Yhteiskunnallisten uudistusten yhteydessä on opittu, että niitä arvioidaan useilta eri kanteilta. Ympäristö- tai sukupuolivaikutukset on totuttu arvioimaan jopa kunnallisella tasolla. Sukupuolivaikutusten arviointia kutsutaan tuttavallisesti nimellä suvaus. Myös eläkepolitiikalla on sukupuolivaikutuksia. Tulisiko niistä keskustella nykyistä enemmän?
On tunnettu tosiasia, ettei naisten euro ole täyttä euroa myöskään eläkkeellä. Syynä ovat eläkkeen pohjana olevien ansiotulojen erojen lisäksi se, että naisten työura on sirpaleisempi kuin miesten. Tätä on yritetty paikata muun muassa sillä, että vanhempain- ja lastenhoitovapailta karttuu eläkettä. Tämä koskee kuitenkin vasta aikaa vuoden 2005 jälkeen. Sitä ennen pidetyt vapaat leikkaavat yhä monien eläkkeitä.
Kun maamme eläketurvaa on tarkasteltu maan ulkopuolelta, huomio on kiinnittynyt uhkaamassa olevaan eläkeläisköyhyyteen. Tämä riski on suurin yksinasuvilla vanhemmilla naisilla. Perhe-eläke tasoittaa tilannetta vain osalla heistä.
Eläkkeiden korotusten suvausvaikutukset
Sukupuolivaikutuksia on myös eläkkeiden korotuksilla. Indeksikorotukset toteutetaan prosenttipohjaisina, jolloin euromääräisesti suurimmat korotukset kertyvät niille, joilla on jo ennestään suurimmat eläkkeet. Sukupuolten välisessä tarkastelussa niistä hyötyvät enemmän tietysti miehet.
Kansaneläkeindeksi, joka reagoi vain hintojen kehitykseen, on siinä mielessä tasapuolinen, että se kompensoi kaikille vain hintojen nousun. Jo työeläkeindeksi lisää eläkeläisten reaalisia tuloeroja. Viime aikoina on vaadittu työeläkeindeksin muuttamista palkkaindeksin suuntaan. Jos näin tapahtuisi, se kasvattaisi eläkkeellä olevien välisiä eroja pientuloisen, siis useimmiten naisten, tappioksi. Näitä tulonjako- tai sukupuolivaikutuksia ei juurikaan tuoda esille.
Eläkkeiden korotuksilla on sukupuolivaikutuksia.
Kun kansaneläkkeitä korotetaan puhtaalla hintaindeksillä ja työeläkkeitä indeksillä, joka seuraa osin myös palkkojen kehitystä, työeläkkeiden taso erkanee koko ajan kansaneläkkeistä, ellei niihin suoriteta tasokorotuksia, kuten historiassa on tehty. Kun kansaneläkkeitä saavissa on enemmän naisia kuin miehiä, kehitys vie väistämättä sukupuolten välisten tuloerojen kasvun suuntaan.
Indeksikeskusteluille on tyypillistä, että niissä yleensä suurituloiset miehet vaativat muutoksia käyttäen esimerkkinä pientä eläkettä saavia naisia. Tosiasiassa he vaativat oman asemansa parantamista suhteessa juuri noihin naisiin.
Jos ihmisiä luokitellaan vain eläkkeellä oleviin ja aktiiviväkeen, jää huomioon ottamatta näiden väestöryhmien sisäiset erot. Ne ovat kuitenkin olemassa ja vaikuttavat yksilön tasolla. Siksi niitä ei sovi unohtaa.
Työurien pidentäminen nostaa naisten eläkkeitä
Suvauksen toisesta puolesta puheenollen, miehet ovat häviävänä osapuolena eläkkeenmaksuajan pituudessa. Tämä koskee vain vanhuuseläkeajan pituutta. Monilla perinteisesti miehisillä aloilla eläkeaika alkaa kuitenkin jo työiässä, työkyvyttömyyden vuoksi. Valitettavasti tähän liittyy myös eläkeläisköyhyyden uhkaa, koska työkyvyttömyyseläkkeet ovat huomattavasti vanhuuseläkkeitä pienempiä. Tämä koskee tietysti myös naisia, jotka ovat vastaavassa asemassa.
Miten työeläkeuudistus 2017 vastaa suvaushaasteeseen? Ainakaan se ei heikennä naisten asemaa. Vuoden 2005 uudistuksessa päätetyt linjaukset eläkkeiden karttumisesta töistä poissaolojaksojen ajalta säilyvät. Kun työurat pitenevät kaikilta, tulevat myös naisten eläkkeet nousemaan. Tärkeälle sijalle nousee tällöin työelämän kehittäminen sellaiseksi, että siellä voi myös jatkaa eläkeikäänsä saakka. Se palvelee sekä miehiä että naisia, mutta koska naisilla on yleensä harsoisempi työhistoria, se parantaa suhteessa naisten asemaa enemmän.