03.01.2018

Mitä jos eläkerahastointi loppuisi huomenna?

Suomen eläkevarat lähentelevät 200 miljardia euroa. Kenties varojen suuresta määrästä johtuen tasaisin väliajoin kuulee ehdotettavan, että eläkevarat pitäisi purkaa osittain tai kokonaan.

”Purkaminen” on teknisesti ottaen epätarkka termi, mutta sallittakoon tässä yhteydessä lievä epätarkkuus. Määritellään purkaminen eläkevarallisuuden realisoimiseksi ja siitä saadun rahan käyttämiseksi eläkkeiden maksuun. Lisäksi unohdetaan lainsäädäntöön ja rahastointisääntöihin liittyvät potentiaaliset ongelmakohdat ja keskitytään ainoastaan eläkkeiden talouteen yleisellä tasolla.

Eläkevarojen nykyistä aktiivisemmalla käytöllä olisi monia vaikutuksia. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kuinka varojen purku vaikuttaisi eläkemaksun tasoon ja sitä kautta sukupolvien väliseen tasa-arvoon. Taustalla on tietysti oletus, että lainsäädäntö eläkkeiden karttumisesta ja maksamisesta säilyisi ennallaan.

Eläkevarojen purkaminen nostaisi ennen pitkää eläkemaksua

Eläkevarojen käyttämiselle on monia vaihtoehtoja. Eläkerahastoja voisi purkaa asteittain pitkän ajan kuluessa tai sitten mahdollisimman nopeasti. Tarkastellaan kahta eri skenaariota: 1) eläkevarat puretaan mahdollisimman nopeasti eli kaikki liikenevät varat käytetään täysimääräisesti eläkkeiden maksuun ja 2) eläkevarat puretaan vähitellen seuraavan 30 vuoden aikana. Kun varat on syöty, muuttuu eläkejärjestelmä puhtaaksi jakojärjestelmäksi - eläkemenot rahoitetaan täysimääräisesti ja suoraan eläkemaksun kautta.

Kuva: Skenaariokuva

Kuva kertoo mistä on kyse. Musta jatkuva viiva on Eläketurvakeskuksen PTS-laskelman perusura. Siinä eläkemaksu pysyy tasaisena hyvin pitkään. Nykytiedon valossa eläkemaksun nousupaine ulottuu niinkin kauas kuin 2050-luvun jälkeiseen aikaan.

Kuvassa harmaa katkoviiva kuvaa uudistusta, jossa eläkerahastot puretaan mahdollisimman nopeasti vuodesta 2016 lähtien. Vuoteen 2025-mennessä rahastot on kokonaan käytetty ja eläkemaksua on nostettava. Eläkemeno pysyy nimittäin ennallaan, mutta rahastojen tuottama lisäarvo (eli korkotuoton ja palkkasumman kasvun erotus) katoaa ja täten eläkemaksun on noustava, jotta menot pystytään kattamaan. Maksu nousee pysyvästi keskimäärin noin kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2025 lähtien.

Viimeiseksi harmaa yhtenäinen viiva kuvaa tilannetta, jossa eläkemaksu alenee karkeasti kuudella prosenttiyksiköllä vuosina 2016-2045. Tämän jälkeen kaikki rahastot on syöty ja jälleen eläkemaksua on korotettava pysyvästi noin kolmella prosenttiyksiköllä.

Molemmissa uudistusvaihtoehdoissa kyseessä on selkeä valintatilanne. Lähivuosien matalampi maksutaso vaihdetaan myöhempien vuosien pysyvästi korkeampaan maksutasoon. Järjestelmän voimavaroja siirretään ajassa eikä toimenpide itsessään luo tai tuhoa resursseja. Voimavarojen siirtäminen ajassa tarkoittaa kuitenkin, että toimenpiteellä on vaikutuksia sukupolvien väliseen tulonjakoon.

Nuoremmat ja tulevat sukupolvet kärsivät varojen purkamisesta

Varojen purkamisesta hyötyisivät ne, jotka pääsisivät alennetun eläkemaksun piiriin. Mitä kauemmin henkilö olisi alennetun maksun piirissa ja toisaalta mitä vähemmän aikaa korotetun maksun piirissä, sitä suurempi hyöty olisi. Toki osa, kenties merkittäväkin osa hyödystä valuisi työnantajalle, kun lyhyellä aikavälillä palkkataso ei ehtisi sopeutumaan alentuneeseen työvoimakustannukseen.

1950-luvun lopulla syntyneet hyötyisivät eniten, mikäli eläkevarat purettaisiin mahdollisimman nopeasti eli vuoteen 2025 mennessä. Jos taas varat purettaisiin tasaisesti vuoteen 2045 mennessä, nyt alle nelikymppiset hyötyisivät eniten.

Edellä esitetty varojen suuntaaminen alemman eläkemaksun hyväksi on tietysti vain yksi mahdollisuus. Yhtä lailla vapautuvat resurssit voisi suunnata nykyisten ja tulevien eläke-etuuksien korottamiseksi. Näin esitettiin esimerkiksi kansalaisaloitteen yhteydessä, jossa työeläkeindeksiä ehdotettiin parannettavaksi. Tuolloin nykyeläkeläiset olisivat hyötyneet eniten ja luonnollisesti nyt työuraansa aloittelevat ja nuoremmat ikäluokat joutuisivat maksajiksi.

Sukupolvien välistä tulonjakoa se kaikki on

Itse asiassa tekee niin tai näin, lisää tai vähentää rahastointia, kysymys on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kysymys vain kuuluu, kuka maksaa ja kenen hyväksi.

Siksi olisi suotavaa, että ehdotettaessa rahastointisääntöjen muutoksia tuotaisiin myös esiin hyötyjien lisäksi se, kuka joutuisi maksajaksi. Tämä tuppaa joskus unohtumaan ja hulppeimmat, mutta valitettavasti epärealistisimmat esitykset ovat sellaisia, jossa lisäarvoa syntyy tyhjästä.

Ollaan siis tulevaisuudessakin rehellisiä sukupolvivaikutusten suhteen. Kerrotaan, että eläkerahastojen purkaminen nyt eläkkeellä olevien hyväksi tarkoittaa maksurasituksen vyöryttämistä nuoremmille sukupolville.

Kommentit(4)

05.01.2018  Katkeroitunut  
Eiköhän olisi aika lyödä nuo rahastot lihoiksi. Mitäpä niitä enää säästelemään. Koko eläkejärjestelmähän on jo muutenkin rapautumassa. Nuoret ikäluokat eivät tule muutenkaan saamaan juuri mitään, kun eläkeikä pumpataan keinotekoisesti pilviin. Parempi vain laittaa rahat kiertoon saman tien. Olisi selvä peli, eikä mitään loputonta kitkuttelua leikkausten suhteen. Tulevaisuudessa sitten jokainen pärjätköön omillaan.

Yritetäänkö vielä pitää yllä jotain illuusiota "sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta"? Oksettavaa.
10.01.2018  Lauri Saukkoriipi  
Rahastoinnin järkevyydestä tarvitaan analyysi. Suomalaiset ovat sijoittaneet ulkomaille 150 miljardia € eikä tiedetä edes, onko siinä mitään järkeä. Blogissa esitetyt näkemykset osoittavat sen, kuinka vähäisellä tiedolla asiaa perustellaan.

Tarkastelussa unohdetaan positiiviset vaikutukset talouteen, kun ulkomaille sijoitetut varat palautetaan Suomeen:
- Työvoimakustannukset alenevat selkeästi ja tuottavuus nousee.
- Yritykset investoivat.
- Työttömyys laskee ja siitä aiheutuvat kustannukset laskevat.
- Suomalaisten elintaso ja kulutustaso nousee.
- Talouden ja palkkojen kasvun vuoksi TyEL -maksut voidaan pitää alhaisella tasolla (< 20 %).

Rahastoinnin liian nopean purkamisen seurauksena olisi talouden ylikuumeneminen ja paha työvoimapula. Tilanne olisi kuin Saksassa, jonka talous on kasvanut 10 % enemmän kuin Suomen talous tällä vuosikymmenellä.

Mahdollisimman pikaisesti TyEL -maksuprosentit pitäisi palauttaa tasolle, jolla ne olivat kymmenen vuotta sitten.

Olen kommentoinut aihetta myös blogiin:
https://www.tela.fi/blogi/1/0/elakevarallisuuden_syominen_ei_ole_ilmainen_lounas
16.01.2018  Lauri Saukkoriipi  
Rahastoinnin taloudellista tehokkuutta voidaan verrata jakojärjestelmän tehokkuuteen vertaamalla tarvittavia investointeja.

Rahastoinnin kautta maksetaan alle 10 % eläkkeistä. Luvun voi laskea blogissa referoidun PTS -raportin tiedoista. Jotta rahastoinnin kautta pystyttäisiin maksamaan 100 % eläkkeistä, tarvittaisiin yli kymmenkertaiset varat rahastoinnissa.
Kun TyEL -varat ovat noin 120 miljardia €, tarvittaisiin yli 1200 miljardin € eläkerahasto, jotta yksityisalojen eläkkeet saataisiin maksettua rahastoinnin kautta. Norjan öljyrahasto on maailaman suurin valtiollinen sijoitusrahasto ja suurudeltaan yli 800 miljardia €. Se omistaa 1,3 prosenttia maailman osakkeista.
TyEL -rahastojen pitäisi siis omistaa 2 prosenttia maailman osakkeista, jotta saisi kokonaan maksettua eläkkeet rahastoista.

Oma pääoma suomalaisissa yrityksissä on 250 miljardia € ja ne maksavat yli 90 % eläkkeistä. Eläkkeiden lisäksi ne maksavat kaikki palkat ja verot.
Suomalainen eläkejärjestelmä siirtää varoja eläkerahastointiin ja pois Suomesta, jossa yritykset tuottavat kymmenen kertaa tehokkaammin rahaa eläkkeisiin.
Eläkerahastoinnin seuraksena sekä eläkkeet että palkat ovat pienemmät ja työttömyys suuri.
24.01.2018  Kaija-Liisa Kallinen  
Hyvä ja selkeä kirjoitus. Toivoisin, että poliittiset päättäjät, myös kaikki kansanedustajat lukisivat sen.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kymmenen miinus kuusi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.