29.05.2018

Mitä vaikutuksia protektionismilla voi olla työeläkejärjestelmälle?

Protektionismi, suojatullit ja kauppasota ovat olleet mediassa esillä useaan otteeseen viime aikoina. Erityisesti nämä sanat ovat liittyneet Yhdysvaltojen nykyiseen talouspolitiikkaan, joka on tietyin osin valjastettu Kiinaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa kauppasota kahden maailman suurimman talousmahdin välillä rapauttaa viime vuosien hyvän vireen globaalissa talouskasvussa.

Epävarmuus tulevasta on heijastunut myös rahoitusmarkkinoille. Asian merkitys on suuri myös suomalaisille eläkevakuuttajille sijoitustuottojen ja talouskasvun myötä ja siten koko eläkejärjestelmän kestävyydelle. Ylitsepursuavaan pessimistisyyteen ei kannata kuitenkaan vajota.

Mistä on kyse?

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti maaliskuussa asettavansa teräksen ja alumiinin tuontitulleihin korotukset. Tällä protektionistisella toimella on tarkoitus suojata Yhdysvaltalaisia raaka-ainesektorilla toimivia yrityksiä ulkomaalaiselta kilpailulta. Ajatuksena on lisätä kotimaista tuotantoa teräs- ja alumiiniteollisuudessa. Tämän jälkeen erityisesti Kiina alkoi nokitella Yhdysvaltojen kanssa erilaisten tuontituotteiden tullikorotuksilla. Myös Eurooppa ja muut maat ovat olleet tulilinjalla. Vuoden alussa orastavia merkkejä protektionistisista toimista on ollut jo pidempään. Eivätkä ne ole koskeneet pelkästään Yhdysvaltojen toimia.

Suuremmassa kuvassa Trumpin liikkeet eivät ole poikkeuksellisia. Lakifirma Gowling WLG:n analyysin mukaan protektionismi on itse asiassa voimistunut koko ajan finanssikriisin jälkeen vuodesta 2009 lähtien tähän päivään asti. Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusneuvottelut (TTIP), jotka olivat käynnissä vielä yli vuosi sitten, on käytännössä haudattu, ainakin toistaiseksi. Kaikki neuvottelut eivät kuitenkaan ole jumissa. Esimerkiksi EU on edistänyt tai on edistämässä vapaakauppaa muun muassa Japanin, Kanadan ja useiden Etelä-Amerikkalaisten maiden kanssa.

Taustalla Yhdysvaltojen nykyiselle kauppapolitiikalle on eri näkemysten mukaan monia syitä. On arvioitu, että Trump täyttää vaalilupauksiaan äänestäjäkunnalleen, joista osa on kärsinyt automatisaation, robotisaation ja globalisaation vaikutuksista ja tuotannon siirtymisestä halvemman tuotantokustannustason maihin. Toisaalta Trump on kyllästynyt siihen, että eritoten Kiina on saanut ylisuurta etua taloudelleen kopioimalla Yhdysvaltalaista teknologiaa, rikkonut immateriaalioikeuksia muun muassa patentit ja tekijänoikeudet ja pitämällä valuuttakurssiaan keinotekoisen alhaisella tasolla suhteessa kauppakumppaneihinsa.

Trumpin ja hänen hallintonsa tarkoitusperät voivatkin löytyä pintaa syvemmältä: tarkoituksena on horjuttaa Kiinan asemaa niin kauppa- kuin maailmanpolitiikassa. Yhdysvalloissa ja monessa muussakin maassa, kuten Euroopan unioniin kuuluvilla valtioilla, on halu, että Kiina pelaa samoilla vapaakaupan säännöillä kuin muutkin maat. Yhdysvaltojen suuri kauppataseenvaje Kiinan kanssa on ollut Trumpin esiintuloissa tapetilla. Yhdysvaltoihin tuodaan paljon enemmän tavaroita ja palveluja kuin mitä Kiinaan viedään. Kahden suuren maan suhde ei rajoitu pelkästään tavarakauppaan, Kiina on merkittävä Yhdysvaltojen valtionlainojen ostaja.

Onko protektionismista hyötyä?

Lyhyellä aikavälillä joitain työpaikkoja voidaan säilyttää tai lisätä, millä on positiivinen vaikutus talouteen. Toisaalta toimilla on negatiivinen vaikutus toimialoihin, kuten auto- ja lentokonesektorille, jotka käyttävät hyväksi ulkomaisia raaka-aineita. Tämä näkyy näiden yritysten kustannusten nousuna. Haittavaikutuksena Yhdysvaltojen taloudelle ovat myös Kiinan asettamat vastatoimet tietyille amerikkalaisille tuotteille. Pitkällä aikavälillä protektionismi aiheuttaa kotimaisten yritysten kilpailukyvyn heikentymistä ja inflaation eli kuluttajahintojen nousua. Kokonaisuudessaan haitat ovat hyötyjä suuremmat, näin arvioivat monet amerikkalaiset ekonomistit.

Suuressa kuvassa protektionismi toteutuessaan voi aiheuttaa ikäviä haittavaikutuksia koko maailmantaloudelle ja taloustoimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien tulevaisuuden luottamukseen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ilmaisi huhtikuisessa raportissaan olevilla laskelmilla huolensa protektionismin negatiivisista vaikutuksista maailmantaloudelle.

Epävarmuuden nousu on aina myrkkyä talouskasvulle

Epävarmuuden nousu on aina myrkkyä talouskasvulle sen lisäksi, että eri valtioille kehittynyttä suhteellista kilpailuetua ei voida täysimääräisesti kaupparajoitteilla vapaasti hyödyntää.

Minkälaisia vaikutuksia protektionismin nousulla on ollut?

Eri tutkimusten mukaan vapaakauppa on lisännyt globaalia talouskasvua ja nostanut satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Protektionismin nousu on tästäkin näkökulmasta katsottuna hyvin vakava asia. Pahimmillaan kahden suuren talousmahdin kauppasota aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia koko maailmantaloudelle taloustoimijoiden epävarmuuden kasvun myötä, kun esimerkiksi yritykset lykkäävät investointipäätöksiään. Toistaiseksi nokittelu on kuitenkin ollut melko pientä suhteutettuna Kiinan ja Yhdysvaltojen väliseen kokonaiskauppaan ja bruttokansantuotteisiin.

Toisaalta aikaa on kulunut vielä vähän, joten on vielä liian aikaista arvioida niiden mahdollisesti negatiivisista vaikutuksista reaalitalouteen. Pelot ovat osittain näkyneet myös euroalueen, Kiinan ja Yhdysvaltojen teollisuuden ostopäällikköindekseissä, joiden tarkoitus on mitata teollisuuden alan yritysten luottamusta tulevaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen huhtikuun teollisuuden ostopäällikköindeksi laski noin 57 pisteeseen, vielä helmikuussa lukema oli noin 61. Toki 57 pisteen lukema indikoi edelleen vahvaa talouskasvua.

Rahoitusmarkkinoilla sen sijaan vaikutukset olivat alkuun vahvoja. Osakemarkkinat ympäri maailmaa ottivat iskuja vastaan nokittelun seurauksena. Heti Trumpin ensimmäisen kevään tuontirajoiteilmoituksen jälkeen Yhdysvalloissa S&P 500 -indeksi laski yli prosentin, Japanissa ja Kiinassa laskua tuli yli neljä prosenttia ja Euroopassakin lasketeltiin kohti kaakkoa. Tämä on ilmeistä: suojatullit hidastavat maailmankauppaa ja siten talouskasvua, mikä näkyy lopulta myös yritysten tuloksissa.

Turbulenssia markkinoille on aiheuttanut myös inflaatiopelkojen nousu, mikä on voimistanut odotuksia, että keskuspankit kiristävät aiempia odotuksia nopeammin rahapolitiikkaansa. Sijoittajien pelko on näkynyt myös Yhdysvaltojen kymmenen vuotiaan lainan koron melko voimakkaana laskuna sijoittajien etsiessä turvasatamia. Huhtikuun ja toukokuun aikana pahimmat pelot kuitenkin rauhoittuivat ja edelleen monilla eri markkinoilla osakkeiden hinnat ovat huipuissaan.

Ovatko vaikutukset koskettaneet eläkevakuuttajia?

Markkinaliikkeet heijastuvat suomalaisten eläkevaroihin, jotka ovat sijoitettuna hajautetusti eri maanosiin ja sijoituslajeihin. Tämä näkyi eläkevakuuttajien ensimmäisen vuosineljännesten sijoitustuotoissa, joka oli kaikilla suurilla toimijoilla miinusmerkkinen. Suomen kaltaisen pienen avotalouden kannalta olisi haitallista, mikäli maailmankaupassa nähtäisiin alasuuntaista virettä. Tämä heijastuu suoraan suomalaisten yritysten vientituloihin ja tuloksentekokykyyn, mikä näkyy lopulta yritysten osakkeiden hinnoissa. Tällä puolestaan olisi negatiivinen vaikutus niin sijoitusvaroille kuin Suomen työllisyystilanteelle.

Sijoitusvarojen määrällä ja niiden kehityksellä on suuri merkitys eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Eläkerahastoja tullaan käyttämään lähivuosina suunnitellusti yhä enenevissä määrin eläkkeiden rahoitukseen, kun eläkemenot kasvavat entisestään väestön ikääntyessä. Tällöin eläkerahastot ja niiden tuotot auttavat pienentämään eläkemaksuihin kohdistuvia korotuspaineita.

Nyrkkisääntö on, että 0,5 prosenttiyksikön muutos pitkän aikavälin keskituotossa vaikuttaa yhdellä prosenttiyksiköllä maksutuloon. Mikäli tuotot pienevät 0,5 prosenttiyksiköllä, eläkemaksuun syntyy yhden prosenttiyksikön korotuspaine, ja päinvastoin. Tämä taas vaikuttaa yritysten ja palkansaajien eläkemaksueuroihin ja lopulta käteen jääviin tuloihin. Lopulta rahoituksellisen kestävyyden turvaa työllisyyden, palkkasumman ja rahastojen tuottojen kehitys sekä syntyvyys.

Kommentit(2)

30.05.2018  samppa  
Äärimmäisen vapaa kauppa ajaisi kaiken tuotannon halvan työvoiman maihin logistiikan kustannusten sen salliessa. Kaivostoiminnasta ja tuotannosta leijonanosa siirtyisi korkean elintason maista halvempaan vaihtoehtoon, jolloin tietenkin suurin osa perusteollisuuden alojen palkansaajista jäisi työttömäksi. Uudelleenkoulutttautuminen ammattiin joka työllistää olisi mahdollinen/järkevä vain nuorelle ikäryhmälle, ja nuoresta ikäryhmästä vain lahjakkaimmille. Samalla vienti vähenee, ja sitä kautta verotulot laskevat. Verotulojen laskiessa jo velkaantuneiden velkaa ottavien maiden täytyy leikata palveluista, tai vaihtoehtoisesti nostaa veroastetta. Molemmat vaihtoehdot johtavat askeleen kauemmaksi ideaalista hyvinvointivaltiosta. Ajan saatossa tilanne tulee pienen jojo-effektin jälkeen tasaantumaan, eli palkat löytävät kultaisen keskitien globaalisti kysynnän, tarjonnan ja kustannusten mukaan. Ennen tätä tasaantumista usean hyvinvointivaltion talous tulee sakkaamaan, tai niitä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua hyvinvointivaltion sijaan enää valtioksi.

Kotimainen perusteollisuus ja maatalous ovat myös tärkeitä vipuvarsia ulkopolitiikkassa. Tietyn asteinen riippumattomuus eri kulttuurein ja intressein toimivista tahoista on vain riskienhallintaa.


Äärimmäinen protektionismi johtaisi tuotteiden kallistumiseen ja saatavuuden heikkenemiseen. Toisaalta protektionismilla saavutettu työllisyys ja saadut tullimaksut johtaisivat byrokratiaa lukuunottamatta saavutettujen etujen tasaantumiseen osaamis- ja resurssipohjaisesti. Eli maa jolla on resurssia jota muut haluavat hyötyy, ja maa jolla on osaaminen ja teknologia jatkojalostaa resurssia hyötyy myös. Lopputuote on lopulta paljon kalliimpi, ja tämä tietenkin vähentää tuotteen kysyntää ja siten myös kannattavuutta. Tuotteita valmistettaisiin vain todelliseen tarpeeseen, ja talous sakkaisi.


Voisin kirjoittamastani päätellä, että Trump hakee sitä tiettyä kultaista keskitietä kuten muidenkin länsimaiden tulisi tehdä. Ainakin jos haluamme tulevaisuudessa kutsua itseämme hyvinvointivaltioksi muutenkin kuin sarkastisesti. Muistaakseni myös EU antoi Kiinalle tulleja jokin aika sitten, kun markkinoille puskeva halpa teräs uhkasi perusteollisuutta, ja sitä ratkaisua media ei demonisoinut.


Liian vapaa kauppa rasittaa luontoa, kun halvan tuotannon maista rahdataan tavaraa korkean elintason maihin pitkiäkin matkoja. Ostin itse pari laturia Kiinasta, ja sieltä heitettiin lentorahti halvan hinnan kaupanpäällisiksi. Heh. Liian vapaa kauppa myös siirtää hyvinvointia länsimaista kehittyviin maihin ja kehitysmaihin. Tämä ei tietenkään osakkeenomistajaa hetkauta, mutta keskivertoa työllä itsensä elättävää kansalaista se kyllä hetkauttaa, ja me valitettavasti elämme demokraatisessa valtiossa. Hyvä teema vaaleihin jatkokautta miettien. Liika protektionismi taas johtaa pahimmillaan sotiin. Mikä olisi se kultainen keskitie?
05.06.2018  Lauri Saukkoriipi  
Kirjoituksen lopussa mainittu nyrkkisääntö koskee yksityisen puolen (TyEL) maksuja, jotka perustuvat Etk:n PTS -laskelmaan.
Jos nyrkkisääntöä olisi sovellettu viime vuonna, työnantajien ja -tekijöiden eläkemaksua olisi voitu laskea 7,8 prosenttiyksikköä (24,4 % => 16,6 %).
Eläkemaksuprosentti olisi ollut Suomessa alhaisempi kuin Saksassa (n. 19 %), jossa eläkkeitä ei rahastoida.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kolme plus viisi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.