärjestelmä on meidän jokaisen kannalta elintärkeä asia: se varmistaa, että kenenkään meistä ei tarvitse kuolla vanhana sen kummemmin sorvin ääreen kuin nälkäänkään. Sen sijaan voimme vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen nauttia työuramme aikaisten ansioittemme mukaan kertyneestä eläkkeestä.

Palkansaajalle eläkejärjestelmä konkretisoituu joka kuukausi miinuksena palkkanauhassa, kun eläkemaksu napsaistaan automaattisesti pois tuloista. Miinuksen vastinparina on vakuutus siitä, että maksua vastaan saa aikanaan omaan ansioon suhteutettua työeläkettä.

Eläkejärjestelmään liittyvissä pohdinnoissa monen mieleen on tullut aika ajoin ehdotus eläkekatosta eli euromääräisen rajan asettamisesta lakisääteisen ansioeläkkeen kertymiselle.

Mitä mahdollinen eläkekatto vaikuttaisi palkansaajan elämään? Ja mitä arvoja ja asioita tuon oman palkkanauhan miinusmerkin taakse oikeasti kätkeytyy?

***

1. Vastuunkanto. Tänään maksettavista eläkemaksuista suurin osa, noin 80 prosenttia, käytetään nyt eläkkeellä olevien, päivätyönsä jo tehneiden suomalaisten eläkkeiden maksuun.

Työeläkemaksu määräytyy tulojen mukaan. Mitä suurempi palkka on, sitä enemmän euroja siitä napsaistaan yhteiseen eläkepottiin. Suurin osa rahasta menee yhdessä työnantajan maksuosuuden kanssa suoraan Suomen 1,4 miljoonan ansioeläkkeensaajan käyttöön.

Työeläkemaksut eivät ole veroja vaan pakollisia vakuutusmaksuja. Siksi niitä voidaan periä vain suhteessa siihen, kuinka paljon maksajalle on tulevaisuudessa luvassa omaan käyttöön tulevaa eläkettä.

Jos eläkekatto tulisi voimaan, suurituloisimmat palkansaajat ja heidän työnantajansa vapautuisivat yhteisen potin kasvattamisen vastuusta eläkekaton asettaman rajan ylittävältä osalta.

Ns. suuripalkkaiset herrat ja rouvat, joiden moni ajattelee vain keräävän itselleen suuria eläkkeitä, ovat nykyjärjestelmässä tärkeitä nettomaksajia yhdessä työnantajiensa kanssa. Olisi hullunkurista tai ainakin hyvin lyhytnäköistä vapauttaa heidät tästä yhteisestä vastuunkannosta.

***

2. Kohtuus. Eläkejärjestelmämme on rakennettu niin, että se pitää sekä nykyisten että tulevien palkansaajien eläkemaksut varsin kohtuullisina. Etuuksista ja rahoituksesta on sovittu kokonaisuutena myös vuoden 2017 eläkeuudistuksessa.

Eläkekaton säätäminen merkitsisi sitä, että pieni- ja keskituloisten eläkemaksuja pitäisi korottaa nyt sovitusta, koska suurituloiset maksaisivat sen jälkeen palkoistaan nykyistä vähemmän eläkemaksuja.

On päivänselvää, ettei pienituloisilla palkansaajilla olisi varaa olennaisesti nykyistä korkeampiin eläkemaksuihin eikä varsinkaan nykyistä pienempiin eläkkeisiin. Eläkekaton säätäminen ei johtaisi heidän taakkansa kevenemiseen vaan pikemminkin sen kasvamiseen ja eriarvoisuuden lisääntymiseen, niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin. Tämä on todettu myös Eläketurvakeskuksen tänään sosiaali- ja terveysministeriölle luovuttamassa eläkekattoselvityksessä.

***

3. Oikeudenmukaisuus. Nykyisen eläkejärjestelmämme ehdoton vahvuus on se, että jokaisesta työsuhteessa ansaitusta eurosta karttuu eläkettä kaikille työntekijöille samoilla säännöillä siitä riippumatta, onko työ osa-aikainen, kokoaikainen vai määräaikainen.

Silloin kaikkien kannalta on järkevää pitää järjestelmä yhtenäisenä ja toimivana. Myös heidän, joilla voisi olla ainakin ajoittain mahdollisuus järjestää eläkeajan toimeentulonsa myös jollain toisella tavalla.

Kun puhutaan eläkkeistä, pitää puhua myös eläkeläisten toimeentulosta. Eläkekattoahan perustellaan monesti myös tulonjaon tasaamisella.

Eläkekatto ei kuitenkaan poistaisi korkeita eläkkeitä.

Niissä maissa, joissa on eläkekatto, vahvemmassa asemassa olevat palkansaajat saavat eläkekaton ylittäviä eläkkeitä erilaisten sopimuksenvaraisten järjestelmien kautta. He siis kartuttavat eläkkeitään omaan tai työnantajansa piikkiin erilaisilla toimiala- tai työpaikkakohtaisilla järjestelyillä.

Sen seurauksena työntekijöiden eläkkeet kertyvät keskenään eri tavoin eri aloilla ja ääritapauksessa jopa saman alan tai työpaikankin sisällä.

Suomessa hyvätuloisempienkin palkansaajien ja heidän työnantajiensa maksamat eläkemaksut kerätään yhteiseen pottiin samalla, kun myös työeläke kertyy kaikille yhtäläisin periaattein.

Tätä yhteisyyttä ei kannata jatkossakaan hukata.

***

4. Luottamus. Nykyinen eläkejärjestelmämme on ollut ennustettava. Tänään työssä käyvien suomalaisen täytyy voida myös jatkossa luottaa siihen, että heidänkin eläkkeensä maksetaan aikanaan samoin periaattein kuin eläkkeet on aina tähänkin asti maksettu.

Eläkekatto rapauttaisi tämän luottamuksen välittömästi samalla, kun se vaikuttaisi tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden tasoon vasta viiveellä. Jo kertyneitä suuria eläkkeitä jouduttaisiin maksamaan niitä ansainneille eläkekaton säätämisen jälkeenkin vielä arviolta pari vuosikymmentä.

***

Eläkekatto ei lisäisi yhdenkään pienituloisen palkansaajan euroja.

Suomessa on paljon erittäin pienituloisia eläkeläisiä. On aivan selvää, että heidän toimeentulostaan tulee huolehtia.

Eläkekaton säätäminen ei kuitenkaan lisäisi yhdenkään pienituloisen eläkeläisen käteen jääviä euroja. Huomio tulee kiinnittää siihen millä tavoilla pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa voidaan konkreettisesti parantaa. Se voisi onnistua esimerkiksi asumisen, lääkkeiden ja hoivapalveluiden kustannuksiin vaikuttamalla.

Ei niihinkään vaikuttaminen helppoa ole. Hyvän asian eteen kannattaa tehdä työtä siitä huolimatta!

***

Tutustu myös kysymyksiä ja vastauksia eläkekatosta -tietopakettiimme.

Kommentit(5)

18.12.2014  Jari Leino  
En ymmärrä miksi asiaa ei voi hoitaa niin, että laitetaan maksettaville eläkkeille esim. 3000 e/kk katto, joka astuu voimaan heti kaikille eläkkeille. Työeläkemaksua (joka on vain yksi vero muiden joukossa) perittäisiin kaikilta jatkossakin ihan samalla tavalla kuin nytkin. Se olisi epäreilua suurituloisia kohtaan, mutta ei sentään niin epäreilua kuin progressiivinen verotus.

Jos terminologia on tärkeää, työeläkemaksu voidaan muuttaa pakolliseksi työeläkeveroksi, jonka valtio sitten siirtää työeläkerahastoon. Kukaan ei ole nytkään tienannut omaa työeläkettään. Jos joku kuolee ennen aikojaan, hänen perillisensä eivät saa hänen jäljellä olevaan työeläkekertymäänsä, kuten esim henkivakuutuksen tapauksessa. Siksi saivartelu työeläkemaksun vakuutusluonteesta on täysin turhaa.
19.12.2014  Matti Kärkkäinen  
Kirjoituksesta ei ymmärrä, miksi pienituloisten maksut nousevat, jos eläkekatto toteutetaan. Väite perustuu siihen, että suurten eläkkeiden maksu jatkuu, mutta nykyiset suurituloiset eivät enää maksaisi koko tulostaan.

Väitän, että nykyinen eläkejärjestelmä ei ole oikeudenmukainen johtuen elinajan eroista eri väestöryhmissä. Ei pitäisi katsoa vain kuukausieläkkeitä, vaan koko eliniän eläkkeitä. Väitän, että pienituloiset ovat järjestelmän nettomaksajia. Myös elinajan odotteeseen perustuva eläkkeen alennus toimii samansuuntaisesti. Alennus kohdistuu myös niihin, jotka eivät pääse nauttimaan elinajan pidentymisestä. Eikö elinajan odote voitaisi laskea jokaiselle tulo- tai ammattiryhmälle erikseen? Onko olemassa empiiristä tutkimusta siitä, ketkä ovat työeläkejärjestelmän nettomaksajia ja ketkä nettosaajia?

Miksi eläkekatto horjuttaisi enemmän luottamusta kuin jo tehdyt eläkeiän ja eläkekertymän muutokset?

Siitä olen samaa mieltä, että eläkekatto ei välttämättä tuota niitä tuloksia, joita odotetaan.
19.12.2014  Telan viestintä  
Kiitos kommenteista!

Eläketurvakeskus on julkaissut raportin ”Sosioekonomiset erot – työurat, eläkkeelle siirtyminen ja eläkejärjestelmä”. Raportista selviää, että eläke alkaa aikaisemmin alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä, kuten työntekijäryhmissä, jotka ovat vähemmän aikaa eläkkeellä eliniästään kuin esimerkiksi ylemmät toimihenkilöt. Vaikka työntekijät siirtyvät aikaisemmin työkyvyttömyyseläkkeelle, on heidän elinikänsä lyhyempi kuin ylemmillä toimihenkilöille. Tästä syystä ylemmät toimihenkilöt ovat eläkkeellä pidempään. Ylemmät toimihenkilöt toisaalta rahoittavat eläkkeitä pidempään kuin työntekijät. Eläkkeelläoloajan ja työssäoloajan suhde on sama näissä ryhmissä.

Asiaa sekoittaa se, että naiset elävät kauemmin, mutta ovat pienempituloisia kuin miehet. Pelkästään pienituloisia ja suurituloisia verratessa tämä seikka tasoittaa.

Työkyvyttömyysturva on yhtenäisen eläkejärjestelmämme ominaisuus. Työkyvyttömäksi voi tulla hyvin nuorenakin ja tämä on huomioitu lakisääteisessä työeläketurvassa.

Lisätietoa:

ETK:n raportti: Sosioekonomiset erot: työurat, eläkkeelle siirtyminen ja eläkejärjestelmä. Erityisesti sivun 114. taulukko
http://www.etk.fi/fi/service/julkaisut/440/julkaisut?contentPath=fi%2Fjulkaisut%2Ftutkimusjulkaisut%2Fraportit%2Fsosioekonomiset_erot_tyourat_elakkelle_siirtyminen_ja_elakejarjestelma

Lisätietoa työkyvyttömyyseläkkeestä:
http://www.tela.fi/tyokyvyttomyyselakkeet_ja_vakuutuslaakarit


13.01.2015  Matti Kärkkäinen  
Kiitos ystävällisestä vastauksestanne!
Kohtasin nyt eläkkeitä koskevan tiedon, jota en pysty ymmärtämään, enkä tiedä keneltä muulta kysyisin. Kysymys on Eläketurvakeskuksen julkaisemista tiedoista eläkkeiden korvausasteista (Eläkeindikaattorit 2014).
Miten on selitettävissä se, että eläkkeiden korvausteen vaihtelevat valtavasti eläkkeen suuruuden mukaan? Esim. miehillä alimman desiilin korvausaste on v. 2012 eläkkeelle siirtyneillä 40% ja ylimmän desiilin korvausaste on 90%. Naisilla vastaavat luvut ovat 29% ja 76%. Erojen lisäksi on vaikea ymmärtää, miten noin korkea korvausprosentti on mahdollinen?
14.01.2015  Telan viestintä  
Kyse on eläkkeelle siirtyneiden korvausasteesta riippumatta heidän työtulostaan. Korvausaste on työeläkkeen suhde viimeisten työvuosien (tässä viime kaksi tai kolme vuotta) työtuloon. Erityisen korkeat korvausasteet syntyvät niin, että viime vuosien tulot ovat paljon alempia (tai katkoja työnteossa) kuin uralla keskimäärin. Eläkettä on siis karttunut, mutta työuran loppu on ollut jollain tavalla vaikea tai ainakin erilainen.

Erityisen matalat korvausasteet syntyvät muun muassa päinvastaisessa tilanteessa eli työuran loppupään tulot ovat paljon korkeampia kuin keskimäärin uralla. Näin käy niille, joiden uran loppupuoli on ollut vaikkapa erityisen hyvin palkattua johtavassa asemassa työskentelyä.

Toinen mahdollisuus erityisen matalaan korvausasteeseen on se, että työvuosia on vähän eli vaikka työtulo on ollut hyvä tai ainakin kohtalainen uran lopussa, kertymää on syystä tai toisesta selvästi vähemmiltä vuosilta kuin 40 vuodelta (esim. ulkomaantyö).

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on nolla miinus nolla?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.