08.03.2019

Nainen - taisteletko sisimpääsi vastaan?

Monet niistä oikeuksista, joita pidämme nykyään itsestäänselvyytenä, ovatkin yllättävän uusia naisille. Naisten ja miesten asema yhteiskunnassa on ollut kauan varsin erilainen. Tietyt asiat ovat määrittäneet pitkälle miesten, mutta aivan erityisesti naisten elämää. Viimeisen sadan vuoden aikana on naisten arki siirtynyt suurelta osin maaseudulta kaupunkiin ja raskaasta ruumiillisesta työstä on luovuttu. Miten tämä kehitys näkyy naisten arjessa?

Nousu tasa-arvoiseksi ihmiseksi miehen rinnalle alkoi suomalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun puolivälissä äitiyden kautta. Naisista haluttiin muokata parempia äitejä kouluttamalla heitä luku-, kirjoitus- ja laskutaitoisiksi. Mausteena opittiin hiukan maantiedettä ja historiaa. Myöhemmin mukaan tulivat myös taloudelliset tekijät eli naisten halu ja välttämättömyys elättää itsensä.

Päivähoito mahdollistui 1970-luvulla. Naisten työurat pidentyivät eikä kotonaolo ollut enää pysyvää. Perheen nainen oli kuitenkin se, joka jäi työelämästä pois lasta hoitamaan. Täysin luonnollista, koska äiti oli ravinnon lähde, tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin tänä päivänä, kohta 50 vuotta myöhemmin, tämä sama tapa pätee monessa perheessä, vaikka mahdollisuudet perhevapaiden jakoon ovat aivan toiset kuin ennen. Myös perheen taloudelliset mahdollisuudet ovat muuttuneet. Myös nainen voi olla ”perheen pää”.

Syntyvyys ei parane lykkäystä hokemalla

Maailman populaatio ei jakaannu tasaisesti. Vaikka toisella puolella palloa on ahdasta, on täällä Suomessa väljää ja väljemmäksi menee koko ajan. Syntyvyystilastot ovat karua luettavaa. Tätä tilannetta korjaamaan on esitetty synnytystalkoita ja palkintoporkkanaa, eli puhdasta rahaa lapsen synnyttyä. Kyllähän tuollainen ylimääräinen raha kaikille kelpaisi mutta lapsenteon päätökseksi – ei ehkä sittenkään.

Lapsen hankinta on pitkälti biologiaa ja alkukantaista. Syntyvyydessäkin on kyse ihmisen omasta tarpeesta olla äiti tai isä. Onko alkukantainen minä muuttunut? Onko tarve lisääntyä muuttunut?

Useissa syntyvyyteen liittyvissä keskusteluissa käytetään lykätä-sanaa. Tämän voi tulkita monella tapaa. Toisia se ei hetkauta mutta osa kokee sen syyllistäväksi ja jopa loukkaavaksi, varsinkin, jos tiellään on kohdannut haasteita. Omasta ystäväpiiristäni kukaan ei ole lykännyt lapsen saantia päätöksellä. Siihen ovat vaikuttaneet aivan muut tekijät kuin oma päätös.

Parisuhteen löydyttyä meidän naisten helmasynti kiltteys nostaa usein päätään. Mittarissa on 35+ ikävuotta. Puolison mielestä vielä ei ole kiire perheen perustamiselle ja alitajuntamme huutaa paniikkia. Mitä teemme, odotamme. Lopulta nostamme kissan pöydälle ja kuinka käy? Monella parisuhde on kaatunut tähän keskusteluun. Toisilla käy onnellisemmin. Siltikin meille naisille jää käteen tilanne, että lapsensaantivuosia on molemmissa tapauksissa vain muutama jäljellä.

Pidämmekö kiinni vapaudesta, vaikka alitajuntamme sanoo toisin?

Työstä on tullut yhä merkityksellisempää naisille, se on osa identiteettiämme ja antaa vapauden toteuttaa itseämme.

Työstä on tullut yhä merkityksellisempää naisille, se on osa identiteettiämme ja antaa vapauden toteuttaa itseämme

Erilaiset naisverkostot ovat saaneet jalansijaa ja naisten näkyvyys on lisääntynyt työelämässä. Vielä vuoteen 1930 asti, ennen voimaan astunutta avioliittolakia, mies oli vaimonsa holhooja ja edusti naista jokaisessa mahdollisessa asiassa. Nainen ei saanut itse päättää paikkaansa.

Perhevapaauudistus kaatui viime metreillä. Uudistusta ei vielä uskallettu tehdä, vaikka rohkeutta tarvitaankin muuttaaksemme yhteiskunnan ajattelumalleja. Rohkeasti tehty uudistus toisi naisille tietyn lupauksen siitä, että vapaus itsensä toteuttamiseen työelämässä on mahdollista, jos puoliso jää kotiin lasta hoitamaan. Päätös jaosta olisi osin perheen sisäinen mutta myös lain kansissa määritelty. Uudistus voisi näkyä naisille myös parempina eläkkeinä. Naisten eläke-euro on usein pienempi kuin palkkaeuro, ja miehet saavat käytännössä aina suurempaa eläkettä.

Elämässä hyvinvointia ja onnea tuottaa se, että omaa sielua on ravittu sopivissa määrin. Puntaroitavana on kaksi isoa asiaa, työ ja perhe, jotka molemmat tuottavat onnea. Ensimmäiseen voi itse vaikuttaa monella tapaa, jälkimmäinen on sattuman ja lopulta myös onnen summa. Siihen vaikuttaminen on huomattavasti hankalampaa.

Taistelemmeko alitajuntamme lisääntymisestä tuomia viestejä vastaan, kun työelämä tarjoaa vapauden toteuttaa itseään? Lähdemmekö kohti sellaista, minkä toteutuminen ei ole kokonaan omissa käsissämme? Yhteiskunnan muovaantuessa yhä tasa-arvoisemmaksi, olisi toivottavaa, että voisimme toteuttaa molemmat.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kuusi miinus yksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.