08.08.2018

Sijoittamisessa kulut ja tuotot kuuluvat yhteen

Työeläkevarojen sijoittamisella ja sijoitusten tuotoilla on tulevaisuudessa entistä merkittävämpi rooli eläkkeiden rahoittamisessa. Jatkossa yhä useampi eläke-euro maksetaan rahastoista, kun eläkemenot kasvavat väestön ikääntymisen seurauksena. Sijoitustoiminta ja tuottojen saavuttaminen ei kuitenkaan ole ilmaista. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä myös sijoitustoiminnan kustannusten osalta.

Finanssivalvonta on nyt ensimmäistä kertaa selvittänyt työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan kustannuksia. Kustannuksia syntyy suoraan eläkevakuuttajien omassa toiminnassa ja epäsuorasti ulkopuolisille maksetuista palkkioista.

Sijoituskulujen tarkastelussa olennaisinta on nettotuoton ja kustannusten välinen suhde, ja siksi pelkästään kuluja arvioimalla ei saa kokonaisuudesta mielekästä kuvaa. Nettotuottoluku kertoo, kuinka paljon tuotot ovat sen jälkeen, kun niistä on vähennetty sijoitustoiminnasta syntyvät epäsuorat ja suorat kulut.

Sijoitustoiminnan kokonaiskustannukset syntyvät suurimmaksi osaksi varainhoitajien tekemän työn palvelukorvauksista. Varainhoitajien perimiä palkkiota pitää myös verrata niiden luomaan lisäarvoon. Sijoitustoiminnan kokonaiskuluihin vaikuttivat viime vuonna merkittävästi pääoma- ja hedge-rahastojen tuottosidonnaiset palkkiot, eli palkkiot joiden suuruus riippuu saavutetusta tuotosta. Pääomarahastojen keskimääräinen, kaikkien eri eläkevakuuttajien sijoitusten määrällä painotettu nettotuotto vuonna 2017 oli 11 prosenttia. Luvusta on siis jo vähennetty kulut. Tässä tapauksessa korkeat kulut ovat kompensoituneet korkeilla tuotoilla.

Esimerkiksi pääomarahastojen hoitajat perivät korkeita hallinnointipalkkioita ja lisäksi tuottosidonnaisia palkkioita. Työeläkevakuuttajan olisi kuitenkin hyvin vaikeaa rekrytoida omaan palvelukseensa suurta määrää yritysjärjestelyjen erityisosaajia pääomarahastoja kustannustehokkaammin, jotta se voisi toteuttaa kaikki pääomasijoitukset suorina sijoituksina ilman varainhoitajien käyttöä, ja samalla hyvää riskienhallintaa noudattaen. Lisäksi usein on niin, että juuri parhaiten menestyvät pääoma- ja hedge-rahastojen varainhoitajat voivat myös periä korkeimpia palkkiota.

Kuluihin vaikuttaa sijoituslajin lisäksi se, minkä tyyppisistä sijoituksista eri sijoituslajeissa on kyse. Saman sijoituslajin sisällä tuotteiden yksinkertaisuus tai monimutkaisuus esimerkiksi edistyneemmän sijoitusstrategian seurauksena voi tuoda lisäkustannuksia. Samoin rahasto-osuuden merkinnän koolla, eli kuinka paljon sijoittaja on valmis rahastoon sijoittamaan, voi olla vaikutusta hinnoitteluun.

Hajautushyöty otettava huomioon

Nettotuoton ja kulujen välisen suhteen lisäksi on huomioitava riskien hajautusnäkökulma.Kuinka paljon eri tyyppisiin sijoitusluokkiin sijoittamalla on saatu vähennettyä sijoitussalkun arvonvaihteluun liittyvää riskiä?

Esimerkiksi pääomarahastot ovat tuottaneet nettomääräisesti hyvin, mutta ne ovat tuoneet sijoitussalkkuun myös hajautushyötyä. Pääomarahastojen ja esimerkiksi pörssinoteerattujen osakkeiden välinen riippuvuus arvonmuutoksen osalta on melko pieni.

Laajemminkin tarkasteluna eläkesijoituksia on tärkeää hajauttaa monin eri tavoin niihin liittyvien riskien hallitsemiseksi.

Laajemminkin tarkasteluna eläkesijoituksia on tärkeää hajauttaa monin eri tavoin niihin liittyvien riskien hallitsemiseksi. Pelkästään kustannusten näkökulmasta kalliiden pääoma- ja hedge-rahastosijoitusten välttäminen olisikin eläkejärjestelmän tavoitteiden kannalta haitallista. Tämä on seurausta siitä, että näiden omaisuuslajien tuotot ovat olleet kustannusten jälkeenkin hyviä ja ne ovat tuoneet hajautushyötyä sijoitusriskien hallintaan.

Kattavamman kokonaiskuvan saamiseksi olisi mielekästä saada pidempää aikasarjaa eri vuosien kuluista. Yksittäisen vuoden kululukuun tuottosidonnaiset palkkiot voivat vaikuttaa merkittävästi. Mitä paremmat tuotot kunakin vuona ovat, sitä suuremmat ovat myös tuottosidonnaiset palkkiot ja kokonaiskulut.

Olennaista tässä on se, että yhden vuoden tarkastelujaksosta, joka sisältää tuottosidonnaisia palkkioita, ei voi vetää yleisiä johtopäätöksiä, jotka pätisivät myös toisenlaisiin tuottovuosiin.

Fivan selvityksen mukaan vuonna 2017 nettomääräinen sijoitustuotto, kuluilla vähennettynä, oli nimellisesti 7,4 prosenttia. Telan tilastojen mukaan työeläkevakuuttajien keskimääräinen, vuotuinen nettotuotto on ollut pitkällä aikavälillä nimellisesti 6,0 prosenttia ja reaalisesti, inflaatio huomioiden, 4,4 prosenttia (vuoden 1997 alusta vuoden 2017 loppuun tarkasteltuna).

Kuinka luku suhteutuu kansainvälisesti?

Finanssivalvonnan kuluselvityksessä kartoitettiin, kuinka paljon eläkevakuuttajien sijoitustoiminnan kustannukset ovat vuodelta 2017. Selvityksessä ei otettu kantaa siihen, kuinka kulut suhteutuvat kansainvälisesti, ja kattavaa ja vertailukelpoista tietoa ei ole saatavilla. Kansainvälistä vertailuanalyysiä varten kuluja pitäisi verrata saman tyyppistä sijoitusstrategiaa käyttävien ja samanlaisia sijoitusjakaumia hyödyntävien ulkomaalaisten sijoittajien kanssa samana ajankohtana. Paras vertailukelpoisuus lukujen välille saataisiin yhtenäisellä tiedonkeruulla.

Parasta osviittaa kansainvälisestä vertailusta antaa vuonna 2011 Eläketurvakeskuksen tekemä yhtenäinen, eri maiden eläkevakuuttajien kustannukset huomioon ottava selvitys. Siinä kävi ilmi, että suomalaisten eläkevakuuttajien sijoitustoiminnan kulut olivat tuolloin kansainvälisesti verrattuna keskitasoa.

Vuoden 2011 ja nyt vuoden 2017 kuluselvityksessä on kuitenkin yksi suuri ero: aiemmassa selvityksessä ei huomioitu suomalaisten eikä myöskään kansainvälisten toimijoiden kohdalla lainkaan kiinteistö-, hedge- ja pääomarahastosijoitusten tuottosidonnaisia palkkioita.

Syynä tähän oli puutteet lukujen vertailukelpoisuudessa, sillä suurella osalla kansainvälisistä eläkesijoittajista ei ollut valmiutta raportoida näitä tietoja. Tuottosidonnaiset palkkiot saattavat muodostaa suurenkin osan koko sijoitustoiminnan kuluista. Myöskään kaupankäyntikuluja ei tämän Fivan kyselyn tapaan huomioitu vuoden 2011 selvityksessä.  

Tuottavuus ja turvaavuus ja eläkerahastojen kasvava rooli

Eläkevakuuttajien tulee lain mukaan sijoittaa varansa tuottavasti ja turvaavasti. Parhaiten tämä tavoite saavutetaan hajauttamalla useisiin eri sijoituslajeihin ja käyttämällä myös kalliita pääoma- ja hedge-rahastoja.

Etuusperusteisen eläkejärjestelmämme tavoitteena on turvata eläkkeet. Mitä paremmin varat ovat hajautettu ja mitä suurempi nettotuotto, sitä paremmin tavoite pystytään saavuttamaan. Kulujen merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä. Pitkässä juoksussa, korkoa korolle -efekti huomioiden, kulujen merkitys on suuri. Kulujen minimoimisessa on kuitenkin oltava varovainen, mikäli sillä voisi olla negatiivinen vaikutus sijoitussalkun optimaaliseen tuotto-riski-suhteeseen.

Eläkerahastot ja niiden tuotot auttavat jatkossakin pienentämään eläkemaksuihin kohdistuvia korotuspaineita. Nyrkkisääntö on, että yksityisaloilla 0,5 prosenttiyksikön muutos pitkän aikavälin keskituotossa vaikuttaa yhdellä prosenttiyksiköllä maksutuloon. Mikäli tuotot pienevät 0,5 prosenttiyksiköllä, eläkemaksuun syntyy yhden prosenttiyksikön korotuspaine, ja päinvastoin. Tämä taas vaikuttaa yritysten ja palkansaajien eläkemaksueuroihin ja lopulta käteen jääviin tuloihin.

Sijoitustuotot ovat yksi tärkeä tekijä eläkkeiden rahoituksessa. Rahoituksellisen kestävyyden turvaamiseksi tarvitaan myös työllisyyden ja palkkasumman hyvää kehitystä sekä väestönkasvua.

Lisätietoa

Tietopaketti sijoitustoiminnan kuluista

Sijoitusjakauma ja tuotot kesäkuun 2018 lopussa – osavuositietojen julkaisu käynnistynyt

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on viisi plus nolla?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.