Protektionismi, suojatullit ja kauppasota ovat olleet mediassa esillä useaan otteeseen viime aikoina. Erityisesti nämä sanat ovat liittyneet Yhdysvaltojen nykyiseen talouspolitiikkaan, joka on tietyin osin valjastettu Kiinaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa kauppasota kahden maailman suurimman talousmahdin välillä rapauttaa viime vuosien hyvän vireen globaalissa talouskasvussa.
Epävarmuus tulevasta on heijastunut myös rahoitusmarkkinoille. Asian merkitys on suuri myös suomalaisille eläkevakuuttajille sijoitustuottojen ja talouskasvun myötä ja siten koko eläkejärjestelmän kestävyydelle. Ylitsepursuavaan pessimistisyyteen ei kannata kuitenkaan vajota.
Mistä on kyse?
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti maaliskuussa asettavansa teräksen ja alumiinin tuontitulleihin korotukset. Tällä protektionistisella toimella on tarkoitus suojata Yhdysvaltalaisia raaka-ainesektorilla toimivia yrityksiä ulkomaalaiselta kilpailulta. Ajatuksena on lisätä kotimaista tuotantoa teräs- ja alumiiniteollisuudessa. Tämän jälkeen erityisesti Kiina alkoi nokitella Yhdysvaltojen kanssa erilaisten tuontituotteiden tullikorotuksilla. Myös Eurooppa ja muut maat ovat olleet tulilinjalla. Vuoden alussa orastavia merkkejä protektionistisista toimista on ollut jo pidempään. Eivätkä ne ole koskeneet pelkästään Yhdysvaltojen toimia.
Suuremmassa kuvassa Trumpin liikkeet eivät ole poikkeuksellisia. Lakifirma Gowling WLG:n analyysin mukaan protektionismi on itse asiassa voimistunut koko ajan finanssikriisin jälkeen vuodesta 2009 lähtien tähän päivään asti. Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusneuvottelut (TTIP), jotka olivat käynnissä vielä yli vuosi sitten, on käytännössä haudattu, ainakin toistaiseksi. Kaikki neuvottelut eivät kuitenkaan ole jumissa. Esimerkiksi EU on edistänyt tai on edistämässä vapaakauppaa muun muassa Japanin, Kanadan ja useiden Etelä-Amerikkalaisten maiden kanssa.
Taustalla Yhdysvaltojen nykyiselle kauppapolitiikalle on eri näkemysten mukaan monia syitä. On arvioitu, että Trump täyttää vaalilupauksiaan äänestäjäkunnalleen, joista osa on kärsinyt automatisaation, robotisaation ja globalisaation vaikutuksista ja tuotannon siirtymisestä halvemman tuotantokustannustason maihin. Toisaalta Trump on kyllästynyt siihen, että eritoten Kiina on saanut ylisuurta etua taloudelleen kopioimalla Yhdysvaltalaista teknologiaa, rikkonut immateriaalioikeuksia muun muassa patentit ja tekijänoikeudet ja pitämällä valuuttakurssiaan keinotekoisen alhaisella tasolla suhteessa kauppakumppaneihinsa.
Trumpin ja hänen hallintonsa tarkoitusperät voivatkin löytyä pintaa syvemmältä: tarkoituksena on horjuttaa Kiinan asemaa niin kauppa- kuin maailmanpolitiikassa. Yhdysvalloissa ja monessa muussakin maassa, kuten Euroopan unioniin kuuluvilla valtioilla, on halu, että Kiina pelaa samoilla vapaakaupan säännöillä kuin muutkin maat. Yhdysvaltojen suuri kauppataseenvaje Kiinan kanssa on ollut Trumpin esiintuloissa tapetilla. Yhdysvaltoihin tuodaan paljon enemmän tavaroita ja palveluja kuin mitä Kiinaan viedään. Kahden suuren maan suhde ei rajoitu pelkästään tavarakauppaan, Kiina on merkittävä Yhdysvaltojen valtionlainojen ostaja.
Onko protektionismista hyötyä?
Lyhyellä aikavälillä joitain työpaikkoja voidaan säilyttää tai lisätä, millä on positiivinen vaikutus talouteen. Toisaalta toimilla on negatiivinen vaikutus toimialoihin, kuten auto- ja lentokonesektorille, jotka käyttävät hyväksi ulkomaisia raaka-aineita. Tämä näkyy näiden yritysten kustannusten nousuna. Haittavaikutuksena Yhdysvaltojen taloudelle ovat myös Kiinan asettamat vastatoimet tietyille amerikkalaisille tuotteille. Pitkällä aikavälillä protektionismi aiheuttaa kotimaisten yritysten kilpailukyvyn heikentymistä ja inflaation eli kuluttajahintojen nousua. Kokonaisuudessaan haitat ovat hyötyjä suuremmat, näin arvioivat monet amerikkalaiset ekonomistit.
Suuressa kuvassa protektionismi toteutuessaan voi aiheuttaa ikäviä haittavaikutuksia koko maailmantaloudelle ja taloustoimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien tulevaisuuden luottamukseen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ilmaisi huhtikuisessa raportissaan olevilla laskelmilla huolensa protektionismin negatiivisista vaikutuksista maailmantaloudelle.
Epävarmuuden nousu on aina myrkkyä talouskasvulle
Epävarmuuden nousu on aina myrkkyä talouskasvulle sen lisäksi, että eri valtioille kehittynyttä suhteellista kilpailuetua ei voida täysimääräisesti kaupparajoitteilla vapaasti hyödyntää.
Minkälaisia vaikutuksia protektionismin nousulla on ollut?
Eri tutkimusten mukaan vapaakauppa on lisännyt globaalia talouskasvua ja nostanut satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Protektionismin nousu on tästäkin näkökulmasta katsottuna hyvin vakava asia. Pahimmillaan kahden suuren talousmahdin kauppasota aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia koko maailmantaloudelle taloustoimijoiden epävarmuuden kasvun myötä, kun esimerkiksi yritykset lykkäävät investointipäätöksiään. Toistaiseksi nokittelu on kuitenkin ollut melko pientä suhteutettuna Kiinan ja Yhdysvaltojen väliseen kokonaiskauppaan ja bruttokansantuotteisiin.
Toisaalta aikaa on kulunut vielä vähän, joten on vielä liian aikaista arvioida niiden mahdollisesti negatiivisista vaikutuksista reaalitalouteen. Pelot ovat osittain näkyneet myös euroalueen, Kiinan ja Yhdysvaltojen teollisuuden ostopäällikköindekseissä, joiden tarkoitus on mitata teollisuuden alan yritysten luottamusta tulevaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen huhtikuun teollisuuden ostopäällikköindeksi laski noin 57 pisteeseen, vielä helmikuussa lukema oli noin 61. Toki 57 pisteen lukema indikoi edelleen vahvaa talouskasvua.
Rahoitusmarkkinoilla sen sijaan vaikutukset olivat alkuun vahvoja. Osakemarkkinat ympäri maailmaa ottivat iskuja vastaan nokittelun seurauksena. Heti Trumpin ensimmäisen kevään tuontirajoiteilmoituksen jälkeen Yhdysvalloissa S&P 500 -indeksi laski yli prosentin, Japanissa ja Kiinassa laskua tuli yli neljä prosenttia ja Euroopassakin lasketeltiin kohti kaakkoa. Tämä on ilmeistä: suojatullit hidastavat maailmankauppaa ja siten talouskasvua, mikä näkyy lopulta myös yritysten tuloksissa.
Turbulenssia markkinoille on aiheuttanut myös inflaatiopelkojen nousu, mikä on voimistanut odotuksia, että keskuspankit kiristävät aiempia odotuksia nopeammin rahapolitiikkaansa. Sijoittajien pelko on näkynyt myös Yhdysvaltojen kymmenen vuotiaan lainan koron melko voimakkaana laskuna sijoittajien etsiessä turvasatamia. Huhtikuun ja toukokuun aikana pahimmat pelot kuitenkin rauhoittuivat ja edelleen monilla eri markkinoilla osakkeiden hinnat ovat huipuissaan.
Ovatko vaikutukset koskettaneet eläkevakuuttajia?
Markkinaliikkeet heijastuvat suomalaisten eläkevaroihin, jotka ovat sijoitettuna hajautetusti eri maanosiin ja sijoituslajeihin. Tämä näkyi eläkevakuuttajien ensimmäisen vuosineljännesten sijoitustuotoissa, joka oli kaikilla suurilla toimijoilla miinusmerkkinen. Suomen kaltaisen pienen avotalouden kannalta olisi haitallista, mikäli maailmankaupassa nähtäisiin alasuuntaista virettä. Tämä heijastuu suoraan suomalaisten yritysten vientituloihin ja tuloksentekokykyyn, mikä näkyy lopulta yritysten osakkeiden hinnoissa. Tällä puolestaan olisi negatiivinen vaikutus niin sijoitusvaroille kuin Suomen työllisyystilanteelle.
Sijoitusvarojen määrällä ja niiden kehityksellä on suuri merkitys eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Eläkerahastoja tullaan käyttämään lähivuosina suunnitellusti yhä enenevissä määrin eläkkeiden rahoitukseen, kun eläkemenot kasvavat entisestään väestön ikääntyessä. Tällöin eläkerahastot ja niiden tuotot auttavat pienentämään eläkemaksuihin kohdistuvia korotuspaineita.
Nyrkkisääntö on, että 0,5 prosenttiyksikön muutos pitkän aikavälin keskituotossa vaikuttaa yhdellä prosenttiyksiköllä maksutuloon. Mikäli tuotot pienevät 0,5 prosenttiyksiköllä, eläkemaksuun syntyy yhden prosenttiyksikön korotuspaine, ja päinvastoin. Tämä taas vaikuttaa yritysten ja palkansaajien eläkemaksueuroihin ja lopulta käteen jääviin tuloihin. Lopulta rahoituksellisen kestävyyden turvaa työllisyyden, palkkasumman ja rahastojen tuottojen kehitys sekä syntyvyys.