03.07.2014

Pienikokoista, entistä mallioppilasta ei ymmärretä

Vuosi 2014 näyttää olevan seitsemäs peräkkäinen laiha vuosi Suomen taloudessa. Vanhaa kesäistä tilastoasiantuntijoihin kohdistuvaa tölväisyä – ”tilastotieteilijä hukkui keskimäärin puoli metriä syvään veteen” – mukaillen pitää kuitenkin täsmentää, että vuodet ovat olleet keskimäärin laihoja. Vuosina 2010 ja 2011 talous kasvoi kuitenkin kolmisen prosenttia reaalisesti vuodessa. Kunhan tämä vuosi saadaan pulkkaan ja tilastoihin, talouden reaalinen supistuminen lienee yhteensä noin viisi prosenttia viimeisen seitsemän vuoden aikana. Elämmekin aikoja, jolloin julkisyhteisöjen velkasuhde lähestyy maagista 60 prosentin rajaa.

Vuotta 2008 edelsi seitsemän lihavaa vuotta, itse asiassa kaksi perättäistä seitsemän lihavan vuoden jaksoa. Reaalista talouskasvua kertyi yhteensä noin 36 prosenttia vuosina 1994–2000 ja noin 25 prosenttia vuosina 2001–2007. Erot ovat siis melkoiset tuohon miinus viiteen prosenttiin verrattuna.

Maagisia numerologisia havaintoja

Julkisyhteisöjen bruttovelka (vanhemmassa kielenkäytössä ”EMU-bruttovelka”, nykykielellä ”EDP-velka”) oli vuonna 1993 noin 55 prosenttia suhteessa vuoden bruttokansantuotteeseen. Nyt ollaan suunnilleen samassa suhdeluvussa. Onnellisten aikojen päätevuonna 2007 velkasuhde oli vain 35 prosenttia. Mikä ihmeellisintä, melko tarkkaan vuoden 2007 velkasuhteen saa, jos vain lähtee vuoden 1993 velkasuhteesta ja huomioi bruttokansantuotteen reaalikasvun. Myyttinen nimimerkki talouskasvu vastasi velanhoidosta.

Onko yhtälö sitten toiminut niinkin päin, että talouden supistuessa velkasuhde on kasvanut reaalisen BKT:n pienenemisen tahdissa? Eipä ole toiminut, sillä jos olisi, velkasuhde olisi noussut vain pari prosenttiyksikköä vuodesta 2007. Toteutunut nousu on kuitenkin yli kaksikymmentä prosenttiyksikköä.

Työeläkesijoitusten taikavoima

Hyvät uutiset tulevat luonnollisesti työeläkealalta. Yksityisten ja julkisten alojen työeläkevarat olivat 68 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoden 2007 lopussa. Viime maaliskuussa varoja oli 165,5 miljardia euroa, joten saattaa olla, että varojen määrä ylittää tänä vuonna 85 prosenttia BKT:sta. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että ”mennyt ei ole tae tulevasta”.

Joka tapauksessa työeläkevarojen määrä on kasvanut melkein yhtä paljon kuin julkisyhteisöjen bruttovelka. Elämmekin nyt aikoja, jolloin julkisyhteisöjen velkasuhde lähestyy maagista 60 prosentin rajaa – ja samaa 60 prosentin rajaa lähestyy työeläkevarojen ansiosta myös julkisyhteisöjen nettorahoitusvarallisuus.

"Työeläkevarat ovat kasvaneet melkein yhtä paljon kuin julkisyhteisöjen bruttovelka"

Työeläkealahan luetaan komission päätöksellä kokonaisuudessaan julkisyhteisöihin. Tilastokeskuksen rahoitustilinpidon mukaan julkisyhteisöjen nettorahoitusvarallisuus oli pari kymmenystä alle 60 prosentin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoden 2013 lopussa.

Nettovarallisuudessakin huippuvuosi oli 2007, jolloin varoja oli 73 prosenttia BKT:sta. Osuus putosi finanssikriisissä parikymmentä prosenttiyksikköä, mutta on sen jälkeen ollut ”keskimäärin” nousussa kohti 60 prosenttia.

Pienikokoinen, erilainen ja entinen mallioppilas

Euroopan unionin vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkisyhteisöjen 60 prosentin velkasuhteen ylittymisestä on ikäviä seurauksia. Suomessa julkisuudessa käytettyjen ilmaisujen mukaan siitä joutuu ”komission holhoukseen”. Tämän velkasuhteen yläpuolella kuitenkin huitelee sekä suuria jäsenmaita että pienempiä ”kriisimaita” ilman, että edes kriisimaille olisi tilanteesta koitunut pelkkää negatiivista holhousta. Jaossa on ollut myös ”tukipaketteja”.

Onkin aihetta kysyä, ovatko sanktiorajat käytännössä vain pienikokoisia entisiä mallioppilaita varten. Sen sijaan isojen tai ”pahispolitiikkansa” vakiinnuttaneiden ei tarvitse välittää rajoista.

Pieni, entinen mallioppilas on kaiken lisäksi erilainen. Vaikka komission päätöksestä sisällyttää työeläkeala julkisyhteisöihin onkin erinäisiä hyviä ja huonoja seurauksia alalle itselleen, työeläkevarojen vaikutus julkisyhteisöjen varallisuusasemasta johtuviin seuraamuksiin on plus miinus nolla. Sama pätee luonnollisesti muidenkin julkisyhteisöjen varallisuuden vaikutukseen.

Tässä suhteessa on siis aivan sama, onko maalla vain velkaa 60 prosenttia BKT:sta vai onko sillä sen lisäksi rahoitusvaroja 120 prosenttia BKT:sta. Suomi on tässä suhteessa positiivinen ääritapaus Euroopan unionissa.

---

Tela-blogi palaa kesätauolta elokuussa.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on yksi miinus nolla?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.