29.03.2016

Sukupolvien välinen solidaarisuus kuntoon

Tulin kesäkuussa 1972 junalla Helsinkiin ja menin töihin Pauligin paahtimolle. Siitä lähtien olen töitä tehnyt, lukuun ottamatta vajaata vuotta armeijan leivissä. Työn ohessa olen suorittanut ylioppilastutkinnon ja muutkin opiskelut. Nyt on päivä täysi. Lähden vanhuuseläkkeelle.

Monet statukseni muutoksesta kuulleet ovat kyselleet, muuttuuko uuden asemani myötä myös mielipiteeni. En lähde veikkailemaan, mutta yritän pitää siitä kiinni, että jätän asiantuntijoille edelleen tilan olla asiantuntija. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on liikkeellä aivan riittävästi puoskareita ja valelääkäreitä, jotka tekevät suunnatonta tuhoa toiminnallaan.

Eläkejärjestelmän toimivuuden ja luotettavuuden suhteen olen luottavaisella mielellä. Ensi vuonna toteutuva eläkeuudistus antaa vahvan pohjan tulevaisuudelle. Kun se valmisteltiin kolmikannassa ja hyväksyttiin eduskunnassa liki yksimielisesti, on pohja pitävä.

Eläkeläisten toimeentulon kehitys on paalutettu

Pitkässä juoksussa uhkan muodostamme me eläkeläiset ja meidän kuvitellun tahtomme perässä juoksevat päättäjät. Eläkeläisäänestäjien suhteellinen osuus kasvaa ja me olemme aktiivisia. Nuoria on vähemmän, eivätkä he vaivaudu vaaliuurnille. Siinä he tekevät virheen.

Pelkään, että tulemme tästä lähin käymään pelkkiä eläkevaaleja. Se on aika erikoinen tilanne, koska eläkeläiset ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassa, joiden toimeentulon kehitys on paalutettu hamaan tulevaisuuteen. Kaikki muut ovat syvässä epävarmuuden tilassa.

Jos jotain toivon, se on nuorison herääminen puolustamaan oikeuksiaan, myös eläkeasioissa. Jo nyt tiedämme, että he joutuvat työskentelemään meitä pitempään ja maksamaan korkeampia eläkemaksuja kuin me. Loppujen lopuksi heidän eläkkeensä suhteessa sen hetken palkkatasoon tulee olemaan pienempi kuin meillä. Eläkkeet ovat tosin korkeampia, mutta niin ovat varmaan silloin kulutkin.

Toivon nuorison heräävän puolustamaan oikeuksiaan eläkeasioissa.

Eläkeläisten osalta kannan huolta niistä, jotka saavat vähiten. Meillä on yhä noin 400 000 niin pientä työeläkettä saavaa, että he saavat myös kansaneläkettä. Heistä 70 prosenttia on naisia. Heitä eivät auta indeksit eivätkä muut prosentuaaliset korotukset. Apua eivät tuo myöskään veronhelpotukset, koska pienituloisimmat heistä eivät maksa veroja. Jos heidän asemaansa halutaan kohentaa, tarvitaan heille suunnattuja tulonsiirtoja sekä kohtuutta maksuihin ja asumiskuluihin. Niistä päättäminen ei kuitenkaan ole työeläkejärjestelmän käsissä.

Sukupolvien välinen ketjukirje

Eläkejärjestelmää on joskus verrattu sukupolvien yli ulottuvaan ketjukirjeeseen. Se on sellaiseksi varsin turvallinen ja oikeudenmukainen. Se on kuitenkin vain osa suurta kuvaa, jota kutsutaan hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Sukupolvien yli ulottuva solidaarisuus alkaa lapsista, jatkuu ilmaisena ja tuettuna koulutuksena nuoruusiässä ja päättyy turvallisiin eläkepäiviin. Väliin jää paljon vuosia, jotka eivät ole helppoja. On työtä tai työttömyyttä, perheen perustamista ja sen elättämistä, verojen ja maksujen maksamista, asunnon hankintaa ja säästämistä eläkepäivien varalle. Ja aina löytyy joku, jonka mielestä tälle ajalle voisi lisätä vielä kuormaa entisestään.

Työikäiset ovat solidaarisia kaikille muille. Näin on yhdessä päätetty. Milloin alamme olla solidaarisia heille? Eivätkö he sitä ole muka ansainneet?

Kommentit(4)

29.03.2016  Satu Huber  
Aivan loistava blogi Markku! Kiitos myös edellisen vuosien blogeista ja hyvästä yhteistyöstä!
31.03.2016  Jukka Salmi  
Olit huolissasi nuorisosta. Paras tapa varmistaa heille riittävä eläke, on sitoa eläke palkkoihin. Tällöin varmistetaan juuri heille riittävä eläke. Jos jatketaan nykyisellä mallilla eläkkeet pienenevät edelleen, suhteessa palkkoihin.
Pieniin eläkkeisiin liittyen: Tällä hetkellä siirrämme niin paljon rahaa eläkerahastoihin, ettei meille jää "varaa" korottaa pienimpiä eläkkeitä.
Ps. odotan mielenkiinnolla eläkerahastojen kehitystä. Niin erilaisia laskelmia niistä esiintyy.
Kysymyksenä vielä: Mikä on eläkerahastojen "riittävä koko" ??
01.04.2016  Telan viestintä  
Työeläkerahastojen koolle ei ole varsinaista euromääräistä tavoitetasoa, mutta rahastoinnin keskeinen tavoite on pitää eläkemaksut pysyvästi matalammalla tasolla kuin silloin, jos kaikki eläkkeet rahoitettaisiin vain kerätyillä maksuilla.

Työeläkkeiden rahoituslaskelmat perustuvat siihen, että osa sijoitusten tuotoista lisätään varoihin ja sijoitetaan edelleen, jotta rahastoidut varat ja tuotot riittävät pitämään työeläkemaksut vakaina tulevaisuudessakin. Jatkossa rahastoista käytetään yhä suurempi osa eläkkeiden maksuun, sillä vuotuiset eläkemenot ovat yksityisaloilla jo suuremmat kuin maksutulot.

Työeläkerahastojen 180 miljardin euron kokonaisuuteen sisältyy myös nykyisten ja jo eläkkeelle jääneiden työntekijöiden eläkkeisiin rahastoidut osat, jota kutsutaan vastuuvelaksi. Tämän vastuuvelan osuus perustuu laskelmiin rahastojen tarpeista: rahastojen tulee olla niin suuret, että ne keskimäärin riittävät eläkkeiden rahastoitujen osien maksuun.
01.04.2016  Olli Saarinen  
Hyviä eläkepäiviä! Tämän kirjoituksen olisin kyllä kaivannut tueksi, kun 1990-luvun puolivälissä peräsin Talouselämä-lehdessä sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta eläkekustannuksiin tai kun Osku Pajamäki sai samasta aiheesta sakinhivutuksen 2000-luvun alussa. Tämäkin teksti jää vähän roikkumaan, kun mainitaan ketjukirjefekti niin unohdetaan mainita aloittajan etu, mistä esimerkiksi 1970-luvun alussa työssä ollut hyötyy. - Huomattakoon, että muunlaisten ketjukirjeiden lähettäminen taitaa ollakin kielletty tai ainakin on moitittavaa.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kymmenen miinus seitsemän?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.