16.04.2020

Keiden rahaa eläkerahastoissa on?

Työeläkevakuuttajien yhteenlaskettu rahastoitujen eläkevarojen määrä oli vuoden 2019 lopussa 215 miljardia. Näistä varoista maksetaan eläkkeitä jo nyt, ja on tarkoitus tulevaisuudessa maksaa yhä enemmän. Mutta mistä nuo rahat ovat tulleet, ja kenelle niiden voidaan katsoa kuuluvan? Matemaatikkomme Hanna Mäkinen kertoo tuoreen, Eläketurvakeskuksen tietoihin perustuvan laskelmamme pohjalta.

Paljon on suomalaisessa yhteiskunnassa, taloudessa ja myös työeläkejärjestelmässä muuttunut koronaviruksen levittyä pandemiaksi. Työeläkevarojen määrä esimerkiksi on ainakin hetkellisesti laskenut noin 20 miljardia. Kriisiajalla on monia vaikutuksia työeläkejärjestelmään. Eläkkeiden rahoitusta se nakertaa kahdesta suunnasta. Toinen niistä on työeläkevarat ja niiden sijoitustuotot.

Hanna Mäkinen
"Rahastot kuuluvat kaikille, jotka ovat maksaneet työeläkemaksua työuransa aikana", toteaa Mäkinen.

Laskelman viesti on Hanna Mäkisen mukaan selvä:

– Vastuuta tulevaisuuden eläkkeistä ei voi koronakriisissäkään unohtaa. Varoista lähes kaksi kolmasosaa on työikäisten rahaa, Mäkinen sanoo.

Kaikkien ikäluokkien rahaa

Seuraavassa tarkastelemme eläkevarojen jakautumista eri ikäluokille tuoreen laskelman pohjalta. Laskelmaan tarvittavat tuoreimmat luvut ovat vuodelta 2018. Tarkastelussa on vain yksityisalojen varat (TyEL), sillä niistä on laskettavissa ikäluokkakohtaiset osuudet.

Rahastojen karttumisen perusmekanismi on seuraava: Jokainen sukupolvi vuorollaan kartuttaa oman ikäluokkansa osuuden työeläkerahastoista huippuunsa ja kun eläkeikä koittaa, potti alkaa purkautua.

Suurin osuus on siis varattu kulloinkin juuri vanhuuseläkkeelle jääneelle tai jäämässä olevalle ikäluokalle. On kuitenkin muistettava, että rahastoissa on tämän sukupolven lisäksi myös kaikkien muiden sukupolvien varoja; niiden, jotka ovat ehtineet olla eläkkeellä jo pidemmän aikaa ja niiden, jotka ovat juuri nyt ensimmäisessä työpaikassaan.

– Nuorempien ikäluokkien yhteispotin koko voi yllättää. Eläkevaroista lähes kaksi kolmasosaa onkin varattu alle 65-vuotiaille, joista valtaosa on vasta tulevia eläkeläisiä, sanoo Mäkinen.

Yksityisalojen eläkevarojen kohdentuminen alle ja yli 65-vuotiaille

Euroja ja senttejä myös 90-lukulaisille

Seuraavassa katsomme tarkemmin, mitkä ovat eri ikäluokkien osuudet rahastoista.

  • 1930- ja 1940-luvulla syntyneet ovat saaneet nauttia ansaitusta eläkkeestään eli ovat kuluttaneet osuuttaan jo useampia vuosia.
  • Suurin osuus on varattu 1950-luvulla syntyneille. He ovat ikäluokka, jonka työura on parhaillaan vaihtumassa eläkeläiselämään eli he ovat ehtineet kartuttaa rahastoja eniten, eivätkä ole enimmilläänkään kuluttaneet vielä montaa vuotta rahastoiduista eläkevaroista.
  • 1960-luvulla syntyneet kartuttavat ikäluokkansa rahastoja vielä lähes täydellä vauhdilla saavuttaen vähitellen edellisen ikäluokan asemaa suurimman työeläkerahasto-osuuden tuottajana.
  • 1970- ja 1980-luvuilla syntyneiden rahastot ovat pikkuhiljaa kasvamassa.
  • Monille 1990-luvulla syntyneille ei ole kertynyt vielä montaakaan työvuotta, mutta heilläkin on jo euroja ja senttejä kasvamassa rahastoissa tulevaisuudessa saatavaksi eläkkeenosaksi.

Eri ikäluokkien osuudet eläkevaroista vuonna 2018

Harhaluulo eläkesäästötileistä edelleen elossa

Rahastointiin ja työeläkkeen karttumiseen liittyy Mäkisen mukaan jonkin verran harhaluuloja.

– Meidän työeläkemallissamme jokainen kartuttaa itselleen eläkeoikeutta, painottaa Mäkinen.

– Eläkemaksut eivät kuitenkaan kilahtele henkilökohtaiselle säästötilille, vaan jokaisesta palkkaeurosta kertyy eläkettä, joka sitten aikanaan rahoitetaan osin työssäkäyvien palkoista ja osin sijoitusvaroista ja niiden tuotoista. Työeläke ei siinäkään mielessä ole itse säästettyä, että käytännössä jokainen ikäluokka keskimäärin saa enemmän kuin on laittanut sisään, Mäkinen kuvaa.

Harhaluulo henkilökohtaisista eläkesäästötileistä juontaa juurensa alkuperäiseen kansaneläkevakuutukseen, joka oli voimassa 1950-luvun puoliväliin saakka.

Ennuste osoittaa tulevaisuuden vastuut

Seuraavassa kuvaamme kehitystä aina vuoteen 2080 asti.

Ennuste eri ikäluokkien osuuksien kehityksestä vuosina 2020-2080

– Osuuksien jakautuminen eri sukupolville muuttuu ajan myötä jatkuvasti sen mukaan mikä ikäluokka on työelämässä ja mikä eläkkeellä, Mäkinen kuvaa.

Esimerkiksi tämän päivän nelikymppisellä on jo työuraa takana ja rahastoihin kerrytettynä eläkettä. Ikäluokan osuus rahastoista kasvaa jatkuvasti, kunnes eläkepäivät koittavat 2040-luvulla. 2010-luvulla syntyneet sen sijaan astuvat työelämään ja alkavat kerryttää eläkkeitä 2030-luvulla ja eläkepäivät häämöttävät kaukana 2080-luvulla.

Työeläkevarat on mitoitettu riittämään tarkkojen laskelmien pohjalta ja niitä puretaan suunnitelmallisesti.

– Rahastot kuuluvat kaikille, jotka ovat maksaneet työeläkemaksua työuransa aikana, ja jokaiselle eurolle on käyttötarkoitus, Mäkinen summaa.

Fakta: Tiesitkö tämän rahastoista?

Mitä? Työeläkkeiden rahoitus on kahden lähteen varassa. Niistä merkittävämpi on työeläkemaksut, joita työnantajat, työntekijät ja yrittäjät maksavat tänäänkin tehtävästä työstä. Toinen lähde ovat rahastoidut varat ja niille saatavat sijoitustuotot. Pitkällä aikajänteellä 75 senttiä jokaisesta työeläke-eurosta tulee eläkemaksuista ja 25 senttiä varoista.

Kuka? Jokainen sukupolvi on vuorollaan maksajana ja sitten saajana. Käytännössä kukin ikäpolvi maksaa valtaosan sillä hetkellä eläkkeellä olevien eläkkeistä, mutta säästää samalla myös siivun omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten. Näin siis työeläkkeessä, jonka lisäksi pienituloiset eläkeläiset saavat verovaroista kustannettavia Kelan eläkkeitä.

Miten? Näin rahastointi tapahtuu: Suomen työeläkejärjestelmässä on käytössä osittainen rahastointi. Se tarkoittaa, että osa kunakin vuonna työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävistä työeläkemaksuista rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten. Työeläkevarat muodostuvat näistä rahastoiduista työeläkemaksujen osista sekä niille saatavista sijoitustuotoista. Rahastoissa on jatkuvaa liikettä. Vaikka niihin kartutetaan jatkuvasti lisää, niitä myös käytetään koko ajan työeläkkeiden maksamiseen.

Miksi? Rahastoinnin ensisijainen tavoite liittyy työeläkemaksun tasoon. Rahastoinnin ansiosta eläkemaksujen taso pystytään pitämään matalammalla kuin eläkemenot edellyttäisivät. Työnantajalle tämä tarkoittaa matalampia työvoimakustannuksia, ja työntekijälle jää palkasta enemmän käteen.

Juttu perustuu Hanna Mäkisen blogiin Meidän rahastot, teidän rahastot, keiden rahastot?

Kuvat: Koponen+Hildén