04.10.2017

Työväenluokan pahin jyrsijä innokkaana eläkkeistä sopimassa

Lasse Laatusen kanssa tekemisissä olleet ovat jo varmasti lueskelleet Arto Niemisen ja Laatusen itsensä kirjoittamaa kirjaa, Lasse Laatusen ”muistelmia”. Kun Lasse jäi eläkkeelle EK:n työmarkkinajohtajan toimesta, hän tosin sanoi, ettei muistelmia tule. Niin vain tuli, ja hyvä niin. Saadaan pala työmarkkinapolitiikan ydintä dokumentoitua jälkipolville. Lassellahan oli erittäin paljon kokemusta ja vaikutusvaltaa eläkepolitiikan suunnan näyttämisessä ja erityisesti sen tekemisessä. Demariystäviltään hän saikin 60-vuotispäiväksi lahjaksi täytetyn city-kanin, joka oli nimetty työväen luokan pahimmaksi jyrsijäksi…

Nykyisen eläkejärjestelmän ymmärtäminen on mahdotonta, ellei tunne sen historiaa. Ja sen historia on osa työmarkkinapolitiikkaa. Kirjoittajat toteavatkin, että Suomeen on syntynyt ”seittimäinen kudelma” yritysmaailman ja eläkeyhtiöiden symbioosia, johon kytkeytyvät vahvasti myös työmarkkinajärjestöt. Vuosikymmenten aikana tämä symbioosi on kuitenkin luonut liki parin sadan miljardin omaisuuden, eläkerahastot. Tämä omaisuus on varattu vain nykyisten ja tulevien eläkeläisten vanhuudenturvaksi.

Tänään yksi eläkepolitiikan kuuma kysymys on luottamus eläkejärjestelmään ja eläkkeiden riittävyyteen. Tutkimukset ja kyselytulokset antavat erilaisia vastauksia luottamuksesta tai sen tasosta, riippuen niiden kysyjästä ja tulkitsijasta. Erilaisia kriittisiä äänenpainoja esitetään harva se päivä nykyjärjestelmän hallinnosta, sijoittamisesta, päätöksenteosta, riittävyydestä, oikeudenmukaisuudesta, laskelmista ja parlamentaarisesta päätöksenteosta (tai sen vajeesta) jne.

Tilanne ei ole kuitenkaan uusi ja ennenkokematon. Jo pelkästään se, että työmarkkinajärjestöt hoitavat eläkepolitiikkaa, riittää sinällään moneen Lassen tarinaan poliittisen päätöksentekijän törmäyksistä järjestöjen kanssa. Esimerkiksi tänä vuonna voimaan tulleen eläkeuudistuksen yksi ”ehkä hidastava” tekijä on ollut Matti Vanhasen vuoden 2009 aloite eläkeiän nostamisesta. Lassen mukaan Vanhasen ”väärällä tavalla tehty ehdotus illan tv-uutisissa” siirsi eläkeiän nostamista koskevan ratkaisun syntyä usealla vuodella.

Kirja antaa perspektiiviä myös siitä, että eivät ne eläkeratkaisut ole ennenkään olleet helppoja. Muun muassa legendaarisen ”Kari Puron ryhmän” osalta eläkeuudistusten tekeminen otti aikansa ja vaati yhden jos toisenkin ketunlenkin perille pääsemiseksi. Eläkejärjestelmän kehittämisessä on jouduttu leipomaan monia eri intressejä yhteen, jotta saadaan aikaan ratkaisu. Ja monesti paras ratkaisu on se, jossa ei ole selkeitä voittajia tai häviäjiä. Sen nimi on kompromissi. Ja kompromisseille tarvitaan aina tekijät.

Eläkejärjestelmän kehittämisessä on jouduttu leipomaan monia eri intressejä yhteen, jotta saadaan aikaan ratkaisu.

Lassen ja Arton kirja on loppujen lopuksi lohduttavaa luettavaa eläkejärjestelmän kannalta. Kehittämisen ja uudistamisen ytimessä on – ja on aina ollut - laskennalliset faktat, toimijoiden (järjestöjen ja neuvottelijoiden) neuvottelukyky- ja taito, sekä erityisesti keskinäinen luottamus. Toki niissä piilee myös riski: jos nämä asiat eivät ole kunnossa, tuloksia on vaikea saavuttaa. Ja jos järjestelmää ei hoideta tai tuloksia ei saada aikaan - silloin kuin niiden aika on - eläkejärjestelmää kohtaan tunnettua luottamusta on vaikea vahvistaa. Se saattaa jopa murentua.

Kommentit(5)

04.10.2017  Pauli  
Suomalainen eläkejärjestelmä on kuin täytekakku. Korean näköinen mutta höttöinen sisältä.
05.10.2017  Pohdiskelija  
Suomi on hyvin järjestelmäkeskeinen maa. Kaikenlaiset insituutiot, järjestelmät, organisaatiot ja hierarkiat ovat olleet täällä arvossaan jo tsaarin ajoista lähtien.

Monien järjestelmien lähtökohtana on alkujaan ollut tuottaa ihmisille jonkinlaista hyvinvointia. Tämä on nyt murenemassa käsiin.

Kehitys on johtanut siihen että nämä organisaatiot ja järjestelmät ovat alkaneet palvella itse itseään. Ovat pöhöttyneet. Pystyssä pysymisestä ja oman aseman turvaamisesta on tullut niiden keskeinen tavoite. Ihmisten hyvinvoinnin edistäminen on muuttunut kovin näennäiseksi tavoitteeksi.

Eläkejärjestelmä on tästä hyvä esimerkki. Uudistusten myötä se on saatu trimmattua sellaiseen tuloskuntoon, että sitä kelpaa käydä maailmalla polleana esittelemässä. Harmi vain kun järjestelmän käyttäjät (sekä nykyiset ja tulevat) ovat siihen niin kovin tyytymättömiä.

Hienoa jos eläkejärjestelmä on viimein saatu taloudellisesti niin kestävälle pohjalle että se pysyy pystyssä vuosikymmeniä. Harmi vain että sen jakama hyöty jakaantuu eri ihmisille ja ikäpolville niin epätasaisesti, että kaikki ovat kohta toistensa kurkussa kiinni. Pääasia toki aina on että järjestelmä pysyy pystyssä, oli siitä saatava hyöty kuinka mitätöntä tahansa.

Suuret linjat ovat usein kaukana pienen ihmisen arjesta. Se mikä on makrotaloudessa järkevää, ei ole sitä enää useinkaan yksilön kannalta.
Eipä siis ihme että ihmisten luottamus yhteiskunnan eri järjestelmiä kohtaan horjuu pahasti.
11.10.2017  Kysymys  
Osaisiko joku vastata tähän?

Olen kuullut luotettavasta lähteestä tiedon, että TE-toimistot soveltavat hiljaisesti ns "köyhän miehen eläkemallia". Sen mukaan olisi olemassa kirjoittamaton sääntö, että yli 55-vuotiaita työttömiä ei enää patisteta työnhakuun tai aktivointitoimenpiteisiin, jos eivät itse sitä halua. Ovat toki nimellisesti edelleen työttömiä työnhakijoita, mutta saavat rauhassa totutella eläkkeelle siirtymiseen. Perusteluna kuulemma on että eläkeikä on heillä jo niin lähellä, eikä työllistyminen enää kovin todennäköistä. Vähän sama juttu kuin varsinaisessa "työttömyysputkessa" mutta ikäraja on vain alempi. Lisäksi on kuulemma hyvin todennäköistä, että valtio käyttää Lex Lindströmin -tyyppisiä eläkejärjestelyjä jatkossakin ongelman hoitamiseen.

Jos tällainen systeemi on olemassa miksi siitä ei kerrota avoimesti? Onko myös totta skenaario, että tulevaisuudessa yhä useampi siirtyisi eläkkeelle juuri työttömyyden kautta? Eli kun virallista eläkeikää korotetaan, niin tulee tällaisia ”välivaiheita” mukaan?
16.10.2017  Telan viestintä   

Kiitos kommentista ja kysymyksestä. Meillä ei tällaisesta menettelystä ole tietoa.
Olisi toivottavaa, että iäkkäämmillekin löytyisi töitä. Tämä parantaisi heidän omaa toimeentuloaan ja näin ollen myös heidän tulevaa eläkettään.
31.10.2017  Missä ulottuvuudessa päättäjät elävät?  
Suomen valtion tulisi perustaa tehtaita, joihin yli 50v ihmiset menevät töihin kun heidät irtisanotaan . Ei yli 50v ole kysyntää tämän päivän työmarkkinoilla Suomessa tai sitten pitäisi tehdä irtisanomissuoja yli 50vuotiaalle kuten Saksassa.He joutuvat myymään asuntonsa ym. omaisuutensa ennenkuin pääsevät eläkkeelle .Kuitenkin monilla on jo yli 30 vuoden työssäoloaika tehtynä.Tämä on todellista tämän päivän Suomessa.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on seitsemän plus kaksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.