25.02.2019

Jälkikirjoitus: Kahvipöytäkeskustelut osallisuuden ytimessä

Juttelin pari viikkoa sitten Telan Sillanrakentajat-podcastissa päätoimittaja Kaius Niemen ja toimittaja Maria Veitolan kanssa osallisuudesta. Kuten podcastissa todettiin, osallisuus ei ehkä ole arkisten kahvipöytäkeskustelujen aiheiden kärkipäässä.

Mutta jos ihminen voi ylipäänsä keskustella toisten kanssa säännöllisesti kahvikupin ääressä, hän on kuitenkin keskustelunaiheesta riippumatta osallisuus-skenessä vahvasti mukana. Osallisuus on ytimeltään johonkin porukkaan kuulumista ja mukana olemista, ajatusta ja tunnetta siitä, että ei sittenkään ole aivan yksin maailmassa.

Osallisuus on jännä asia. Sen toinen pää on kiinni ihmisen henkilökohtaisessa kokemuksessa. Toisessa päässä on jokin yhteinen asia, ajatus tai porukka, jonka osaksi ihminen tuntee kuuluvansa ja johon hän ehkä kokee osaltaan myös jollain tavoin vaikuttavansa. Siksi osallisuuden kokemukseen tarvitaan aina myös pala jaettua todellisuutta, siis jotain sellaista, joka on olemassa oman itsen ulkopuolella ja joka on ainakin jollain tavalla yhteistä toisten ihmisten kanssa.

Jakaminen on kuitenkin näinä aikoina yllättävän vaikeaa ja monimutkaista.

Tavallaan me toki jaamme koko ajan kaikenlaista niin sosiaalisen kuin muunkin median välityksellä. Omia sosiaalisen median näkymiään voi kuitenkin seuloa ja hallita hyvinkin tarkoilla tavoilla. Ja yhä useamman toimitetunkin median näkymän voi räätälöidä itselleen mieluisaksi. Se sujuvoittaa arkea, mutta vähentää samalla kokemuksia toisenlaisista todellisuuksista.

Siksi on tärkeää, että jokaisen ihmisen arkeen sisältyisi riittävästi myös niin sanottuja maadoittavia tekijöitä, siis sellaisia juttuja, jotka ovat toisten ihmisten kanssa yhteisiä elävässä elämässä. Ja joiden elämään tuottamaa epämukavuutta ja karheutta ei voi suodattaa pois yhdellä napinpainalluksella.

Omia sosiaalisen median näkymiään voi kuitenkin seuloa ja hallita hyvinkin tarkoilla tavoilla.

Juuri tästä syystä ne arkiset kahvipöytäkeskustelutkin ovat osallisuuden ytimessä, käytiin niitä sitten työpaikalla, huoltoaseman kahvilassa tai eduskunnan kuppilassa. Nuo keskustelut käydään kasvotusten. Niissä tarkkaillaan ja tunnustellaan toisten ihmisten ajatuksia. Ja niissä tapahtuu väistämättä pieniä ja toisinaan hieman suurempiakin yhteentörmäyksiä.

Noista yhteentörmäyksistä kasvavat uskoakseni myös moniarvoisuus ja demokratia. Ne tekevät kertaheitolla todeksi sen, että toisenlaisiakin tapoja ajatella ja hahmottaa maailmaa on olemassa. Ja että töitä voidaan tehdä ja harrastushommia jatkaa yhdessä mahdollisista mielipide-eroista huolimatta. Siksi kahvia, teetä ja muita virvokkeita kannattaa ehdottomasti pyrkiä nauttimaan mahdollisimman säännöllisesti myös yhdessä toisten ihmisten kanssa!

Tämä kirjoitus on Sillanrakentajat-podcastin ”Miksi kaikki puhuvat nyt osallisuudesta?”- jakson synnyttämää jälkipohdintaa. Mitä kaikkea osallisuus sinun mielestäsi tarkoittaa? Entä mistä se syntyy? Kuuntele podcast ja tule käymään dialogia somessa tunnisteella #Sillanrakentajat!

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on seitsemän plus kaksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.