15.05.2018

Ottaisitko vanhempasi teille asumaan?

Uusi tietosuoja-asetus vei minut yllättäen 60 vuotta ajassa taaksepäin huoltoapulain aikaan. Näillä kahdella ei asioita yleiseltä kannalta katsoen ole mitään yhteistä, mutta elämässäni nämä risteytyivät, kun huhtikuun viimeisellä viikolla vierailin Mikkelissä Elinkeinoelämän keskusarkistossa ELKAssa.

Kun toimistomme kohta kolme vuotta sitten muutti Lastenkodinkujalta Autotaloon, jouduimme pohtimaan paitsi työtiloihimme myös esimerkiksi arkistoihimme liittyviä tilaratkaisuja. Lastenkodinkujan kellariin kiinteistön väestösuojaan oli taltioitu Telan paperiarkistot toimiston perustamisvuodesta 1964 lähtien. Arkistomappeja oli kymmeniä hyllymetrejä. Selvää oli, etteivät ne muuttaisi kanssamme Autotaloon.

Ratkaisuksi löytyi ELKA, jonne siirsimme koko paperiarkistomme henkilöstö-, palkka- ja tositearkistojamme lukuun ottamatta.

Sukupolvisota eläkemaksuista 90-luvun alussa

Toukokuussa voimaan tuleva tietosuoja-asetus on monessa mielessä ollut hyödyllinen pakote omien käytäntöjämme ja tietovarantojamme läpi käymiseen. Tietosuoja-asetus oli yksi syy myös vierailulleni Mikkelin arkistoon.

Käynti oli mitä mielenkiintoisin. Paikan päällä selvisi, että aineistomme oli käyty huolella läpi. Yksi arkiston tietopalvelusihteereistä oli käyttänyt yli puoli vuotta aineistomme lajitteluun ja luettelointiin. Järjestelmä on selkeä ja dokumentit nyt hyvässä tallessa sekä helposti löydettävissä. Tietosuoja-asetuksen kannalta helpottava uutinen oli se, että aineistomme ei sisällä asetuksen vastaisia tietoja.

En tietenkään voinut vastustaa kiusausta katsella myös arkistomappiemme sisältöjä. Yksi käsiini osuneista Eläkepolitiikka-mapeista sisälsi sukupolvisodaksi nimettyä aineistoa 90-luvun alusta eli noin 25 vuoden takaa. Silloinen ”sota” syttyi Eläketurvakeskuksen laskelmista, joissa työeläkemaksuun ennustettiin yli 10 prosenttiyksikön korotusta ja maksun nousua 30 prosentin hujakoille. Ennuste sai mediassa jättiotsikot, joissa järjestelmä leimattiin suureksi huijaukseksi ja nuoret kaiken maksumiehiksi.

Samasta arkistokansiosta selvisi, että sekä Eläketurvakeskuksen että Telan johto sai kiivaat myllykirjeet työeläkejärjestelmän isältä Teivo Pentikäiseltä. Kirjeissä tuli moitteet osaamattomasta viestinnästä ja vaatimukset oikaisujen tekemiseen sekä faktatiedon jakamiseen.

Huoltoapulaki velvoitti työnantajaa tai perillisiä

Toivottua fakta- ja tausta-aineistoa tuotettiin muun muassa sukupolvien välisiä tulonsiirtoja koskevilla selvityksillä. Mielenkiintoinen näkökulma sukupolvikeskusteluun ja perustelu nykyisen kaltaiselle työeläkejärjestelmälle löytyi ajalta ennen yksityisen alan työeläkejärjestelmän syntyä huoltoapulaista.

Huoltoapulaki ja sen velvoitteet olivat 90-luvulle tultaessa jo yleisesti ottaen unohdettu. Vielä harvempi on niiden joukko tänään, jotka lain muistavat ja sisällön tuntevat.

Vuoden 1957 alussa voimaan tulleen Huoltoapulain 5 §:n mukaan työntekijä saattoi saada tiettyjen ehtojen täyttyessä voimiensa mukaista työtä vastaan kuolinpäiväänsä asti elatuksen työnantajalta tai tämän perillisiltä.

Työntekijän tuli täytettyään 20 vuotta olla saman työnantajan työssä taikka palvella samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta. Avustusta saattoi saada, jos hän sinä aikana menetti työkykynsä siinä määrin, ettei hän voinut itseään työllään elättää. Lisäedellytys oli, ettei työntekijä voinut saada elatustaan omista varoistaan tai aviopuolisonsa tai lastensa huolenpidolla. Jos työntekijä vaihtoi työpaikkaa eikä ennättänyt olla uudessa työpaikassa vaadittua 20 vuotta työkyvyn menettäessään, ei säännöksen nojalla voinut saada apua uudelta eikä vanhalta työnantajalta.

Lapset olivat siis lain nojalla velvolliset huolehtimaan vanhemmistaan.

Lapset olivat siis lain nojalla velvolliset huolehtimaan vanhemmistaan. Tällainen lainsäädäntö oli Suomea paljon pidempään voimassa monessa Euroopan maassa, muun muassa Saksassa.

Työeläkejärjestelmä takaa elatuksen

Eräs saksalainen tuttavani joutui myös toimimaan tämän lainsäädännön mukaisesti vielä 2000-luvulla. Kun hänen äitinsä jäi leskeksi, oli äiti elämänsä viimeiset vuodet ainoan lapsensa elatuksen ja huolenpidon varassa. Tästä seurasi tuttavani elämään isoja muutoksia, jotka eivät olleet vapaaehtoisia eikä näin jälkikäteenkään arvioiden erityisen myönteisiä. Muutto takaisin lapsuuden kotipaikkakunnalle tarkoitti hänelle, yli 50-vuotiaalle miehelle, luopumista omasta elämästä, työstä ja kodista.

Olen kiitollinen, että työeläkejärjestelmämme ansiosta en omina ruuhkavuosinani ja asuntovelkaisena joutunut rukkaamaan elämääni vanhempieni vuoksi ja ottamaan vastuuta heidän elatuksestaan. Ja iloinen siitä, että omat lapseni saavat suunnitella tulevaisuuttansa ilman ajatusta siitä, että joutuisivat ottamaan vanhenevien vanhempiensa elatuksen vastuulleen.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kahdeksan plus kaksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.