13.05.2014

Työssä ei pidä olla kivaa – vai pitäisikö sittenkin?

Vaikka ”ain laulain työtäs tee” rallateltiinkin lapsuudessani Lumikin seitsemän kääpiön tahtiin, eivät mielikuvat silloin työstä ja työnteosta liittyneet hauskanpitoon tai huvituksiin. Työ oli ennen kaikkea arvokasta ja siihen suhtauduttiin vakavasti.

Lukioaikainen kesätyöpaikka länsi-saksalaisessa perhehotellissa oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni työelämään. Hotellin seniori-ikäinen johtaja kohteli asiallisesti meitä siivoojatyttöjä.

Saimme joskus kehuja ja silloin tällöin suklaalevyn palkkioksi hyvin tehdystä työstä. Erästä patapesijää sen sijaan ojennettiin työtovereiden nähden avokämmenellä suoraan poskelle, jos työt eivät sujuneet johtajan ailahtelevan mielen mukaan. Vaikka oma työ sujui ja työ tuntui mukavaltakin, jäi työkaverin epäoikeudenmukainen kohtelu vaivaamaan vuosiksi eteenpäin. Ilmapiiri työpaikalla oli pelokas ja turvaton. Työsuojelusta tai työhyvinvoinnista ei silloin puhuttu puolikasta sanaakaan.

Toisin on nyt. Meillä Telassa ja suuressa osassa suomalaisia työpaikkoja on oivallettu, että hyvässä yhteistyön hengessä ja ilmapiirissä työt sujuvat. Kun ei tarvitse pelätä esimiestä, työtovereita, epäonnistumisia eikä virheitä, olo on turvallinen. Apua voi aina pyytää ja kun sitä antaa, sitä myös tarvitessaan saa. Työkaveria ja hänen työtään kunnioitetaan ja arvostetaan.

"Turvallisuus syntyy siitä, että tuntee ihmiset, joiden kanssa töitä tekee."

Mistä hyvä ja turvallinen työilmapiiri syntyy?

Turvallisuus syntyy siitä, että tuntee ihmiset, joiden kanssa töitä tekee. Olemme Telassa parin viime vuoden aikana vahvistaneet osaamistamme ja rekrytoineet monta uutta ihmistä joukkoomme.

Vaikka työtyytyväisyytemme eri kyselyjen valossa näyttääkin hyvältä, toiveita yhteisestä tekemisestä ja tutustumisesta on esitetty useammalla suulla. Asiantuntijatyö imaisee tekijänsä niin, ettei tutustumiselle jää arjessa juuri aikaa.

Niinpä päätimme varata yhden päivän arkityön ulkopuoliseen yhdessä tekemiseen. Tavoitteeksi asetimme toisiimme tutustumisen ja yhteistyömme lujittumisen.

Ajatusten jakamista

Tätä lähdettiin toteuttamaan kahden ulkopuolisen valmentajan avulla toukokuisena maanantaina Nuuksioon. Luonto oli yön ja aamun aikana saanut harvan, mutta selvästi valkoisen lumipeitteen. Päivä oli suunniteltu vietettäväksi täysin ulkosalla, mutta kokeneet valmentajamme olivat varautuneet myös suunnitelma B:hen. Se olikin tervetullut, kun aamutaivas edelleenkin satoi räntää.

Sisätiloissa tehty tunnelmakierros toi esille sen, kuinka erilaisina meidän 20 hengen porukkamme aamut olivat alkaneet. Tunnelmat vaihtelivat helpotuksen huokauksista ja ilon purkauksista myös surullisempiin aiheisiin. Kertomukset olivat vilpittömän avoimia ja päivä sai jo näin hyvän alun.

Varsinaisen luottamuskokeen teimme, kun jalkauduimme ulos luontoon. Porukka jaettiin kahteen kymmenen hengen ryhmään. Metsään oli etukäteen valmisteltu kahdeksan projektityötä eli rastia, jotka ryhmän tuli silmät sidottuina löytää projektipäällikön johdolla.

Myönnän, että kun projektipäällikkönä johdin perässäni yhdeksää työtoveria kohti ensimmäistä projektietappia pelkäsin niin, että henki lähes salpautui. Mutta kun seuraava päällikkö lähti johtamaan letkaa ja olin siinä kavereiden välissä käsi kiinni edellä kulkevan repussa, pelko haihtui. Olo helpottui saman tien ja tuntuikin ihan turvalliselta.

Mitä Nuuksio meille opetti?

Saimme päivästä paljon iloa ja hyvää mieltä. Opimme toisistamme ja ehkä itsestämmekin uusia asioita. Valmentajamme kehuivat meitä innostuneiksi, periksi antamattomiksi, pitkäjänteisiksi ja syvällisesti asioihin pureutuviksi.

Pientä kehitettävää he löysivät kyvyssämme tehdä töitä yhdessä. Emme helposti pyytäneet apua toisilta ryhmiltä, vaan sinnikkäästi yritimme löytää ratkaisuja omissa ryhmissämme.

Kun nyt siirrämme Nuuksion oppeja työhömme, meidän on toivottavasti entistäkin helpompaa kääntyä työkaverin puoleen. Päivän hyvä ja luottavainen henki vahvistaa entisestään porukkaamme ja yhteishenkeämme.

Ja kun töitä tehdään hyvällä mielellä, syntyy myös tuloksia.

Kommentit(2)

14.05.2014  Kirsi Kovanen VvL  
Hyvä telalaiset!
Yhteistyö ja avoimuus antavat myös tilaa hengittää ja olla oma itsensä työn arjessa, työt sujuvat ja yhteishengen aistii työyhteisön ulkopuolellekin.
Iloa työn arkeen teille kaikille, teette erinomaista ja tarpeellista työtä.
14.05.2014  Satu Huber  
Kiitos mukavasta blogistasi Raija:-)! Kyllä se ihmisten ja työkavereiden tunteminen ja yhdessä tekeminen ja luottamus on kaiken a ja o. Mukavaa keväänjatkoa teille kaikille
Satu

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on seitsemän miinus seitsemän?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.