02.04.2020

Vastuu tulevaisuuden työeläkkeistä ei katoa edes kriisissä

Työeläkkeiden rahoitus muodostuu karkeasti ottaen kahdesta lähteestä: tänään tehtävän työn perusteella maksettavista työeläkemaksuista sekä nykyisiä ja tulevia eläkkeitä varten rahastoiduista varoista ja niille saatavista tuotoista. Koronakriisi haastaa eläkkeiden rahoitusta näistä molemmista suunnista.

Osakemarkkinat luisuivat jyrkkää alamäkeä helmikuun lopulta aina maaliskuun puoliväliin asti, jolloin keskuspankkien julkistamat tukitoimet saivat pahimman syöksyn tasaantumaan. Alamäki heikensi nopeasti yksityisten alojen työeläkevakuuttajien keskimääräistä vakavaraisuutta ja teki loven osakesalkkujen arvoihin niin niiden kuin julkisenkin sektorin eläkevakuuttajienkin kirjoissa.

Koronaepidemia on hyydyttänyt Suomen talouden ennätysnopeasti. Lomautukset ja irtisanomiset lisääntyvät vauhdilla ja jo nyt on selvää, että tämän vuoden palkkasumma eli palkkojen yhteismäärä pienenee selvästi aiempiin ennusteisiin verrattuna. Palkkojen perusteella maksettavia eläkemaksujen määrä pienenee samassa suhteessa.

Tämä tarkoittaa niin eläkemaksuista kuin eläkevarojen sijoitustuotoistakin muodostuvien tulovirtojen ohentumista eläkkeiden rahoituksessa. Samalla maamme väestö on huomattavasti ikääntyneempää kuin reilun kymmenen vuoden takaisessa finanssikriisissä tai varsinkaan 1990-luvun lamassa.

*

Työeläkejärjestelmämme on nyt niin sanotussa kypsässä vaiheessa. Tämä tarkoittaa sitä, että ulos maksettavien eläkkeiden määrä on pysyvästi sisään tulevien eläkemaksujen kokonaismäärää suurempi. Niiden erotus katetaan joka kuukausi ja vuosi eläkevarojen ja niille saatavien tuottojen avulla.

Työeläkejärjestelmämme on siis nyt pysyvästi kassavirtanegatiivinen. Tämä ei johdu mistään virheestä eikä yllätyksestä vaan väestömme ikärakenteesta. Työikäiset ikäluokat ovat pienentyneet jo vuodesta 2010 lukien samalla, kun eläkeläisten määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti.

*

Työeläkevakuuttajien perustehtävä on huolehtia nykyisten ja tulevien työeläkkeiden rahoituksesta. Tämän tehtävän aikahorisontti kattaa eläkkeiden maksamisen normaalisti sekä nyt että kaukaisemmassa tulevaisuudessa.

Samalla eläkejärjestelmä elää kuitenkin joka päivä myös samassa arjen todellisuudessa muun talouden ja yhteiskunnan kanssa. Siksi työeläkevakuuttajat ovat myös monin eri säikein kiinni kaikissa niissä toimissa, joilla maan hallitus pyrkii pehmentämään koronakriisin taloudellisia vaikutuksia ja turvaamaan työpaikkojen säilyttämistä. Useimmat näistä toimista vaikuttavat tänä vuonna sisään tulevan rahan määrään työeläkevakuuttajissa ja siten myös koko työeläkejärjestelmän rahoitukseen pidemmän ajan kuluessa.

Tätä kirjoittaessani yksityisalojen työnantajien TyEL- ja yrittäjien YEL-maksujen maksuaikaa on päätetty pidentää enintään kolmella kuukaudella. Lisäksi yksityisalojen työnantajien työeläkemaksuja ehdotetaan alennettavaksi 2,6 prosenttiyksiköllä 1.5.-31.12.2020 väliseksi ajaksi valtioneuvoston eduskunnalle tänään torstaina antamalla lakiesityksellä.

Lisäksi työeläkeyhtiöiden ja eläkesäätiöiden työnantaja-asiakkailleen myöntämän takaisinlainauksen käyttöä halutaan vahvistaa Finnveran antamien vakuuksien avulla. Työeläkeyhtiöt ovat myös keskeyttäneet omilla päätöksillään kahviloiden ja ravintoloiden vuokrien perimisen siltä ajalta, kun ne ovat eduskunnan päätöksellä suljettuina.

Nämä kaikki toimet auttavat yrityksiä säilyttämään työpaikkoja. Samalla ne kiristävät yksityisten alojen työeläkevakuuttajien maksuvalmiutta ja kasvattavat niiden likviditeetin hallintaan liittyvää riskiä.

Kaikkia työeläkevakuuttajilta edellytettäviä ja toivottavia toimia olisi syytä arvioida vakavaraisuuden ohella myös likviditeettiriskin näkökulmasta.

Likviditeetti rajoittaakin nyt työeläkevakuuttajien toimintamahdollisuuksia merkittävästi enemmän kuin aiemmissa talous- ja finanssikriiseissä. Likviditeettihaasteissa on kyse siitä, että sijoitettuja eläkevaroja voidaan joutua realisoimaan työeläkkeiden maksua varten aiemmin suunniteltua enemmän. Työeläkkeiden maksaminen ei kuitenkaan ole vaarassa sen johdosta. Sen sijaan eläkevarojen aiemmin suunniteltua suurempi ja nopeampi realisointi aiheuttaa loven eläkevarojen tuleviin tuottoihin ja luo näin ollen rahoitushaasteita pidemmällä aikavälillä.

Samalla eläkkeiden rahoituksen kestävyys on nyt paljon aiempia vuosikymmeniä riippuvaisempi eläkevaroista ja niille saatavista tuotoista. Siksi kaikkia työeläkevakuuttajilta edellytettäviä ja toivottavia toimia olisi mielestäni syytä arvioida taannoisen finanssikriisin aikana tutuksi tulleen vakavaraisuuden ohella myös likviditeettiriskin näkökulmasta.

Yksityisalojen työnantajille annettavia maksualennuksia ei oteta huomioon yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaisten vakuutusmaksujen määrässä. Myös julkisten alojen työeläkevakuuttaja Keva on niiden välittömän vaikutuspiirin ulkopuolella. Merimieseläkekassan sekä eläkesäätiöiden ja -kassojenkin osalta määräaikaisia maksunalennuksia toteutetaan vain soveltuvin osin niiden eläkeyhtiöistä poikkeavan eläkemaksun määräytymisen takia. Silti on selvää, että koronakriisistä johtuva talouden hidastuminen näkyy ainakin ajan myötä myös kaikkien niiden sisään tulevissa rahavirroissa.

*

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella?

Oma ajatukseni on se, että talouden ja yhteiskunnan arjessa ja sen kulloisissakin haasteissa kiinni oleminen on työeläkevakuuttajien kannalta tärkeää. Samalla kaikkien työeläkevakuuttajien tuloissa, varoissa ja menoissa on viime kädessä kyse ainoastaan ja vain nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamisesta.

Suomessa on tänään lähes 1,48 miljoonaa työeläkkeen saajaa. Heidän määränsä kasvaa 2020-luvun aikana arviolta reilulla 200 000 henkilöllä. Lisäksi tämän päivän neli-viisikymppisetkin saavuttavat vanhuuseläkkeen alarajan sitä seuraavien vuosikymmenien aikana. Siksi tämän hetken kriisiin vastaamisen rinnalla on tärkeää kuljettaa mukana ajatusta eläkkeiden rahoituksen pidemmän aikavälin kestävyydestä. Muutoin meillä on koronaepidemiasta selviämisen jälkeen edessä uudet, aiemmasta poikkeavat toimeentulo-ongelmat myös nykyisen ja tulevan vanhusväestön kohdalla.

Mielestäni työeläkevaroilla ei voida rahoittaa mitä tahansa. Lisäksi kaikkien sijoituksiin liittyvien suorien tulovirtojen tulisi antaa virrata niin vapaina kuin näissä Suomen ja maailmantalouden olosuhteissa vain on mahdollista. Siksi toivon, että asenne siihen, kenen pitäisi päättää osinkojen maksamista koskevista kysymyksistä, olisi mahdollisimman avoin, ilmava ja johdonmukainen myös täällä Suomessa.

Mielestäni on selvää, että osinkoja ei tule maksaa yhtiöissä, jotka saavat suoraa tai välillistä valtion tukea koronakriisin takia. Lisäksi yhtiöt, jotka kärsivät koronasta merkittävästi, joutuvat joka tapauksessa pidättäytymään osinkojen jaosta oman maksukykynsä varmistamisen takia. Muiden yhtiöiden kohdalla osingonjakokysymyksen tulisi kuitenkin olla niiden omien hallitusten harkinnassa ja päätösvallassa. Työeläkejärjestelmän näkökulmasta niin Suomesta kuin ulkomailtakin saatavissa osinkotuloissa on viime kädessä kyse nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamiseen osallistumisesta.

Kommentit(1)

03.04.2020  Kimmo Kilpinen  
Neuvostoliitossa kokeiltiin jo keskusjohtoista talousjärjestelmää heikoin tuloksin. Yksityiset yhtiöt tietävät kyllä itse milloin on osingonmaksun kykyä ja milloin siitä on syytä pidättäytyä.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on yhdeksän miinus yksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.