23.11.2018

Väestöpolitiikka kuuluu politiikanteon keskiöön nyky-Suomessa

Tuoreen väestöennusteen mukaan Suomi on yhä selkeämmin kuihtumisen tiellä. Syyllistämisen sijaan tarvitaan analyyttistä väestöpoliittista ohjelmaa. Nuorten kokeman epävarmuuden taklaamisesta on syytä aloittaa.


Tällä viikolla kaikkien huomio on kohdistunut Tilastokeskuksen aiempaa synkempään väestöennusteeseen. Väestön harmaantuminen ei ole uusi ilmiö, mutta vuodesta 2011 jatkuvasti alentuneen syntyvyyden taustalla oleva kulttuurinen muutos ansaitsee syvällisen käsittelyn.

Suomi hyötyi pitkään työikäisiin painottuneesta väestörakenteesta, kuten muukin Eurooppa, mutta nyt ”demografinen osinko” on heikentynyt. Komissio on nostanut esiin sen, että Euroopassa työikäisen väestön määrän pieneminen vaikuttaa haitallisesti talouskasvuun höyläten siitä seuraavina vuosikymmeniä joka vuosi osan pois.

Isona huolena tietysti on, että pohjaa ei ole edelleenkään saavutettu. Nyt syntyy pieniä ikäluokkia, mikä tarkoittaa jatkossa pieniä perheitä ja sukuja, jotka kannattelevat aikanaan myös nykyisten nuorten ja keski-ikäisten eläkkeitä. Väestön koko, rakenne ja toimeliaisuus vaikuttavat pitkällä aikavälillä olennaisesti kansallisiin menestystekijöihin.

Suomi kohti Välimeren maiden syntyvyyttä

Suomi on viime vuodet liikkunut hieman eri suuntaan muiden Pohjoismaiden linjasta syntyvyyden sekä maahanmuuton osalta. Pitkän aikavälin trendi on samantyyppinen, mutta Suomi sukeltaa muita syvemmälle syntyvyyden alentumisessa.

Viimeisimmän Tilastokeskuksen arvion mukaan vuosittainen kokonaishedelmällisyysluku olisi tänä vuonna vain 1,43 per nainen kun vuonna 2010 se oli 1,87. Pieneltä kuulostava ero tarkoittaa noin 13 000 lasta vähemmän vuodessa. Kun tänä vuonna syntyy noin 48 000 lasta, tällä hetkellä suurin, vuonna 1947 syntynyt ikäluokka oli kooltaan yli kaksinkertainen, 108 000 lasta. Alhainen syntyvyys näkyy aikanaan viiveellä työikäisten määrässä.

Maahanmuutto on pitänyt Suomen väestöä ja työikäisen väestön määrää pinnalla. Tilastokeskus olettaa nettomaahanmuutonkin pienenevän tulevaisuudessa jonkin verran, 17 000:sta 15 000:een per vuosi. Tähän ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota syntyvyyslukujen kauhistelun lomassa. Nykyisillä työllisyysasteillakin maahanmuutosta voitaisiin päinvastoin hakea lisää vauhtia esimerkiksi työeläkkeiden rahoitukseen.

Välimeren EU-maiden (pois luettuna Ranska) hedelmällisyysluvut ovat noin 1,3:n tuntumassa, joten Suomella ei ole enää pitkälti matkaa tälle tasolle. Lapset ovat näissä alhaisen syntyvyyden maissa yleensä toivottuja ja odotettuja, mutta perhepolitiikka ei tue lastensaantia samalla tavalla kuin meillä.

Meillä ei tietenkään ole syytä peruuttaa menneisyyteen perhepolitiikassa, mutta nykyistä tasaisemmassa lasten kasvatusvastuiden jakamisessa sukupuolten kesken on vielä tekemistä. Ruotsissa tunnutaan tässäkin asiassa tekevän oikeita asioita.

”Syyllinen esiin” -metodi ei toimi

Suomalalaiset lykkäävät lapsensaantia ja yhä useampi jää lapsettomaksi. Väestöliiton mukaan lapsitoiveet ovat silti korkeampia (noin kaksi lasta) kuin toteutunut syntyvyys. Kolmekymppisiä on syytetty julkisuudessa ikuista nuoruutta eläviksi hedonisteiksi ja välillä jopa huonosta flaksista parisuhdemarkkinoilla.

Syyllistäminen ei toimi, vaan aiheuttaa mielipahaa ja ajaa ihmisiä bunkkeripuolustukseen aseenaan omat identiteetit. Olemme periaatteessa jokainen osallisena perhekulttuurin muotoutumiseen läpi elämänkaaremme eri vaiheiden aina nuoruudesta vanhuuteen. Kaikki ihmiset, jotka elävät samaa historiallista aikaa, ovat samojen vaikuttimien ja olosuhteiden armoilla.

On tärkeä havainnoida kipukohdat, jotta politiikkaa pystytään suuntaamaan oikein. Mutta kun yhteiskunnan kulttuurinen muutos ajaa kohti alhaista lapsilukua tai lapsettomuutta, on siihen hyvin vaikea vaikuttaa ylhäältä alaspäin, kuten entinen yhden lapsen Kiinakin on saanut todeta.

Maatalousvaltaisen yhteiskunnan murros vaikutti perheiden dynamiikkaan, työmarkkinoihin ja lapsiluvun laskuun, mutta nyt alenevan syntyvyyden juurisyytä on vaikeampi osoittaa. Teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty niin sanottuun jatkuvan muutoksen tietoyhteiskuntaan (Bauman) sekä eräänlaiseen riskiyhteiskuntaan (Beck, Giddens), jossa talouden tuotantotapa itsessään luo uudenlaisia, esimerkiksi vaikeammin hallittavia ekologisia riskejä.

Syyllistäminen ei toimi, vaan aiheuttaa mielipahaa ja ajaa ihmisiä bunkkeripuolustukseen aseenaan omat identiteetit.

Väestöliiton Perhebarometrissa (2017) nuorten ja nuorten aikuisten asenteet perhettä kohtaan ovat stereotyyppisiä ja negatiivisia. Perheen ei ajatella myöskään tukevan yksilöllisyyttä, vaan että lastensaanti edellyttää vapauksia rajoittavaa roolin ottamista. Perheiden monimuotoisuuden sekä oman näköiseen vanhemmuuteen kannustaminen voisi antaa välineitä siirtyä uuteen elämänvaiheeseen.

Lapsettomuuden voi nähdä myös yksilön yrityksenä vähentää elämän kuuluvaa epävarmuutta. Se on sosiaaliturvasta huolimatta loputon projekti riskiyhteiskunnassa. Epävarmuutta luo teknologian aikaansaama nopeutuva yhteiskuntien sisäinen muutos sekä ulkoinen huoli maapallon ekologisesta kestävyydestä.

Uusi väestöpoliittinen ohjelma tulossa

Väestöpolitiikka antaa yhteiskunnalle mahdollisuuden rakentaa kokonaiskuvan sekä ennakoida ikääntymisen megatrendin aiheuttamia pitkän aikavälin seurauksia työmarkkinoille ja julkistaloudelle. Väestöpolitiikan keinot ovat kuitenkin usein varsin perinteisiä sosiaalipolitiikan välineitä.

Syntyvyys, maahanmuutto ja kuolleisuus (terveys) muodostavat väestöpolitiikan keskeiset osa-alueet, joihin voidaan vaikuttaa kansallisen politiikan sekä Eurooppa-tason keinoin. EU-tason keinovalikoima tosin on hyvin rajallinen ja kotimaan politiikka korostuu. Syntyvyyteen on vaikea vaikuttaa, siksi katseet pitäisi lisäksi keskittää työperäiseen ja niin sanottuun taloudelliseen maahanmuuttoon.

Jos Suomen pitäisi valita Ruotsin tai Japanin tavoista sopeutua ikääntymiseen, länsinaapurin politiikka näyttää fiksummalta. Japanin tie on ollut viimeiset vuosikymmenet alhaisen syntyvyyden ja lähes puuttuvan maahanmuuton strategia, mikä on omalta osaltaan johtanut massiiviseen julkiseen velkaantumiseen. Ruotsin tilanne on täysin päinvastainen.

Väestöpoliittiselle ohjelmalle on nyt selkeä yhteiskunnallinen tarve, eikä vastaava analyysiä ole tehty vähään aikaan. Väestöliitto tuottaa kauan kaivatun väestöpoliittisen ohjelman päivityksen vuosina 2018-2019 yhdessä Työeläkevakuuttajat Telan ja Helsingin Sanomien kanssa.

Kommentit(4)

23.11.2018  Ung  
Työelämän tehostaminen ja eläkeiän jatkuva nostaminen nyt ainakin luovat sellaista näköalattomuutta ja epävarmuutta jonka varaan kukaan järkevä ihminen ei viitsi perhettä perustaa.

Pitäisi oikeastaan kysyä onko Suomi edes ansainnut uusia veronmaksajia?
23.11.2018  Veijo Ryhänen  
Hieno keksintö verrata japanin ja ruotsin velkaantumista toisiinsa!
Suomi on euroon sitoutuessaan sitoutunut samalla myös hyvin tiukkaan talouskuri - ja leikkauspolitiikkaan, mikäli valtiontalouden alijäämiä ei saada kuriin. Tämä sitoumus sulkee suomelta pois japanin tien.

Toisaalta taas Ruotsin tiekään ei vaikuta toimivalta, koska suomen on talouskurin vuoksi pakko leikata myös koulutuksesta. Valtion rahat eivät oikein tahdo riittää edes natiivien kouluttamiseen korkean tuottavuuden työpaikkoihin.
24.11.2018  LD  
Onko hallittu väestön väheneminen muka niin katastrofaalinen asia?

Ihan luonnonvarojen riittävyydenkin kannalta lienee parempi hakea tulevaisuuden talouskasvu kehittyvän teknologian kuin ikuisesti kasvavan väestön kautta.

Japanissa talouskasvu on ollut noin nolla viime vuodet, mutta per capita BKT kasvaa, koska väestö on maltillisesti vähentynyt. Japanin julkinen talous on toki velkaantunut, muttei ulkomaille kuten Kreikka vaan kotimaahan.

Japani on viisaasti pitänyt yllä yhteiskunnallista koheesiota, eikä ole Euroopan tavoin ottanut maahan huonosti työllistäviä ihmisiä täysin epäyhteensopivista etnisyyksistä tosiasiallisesti huoltosuhdetta heikentämään.

Voisiko blogisti vielä vääntää rautalangasta, miksi Japani on niin köyhä, kurja ja kärsivä maa, kun näin ulkopuoliselle tarkkailijalle se näyttäytyy Suomea ja Ruotsia vauraimpana ja teknologisesti edistyneempänä?

Japanilaiset taitavat kyllä tehdä enemmän vuosityötunteja, mutta eikö sekin ole onnistuminen, että ovat saaneet työvoiman niinkin tehokkaasti käyttöön ja vaikeamminkin työllistyvät yksilöt töihin? Työttömyys lienee Suomea merkittävästi alempi.
28.11.2018  Janne Pelkonen  
Hei. Kiitos kommentoinnista. Nimimerkki LD:n pyynnöstä avaan vielä asiaa. Japanin velkaantumisaste on teollisuusmaiden korkein ja huimat noin 250% suhteessa bruttokansantuotteeseen. Japanin sosiaaliturvajärjestelmä (esim. eläkkeet) on alijäämäinen, mitä on rahoittettu velalla. Toki velkaelvytystäkin on tehty ja rahapolitiikalla on yritetty hoitaa muitakin talouden ongelmia. Japani on ollut eräänlainen ennakkotapaus väestön vanhenemisen vaikutuksista julkiseen talouteen. Etuuksien saajien määrä kasvaa sekä maksajien määrä pienenee. Vaikka kasautunut velka onkin pääosin kotimaisten instituutioiden hallussa, on sen poikkeuksellisen suuri koko riski myös maan finanssijärjestelmälle, jopa globaalisia vaikutuksia voisi tulla järjestelmäriskin toteuteutuessa. Kotitalouksien säästämisaste on tukenut velan kasvua instituutioiden välityksellä, mutta tämäkin dynamiikka on heikkenemässä väestön ikääntymisen vuoksi.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on yksi plus neljä?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.