30.09.2019

Olisinpa matemaatikko

Mutta en ole. Olen juristi ja siksi tarkastelutapani esimerkiksi väestökehityksen vaikutuksiin eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta on enemmän näkemyksellinen, hämmentynyt ja hapuileva.

Harva poliitikkokaan on matemaatikko. Myös poliitikoilla on huolta ja murhetta niin väestön syntyvyydestä kuin eläkkeiden tulevaisuudestakin. Ratkaisuksi ongelmaan on esitetty milloin sotea, milloin koulutusta, milloin maahanmuuttoa eri muodoissaan, tai sen estämistä... Mutta samaan aikaan lapsiluku vähenee todella nopeasti, miehet karkaavat työelämästä aivan liian varhain, työkyvyttömyysluvut kääntyvät nousuun, mielenterveysongelmat lisääntyvät, talouden taantuminen heikentää työllisyysnäkymiä ja eriarvoistuminen kasvaa. Ei ole suinkaan ihme, että moni näkee tulevaisuuden synkkänä, ei ainoastaan eläkejärjestelmän, vaan koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.

Tuskaa lisää vielä väestötieteen professori Karri Silvennoisen Maanpuolustus -lehdessä (nro 129, 9/2019) hyvin perustellut näkemykset siitä, että pitkälläkään aikavälillä hedelmällisyyden kasvu tai maahanmuutto (realistisilla kasvuoletuksilla) ei edes välttämättä ratkaise kestävyysongelmaa. Samaa hän toteaa ajatuksesta nostaa eläkeikää: jos työkyky ei säily, ei ikärajan nostolla ole haluttua merkitystä. Hänen mukaansa yhteiskuntamme ottaa huomioon jo nyt varsin hyvin eri mahdollisuudet sovittaa yhteen kodin ja työelämän.

Jos olisin matemaatikko, tekisin heti jonkin todella monimutkaisen ja -sivuisen laskukaavan, jolla ratkaisisin vaikean yhtälön siitä, miten pienenevät sukupolvet tulevaisuudessa hoitavat eläkkeiden rahoittamisen esimerkiksi nyt töissä oleville ikäluokille. Ja kun käsitykseni mukaan yhtälöt sisältävät kirjaimia ja numeroita (ja joitakin merkkejä, joita en tunnista kirjaimiksi enkä numeroiksi), niin sitten vain miettimään, että mikä asia onkaan x ja mikä y. Sitten lopputulos on täydellinen, haluttu ja ratkaisee (kaiken muun ohessa) eläkejärjestelmän kestävyysongelman.

Laittaisin kaavaan mukaan

  • työperäisen maahanmuuton,
  • perhepoliittiset toimet,
  • lapsiystävällisen yhteiskunnan,
  • työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen,
  • maastamuuton,
  • koulutustason nostamisen,
  • osaamisen kehittämisen,
  • työssä jaksamisen ja työkyvyn ylläpidon,
  • houkuttelevan työelämän,
  • kohtuullisen hyvän palkkatason ja
  • korkean työllisyysasteen.

Ja katso. Yhtälö on ratkaistu! Eläkeikää tai eläkemaksuja ei tarvitsisi nostaa, tulevat sukupolvet voisivat luottaa eläkejärjestelmän kestävyyteen, eikä nykyistä sukupolvien vastakkainasettelua enää olisi.

Kun minulle yllä olevan kaavan tekeminen on liian vaikeaa, niin lyhyen matikan oppimäärällä tekisin seuraavan yhtälön: x+y= hyvä juttu. Yhtälössä x= työtä ihmiselle ja y=työkykyä ja osaamista kaikille. Tästä voisivat viisaammat sitten jatkaa.

Kommentit(2)

01.10.2019  ajatuksia  
Yhtälöä en osaa ratkaista. Mutta yhtenä yksityiskohtana siinä oleva perhepolitiikka lapsiperheiden tukien osalta mietityttää. Lapsilisien ostovoimaa on leikattu ilmeisesti nyt jo kolmen hallituksen toimesta peräkkäin. Vuonna 2014 päätettiin rysäyttää lapsilisiä alaspäin kerralla 7,4 % ja sitten lapsilisiltä poistettiin myös indeksi, jolla sen ostovoimaa oli koitettu säilyttää. indeksikorotuksia. Vuonna 2019 valittu uusi hallitus vaikuttaisi jatkavan lapsilisien ostovoiman leikkaamista pääosan lapsiperheistä kohdalla. Syntyvyyden turvaaminen ei näytä olevan politiikassa erityinen huoli ainakaan siitä päätellen, että valtion budjetissa ei ole vuosikausiin osoitettu varoja lapsiperheiden tukien ostovoiman lisäämiseen. Lapsilla ei ole äänioikeutta vaaleissa ja väestön ikääntyessä ja syntyvyyden alennettua yhä isompi osa vaalien äänestäjistäkin on muita kuin lapsiperheitä - ja poliitikot oletettavasti pyrkivät kuuntelemaan potentiaalisten äänestäjiensä toiveita.

Mitä kaavaan tulee, siihen lienee syytä saada mukaan myös esimerkiksi ihmisten eliniän kehitys. Aika moni listalla jo olevista asioista saattaa olla yhteydessä myös eliniän kehitykseen.

Eläkejärjestelmän osalta yksi mahdollisuus rahoituspohjan laajentamiseen olisi myös vaikkapa se, että siirryttäisiin työeläkepohjaisesta rahoituksesta työ- ja pääomatulopohjaiseen rahoitukseen, eli että eläkemaksuja alettaisiin maksaa veron tyyppisesti myös pääomatuloista. Ikäluokkien kutistuminen ei välttämättä leikkaa pääomatuloja suhteessa yhtä paljoa kuin palkansaajien lukumääriä.
02.10.2019  rr  
Se näissä keskusteluissa hämmentää, että teknologian kehitystä ei millään muotoa huomioida, vaikka ollaan olevinaan pitkän aikavälin pohtijoita. 25 vuoden aikajänteellä niin suuri osa esim. juristin tai matemaatikon tehtävistä on automatisoitu, ettei siitä jäljellejäävästä paljoa eläkemaksuja nykymuotoisen järjestelmän periaatteilla makseta. Jeff Bezozin käsittämätön varallisuus perustuu maksimaaliseen toiminnan automatisointiin (ja siinä sivussa työntekijöiden oikeuksien polkemiseen).

On siis aivan turha huhuilla syntyvyyden perään, järkevät ihmiset eivät synnytä lapsia, jos järjestelmätasolla ollaan pää puskassa jo nyt realistisesti nähtävillä olevien kehityskulkujen osalta. Kapitalistinen järjestelmä nykymuodossa on kulkenut tiensä päähän (ja ei, ainoa vaihtoehto ei ole sosialismi tai kommunismi).

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on nolla plus seitsemän?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.