Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön yhteinen työryhmä on arvioinut, onko kunnallinen ja yksityinen eläkejärjestelmä mahdollista yhdistää. Yhdistämisen jälkeen kaikki nykyisin eri järjestelmien piirissä tehty työ vakuutettaisiin työntekijän eläkelain mukaan.

1. Mitä työryhmän työssä on selvitetty?
2. Miksi selvitystyö on tehty?
3. Miksi yhdistämisen lähtökohtana on nimenomaan työntekijän eläkelaki (TyEL)?
4. Ketkä tekivät selvitystyön?
5. Onko eläkejärjestelmien yhdistämistä selvitetty aiemmin?
6. Liittyykö selvitystyö sote- ja maakuntauudistukseen?
7. Miksi yksityisille ja julkisille aloille on alun perin luotu erilaiset eläkejärjestelmät?
8. Onko eläkejärjestelmien välillä eroja?
9. Voiko työntekijä itse vaikuttaa siihen, missä eläkejärjestelmässä hänet vakuutetaan?
10. Miten järjestelmien yhdistyminen toteutettaisiin?
11. Millaisia vaikutuksia järjestelmien yhdistämisestä olisi?
12. Mitä seuraa, jos yhdistämistä ei tapahtuisi?
13. Aiheutuuko yhdistämisestä ylimääräisiä kustannuksia?
14. Aiheutuuko yhdistämisestä muita muutoksia?
15. Miten yhdistäminen etenee?

1. Mitä työryhmän työssä on selvitetty?

Työryhmän tehtävänä oli selvittää, onko tarkoituksenmukaista ja mahdollista luopua kunnallisen ja yksityisen eläkejärjestelmän erillisyydestä. Selvitystyössä on siis tarkasteltu, olisiko kunnallisella ja yksityisellä puolella työskentelevät työntekijät mahdollista vakuuttaa saman eläkejärjestelmän piirissä.

Selvityksessä on analysoitu laajasti eläkejärjestelmien eroja ja mahdolliseen yhdistymiseen liittyviä kysymyksiä. Aluksi selvitettiin, olisiko yhdistyminen ylipäätään mahdollista juridisesti ja teknisellä tasolla sekä minkälaiset taloudelliset vaikutukset yhdistymisellä olisi.

Työryhmän toimeksiannossa oli joitakin keskeisiä reunaehtoja selvitykselle. Toimeksiannossa todettiin, että yhdistetyn järjestelmän piirissä tehty työ vakuutettaisiin työntekijän eläkelain mukaan. Muutos ei saisi vaikuttaa eläketurvan tasoon, ansaittuihin eläkeoikeuksiin eikä keskimääräisen eläkemaksun tasoon. Työryhmän mukaan eläkejärjestelmien yhdistäminen on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, jos yhdistäminen tehdään työryhmän esittämien reunaehtojen mukaisesti.

Lisäksi toimeksiannon mukaan tarkoituksena on, että yhdistymisen jälkeen kaikilla työnantajilla olisi samanlaiset mahdollisuudet järjestää työeläketurva työeläkeyhtiössä, eläkekassassa tai eläkesäätiössä. Työeläkevakuuttajien tulisi myös voida kilpailla lakisääteisistä työeläkevakuutuksista yli sektorirajojen.

2. Miksi selvitystyö on tehty?

Nykyinen eläkejärjestelmien erillisyys muodostuu ongelmalliseksi erilaisissa julkisen ja yksityisen puolen välillä tapahtuvissa organisaatiomuutoksissa. Erilaiset hallintorakenteet muuttuvat voimakkaasti ja rakenteellisia uudistuksia on odotettavissa myös tulevaisuudessa. Muutokset vaikuttavat eläkejärjestelmien toimintakenttään ja eläkkeiden rahoitukseen.

Kun työtä siirtyy julkiselta puolelta yksityiselle tai toisinpäin, myös työntekijöiden ja työnantajien maksamat eläkemaksut siirtyvät toiseen eläkejärjestelmään. Tällaiset eläkevakuutettujen määrän muutokset vaikuttavat järjestelmien rahoitustasapainoon, koska suuri osa työeläkkeistä rahoitetaan vuosittain kerättävällä työeläkemaksulla.

Esimerkiksi mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen seurauksena nykyistä suurempi osuus julkisesti rahoitetusta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannosta tullee siirtymään yksityiselle puolelle. Tämä merkitsisi eläkevakuutettujen määrän vähenemistä kunnallisessa eläkejärjestelmässä ja kasvua yksityisen puolen eläkejärjestelmässä (TyEL).

Erillinen työryhmä on aiemmin valmistellut lyhyen ajan ratkaisuksi lakiluonnoksen työeläkkeiden rahoituksesta siirtymäajalla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen alkuvaiheessa. Tässä selvitystyössä on valmisteltu pidemmän ajan ratkaisuehdotusta.

3. Miksi yhdistämisen lähtökohtana on nimenomaan työntekijän eläkelaki (TyEL)?

Julkisen sektorin eläke-etuus- ja hallintopuolta on jo aiemmin muutettu työntekijän eläkelain suuntaan, siksi sitä on pidetty luontevimpana vaihtoehtona. TyELin mukainen eläkejärjestelmä on myös suurempi sekä maksutulolla että vakuutettujen määrällä mitattuna

4. Ketkä tekivät selvitystyön?

Selvitystyön teki sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön yhteinen työryhmä. Työryhmän toimikausi oli 12.6.2017 –15.2.2019.

Työryhmään kuuluivat sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n, Kuntatyönantajien, palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, Akavan ja STTK:n, Kevan, yksityisten työeläkevakuutusyhtiöiden, Telan, Eläketurvakeskuksen ja Kuntaliiton edustajat. Työtä tehtiin kuudessa alatyöryhmässä, jotka keskittyivät rahoitukseen, lisäturvaan, julkiseen talouteen, vakuutustekniikkaan, rekistereihin ja perustuslakiin liittyviin kysymyksiin.

Työryhmän asetti sosiaali- ja terveydenhuollon ja maakuntauudistuksen projektiryhmä.

5. Onko eläkejärjestelmien yhdistämistä selvitetty aiemmin?

Eläkejärjestelmien yhdistämistä ei ole selvitetty tässä mittakaavassa aiemmin. Kunnallisen eläkejärjestelmän yhdistämistä yksityisalojen eläkejärjestelmään on ollut esillä eläkejärjestelmän kehittämiseen liittyvässä keskustelussa.

Yksityisalojen työeläkejärjestelmässä on tehty yhdistämisiä kun työntekijän eläkelakia TyEL:iä säädettiin.

Työntekijän eläkelaki TyEL tuli voimaan vuonna 2007. Samaan lakiin yhdistettiin tuolloin työntekijäin eläkelaki TEL, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki LEL ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien eläkelaki TaEL. Tämän muutoksen yhteydessä aiemmin LEL:n ja TaEL:n eläketurvaa hoitaneet eläkelaitokset yhdistettiin ja niistä muodostettiin työeläkevakuutusyhtiö Etera. Vuoden 2007 alusta Etera tuli mukaan TyEL:n mukaiseen toimintaan ja kilpailuun. Etera yhdistyi Ilmariseen vuonna 2018.

Vuonna 2014 valtiovarainministeriö teetti yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa selvityksen kuntaeläkkeiden rahoituksesta. Selvitystä olivat ehdottaneet Kuntatyönantajat ja palkansaajakeskusjärjestöt. Selvityshenkilö Jukka Ahtela ehdotti selvityksessä (Selvitys kuntaeläkkeiden rahoituksesta), että pitkällä aikavälillä arvioitaisiin kunnallisen eläkejärjestelmän ja yksityisen TyEL-järjestelmän yhdistämistä.

Vuonna 2014 tehdyssä eläkeuudistuksen sopimuksessa sovittiin toteutettavaksi edellä mainitun Ahtelan raportin selvitykset kolmikantaisesti.

6. Liittyykö selvitystyö sote- ja maakuntauudistukseen?

Mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen seurauksena julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita siirtynee yksityiselle puolelle. Siirtymiä voi olla myös yksityiseltä puolelta julkiselle. Tällöin työntekijät siirtyvät myös työeläkejärjestelmästä toiseen: kunnallisesta eläkejärjestelmästä työntekijän eläkelain (TyEL) piirin tai toisin päin. Siirtymiä tapahtunee kuitenkin myös muista syistä ja siitä huolimatta, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan.

Työntekijöiden siirtymät vaikuttavat eläkejärjestelmien rahoitukseen ja joiltakin osin myös siirtyvien työntekijöiden eläketurvaan. Sote- ja maakuntauudistuksen seurauksena Kevan vakuutettujen palkkasumma supistunee ja tämä muuttaisi niitä oletuksia, joiden varaan kunnallisen eläkejärjestelmän rahoitus on suunniteltu.

7. Miksi yksityisille ja julkisille aloille on alun perin luotu erilaiset eläkejärjestelmät?

Virkamiesten eläkejärjestelyt luotiin aiemmin kuin yksityisen puolen eläkejärjestelyt. Lisäksi aikaisemmin oli tavallista, että julkisella sektorilla palkat olivat matalampia kuin yksityisellä puolella, joten anteliaammat eläke-etuudet ikään kuin hyvittivät tätä palkkaeroa. Sittemmin palkkaerot ovat kaventuneet, ja eläkejärjestelmät ovat tulleet lähemmäksi toisiaan.

Työeläkejärjestelmän toimeenpano on hajautettu usealle toimijalle. Nykymuotoisen hajautetun toimeenpanon taustalla ovat 1950-luvun lopun yleispoliittiset ristiriidat maatalousväestön ja palkansaajien välisestä tulonjakokiistasta. Eläkejärjestelmää tuolloin suunnitellut komitea totesi, että eläketurva tulisi toteuttaa hajautetun toimeenpanon varaan.

8. Onko eläkejärjestelmien välillä eroja?

Eri sektorien työeläkejärjestelmät ja niiden rahoitus ovat olleet alusta asti toisistaan erillisiä. Eläkkeen karttumisen säännökset ovat nykyisin lähes samanlaiset julkisella ja yksityisellä sektorilla. Eläketurvan sisällössä on joitakin eroja ja rahoitussäännöt poikkeavat toisistaan.

Erot rahoituksessa

Työntekijän eläkelaissa (TyEL) säädetään yksityisalojen eläkejärjestelmän rahoituksesta. Julkisen puolen eläkkeitä hoitaa Keva. Sen rahoituksesta säädetään Kevasta annetussa laissa. Rahoituksen osalta pääsääntönä on, että kukin eläkejärjestelmä vastaa omista kuluistaan.

Yksityisten alojen työeläkejärjestelmä toimii osittain rahastoivalla periaatteella, jossa osa kunakin vuonna maksetuista työeläkemaksuista rahastoidaan tulevia vuosia varten. Loppuosa käytetään kyseisenä vuonna maksettavien eläkkeiden rahoitukseen.

Kunnallinen eläkejärjestelmä taas on luonteeltaan jakojärjestelmä eli vuosittain kerätyillä eläkemaksuilla kustannetaan kunkin vuoden eläkkeet, mutta siihen sisältyy myös puskuriluonteinen rahasto. Puskurirahastolla tasoitetaan eläkemenon vaikutuksia eläkemaksuun tulevaisuudessa. Rahastoon siirrettävä määrä tai sieltä myöhemmin purettava määrä päätetään kunakin vuonna erikseen.

Eläkkeiden rahoituksesta on kerrottu tarkemmin Työeläkkeiden rahoitus -sivullamme.

Erot vakuutetuissa

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä on korkeammat eläkemenot suhteessa palkkasummaan ja korkeampi eläkemaksutaso kuin yksityisaloilla. Tämä johtuu suurelta osin vakuutettujen eroista. Kunta-alalla vakuutetut ja eläkkeensaajat ovat ikääntyneempiä ja naisten osuus on suurempi. Lisäksi kunta-alan työntekijät elävät keskimäärin pidempään kuin yksityisten alojen työntekijät.

Erot eläke-etuuksissa

Eläkkeen karttumisen säännökset ovat nykyisin lähes samanlaiset julkisella ja yksityisellä puolella. Eläkettä kertyy ansioista samojen karttumisprosenttien mukaan. Aiemmin erot olivat suuremmat ja ne liittyivät eläkkeen karttumiseen ennen vuotta 1995.

Julkisen puolen palvelukseen ennen vuotta 1993 tulleille on karttunut yksityistä puolta parempaa eläketurvaa vuoden 1994 loppuun saakka. Tämä parempi eläketurva on joko korkeampi karttuma tai oikeus joko ammatilliseen tai henkilökohtaiseen eläkeikään. Sen edellytyksenä on, että työntekijän palvelussuhde on yhtäjaksoinen hänen henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikäänsä saakka.

Myös työkyvyttömyyseläkkeen edellytykset eroavat. Julkisella puolella sovelletaan ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmää. Yksityisellä puolella työntekijän työkyvyttömyyttä arvioidaan pääsääntöisesti yleisen työkyvyttömyyden määritelmän mukaan. Yksityiselläkin puolella työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta painotetaan 60 vuotta täyttäneen työntekijän kohdalla. Työkyvyttömyysmääritelmistä on kerrottu tarkemmin Työkyvyttömyyseläkkeet ja vakuutuslääkärit -tietopaketissamme.

9. Voiko työntekijä itse vaikuttaa siihen, missä eläkejärjestelmässä hänet vakuutetaan?

Työntekijän eläkevakuuttamisesta huolehtii aina työnantaja. Yksityisellä puolella työnantaja voi valita työeläkeyhtiön, eläkesäätiön ja eläkekassan välillä.

Kunnallisella puolella työnantajat ovat Kevan jäsenyhteisöjä. Kunnat, kuntayhtymät ja Kuntien takauskeskus ovat Kevan jäsenyhteisöjä lain nojalla. Ne eivät voi järjestää työntekijöidensä eläketurvaa muulla työeläkevakuuttajalla.

Kevan jäsenyhteisöiksi voivat liittyä myös tietyt kuntien omistamat yhteisöt. Ne voivat valita työntekijöidensä eläketurvan järjestäjäksi Kevan tai yksityisen puolen eläkevakuuttajan (TyEL). Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi kuntien, kuntayhtymien tai maakuntien omistamat osakeyhtiöt ja säätiöt.

10. Miten järjestelmien yhdistyminen toteutettaisiin?

Yhdistymisen ajankohdasta alkaen kunta-alan työntekijät vakuutettaisiin työntekijän eläkelain mukaisesti. Työryhmän laskelmia varten yhdistymisen on oletettu tapahtuvan vuoden 2027 alusta. Mahdollisessa jatkovalmistelussa aikataulusta päätetään vielä erikseen.

Ennen muutosta kunnallisessa eläkejärjestelmässä karttuneet eläkkeet jaettaisiin kahteen osaan. Toinen osa laskettaisiin kuten eläke olisi kertynyt työntekijän eläkelain mukaan ja loppuosa olisi TyEL:iä parempaa eläketurvaa. Työntekijän eläkelain mukaisesti lasketut eläkeoikeudet, rahastoidut eläkkeet ja niitä vastaavat eläkevastuut siirrettäisiin TyEL-järjestelmään ja tätä osaa toimeenpanemaan perustettaisiin uusi yksityinen työeläkevakuuttaja (ns. TyEL-Keva).

Perustettava TyEL-Keva voisi olla työeläkeyhtiö tai eläkekassa. Työntekijän eläkelain tason ylittävä osa eläketurvasta jätettäisiin julkiseen työeläkevakuuttajaan (ns. Julkis-Keva). Jako tehtäisiin vain eläkkeiden rahoitusta varten, eikä sillä olisi vaikutusta eläke-etuuksiin. Eläkkeiden jakaminen kahteen osaan ei näkyisi eläkkeensaajalle.

Kevasta siirrettäisiin TyEL-tasoa vastaava vastuuvelka ja sen kattamiseen tarvittavat varat sekä tarvittavaa vakavaraisuuspääomaa vastaava määrä varoja uuteen perustettavaan TyEL-Kevaan.

Yhdistymisen jälkeen eläketurva ja sen rahoitus määräytyisivät työntekijän eläkelain mukaisesti. TyEL-tason ylittävän eläketurvan rahoituksesta vastaisivat kunnat ja maakunnat.

Yhdistyminen vaatii jatkovalmistelua ja laajaa lainvalmistelua, joissa yhdistymisen yksityiskohtia tarkennetaan.

11. Millaisia vaikutuksia järjestelmien yhdistämisestä olisi?

a. työntekijälle

Eläkejärjestelmien yhdistämisen myötä kaikki yksityisten alojen ja kunta-alan työntekijät vakuutettaisiin samassa eläkejärjestelmässä samoin ehdoin työntekijän eläkelain mukaisesti.

Eläke-etuudet ja säännökset olisivat jatkossa yhdenmukaiset kunnallisella puolella ja yksityisellä puolella. Yhdistämisellä ei olisi vaikutusta jo karttuneisiin eläke-etuuksiin tai eläkkeen hakemiseen eikä se nostaisi työeläkemaksun tasoa.

Kuntien ja maakuntien henkilöstön vakuuttaminen TyEL:n mukaan tarkoittaisi sitä, että henkilöstöön sovellettaisiin TyEL:n yleistä työkyvyttömyysmääritelmää ja julkisten alojen eläkelain mukaisen ammatillisen työkyvyttömyyseläkemääritelmän soveltaminen poistuisi (ks. myös kysymys 8).

Siirtyminen TyEL:n työkyvyttömyysmääritelmän piiriin toteutettaisiin kuitenkin siten, että nykyistä, julkisilla aloilla käytössä olevaa ammatillista työkyvyttömyyden määritelmää sovellettaisiin vielä tiettyjen henkilöiden osalta. Ammatillista työkyvyttömyysmääritelmää sovellettaisiin edelleen heihin, jotka ovat muutoksen voimaantullessa kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä ja tiettyjen nykyisessä Keva-laissa määriteltyjen tahojen palveluksessa sekä ovat syntyneet ennen vuotta 1972. Tämän siirtymäsäännöksen soveltamisen päätyttyä työkyvyttömyyskriteerit kunnallisella ja yksityisellä puolella yhtenäistyisivät.

Niillä henkilöillä, jotka yhdistämishetkellä olisivat kunnallisen lisäeläketurvan piirissä, säilyisi yhdistymisen jälkeenkin oikeus lisäeläketurvaan. Edellytyksenä olisi, että työntekijä jatkaa työskentelyä lisäeläketurvan eläkeikään saakka, mutta työskentelyn yhdenjaksoisuutta tarkasteltaessa otettaisiin huomioon kaikki työeläkkeeseen oikeuttavat ansiot. (ks. myös kysymys 8)

b. työnantajalle

Kunnallisen eläkejärjestelmän liittyminen mukaan yksityisalojen eläkejärjestelmään tarkoittaisi yksityisten alojen työnantajien näkökulmasta sitä, että eläkejärjestelmien rahoitukseen liittyvät tulevaisuuden riskit jaettaisiin yhteisesti nykyistä suuremman joukon kesken. Tämä tarkoittaa esimerkiksi palkkasumman epätasaista kehitystä kunnallisella ja yksityisellä puolella.

Yhdistymisen voimaantuloon liittyvän siirtymäajan jälkeen kunta- ja maakuntatyönantajilla olisi mahdollisuus järjestää työntekijöidensä eläketurva työeläkeyhtiössä tai perustaa sitä varten eläkekassa tai eläkesäätiö.

Selvitystyön lähtökohtana oli, ettei työeläkemaksun taso yhdistymisen seurauksena nousisi. Kunta- ja maakuntatyönantajien työeläkemaksu määräytyisi TyEL:n mukaan TyEL:n tasoisen eläketurvan osalta. Keskimäärin työeläkemaksu vastaisi nykyistä tasoa, sillä nykyisin kunnallisen puolen palkkaperusteisen ja varhaiseläkemenoperusteisen maksun yhteismäärä on suuruudeltaan yhtä suuri kuin keskimääräinen TyEL-työnantajan maksu.

Julkis-Kevaan jätetystä TyEL:iä paremmasta eläketurvasta vastaisivat kunnat ja maakunnat tasausmaksun tai muun vastaavan maksun kautta kuten nykyäänkin. (ks. tarkemmin kunnallisen puolen työeläkemaksusta)

c. eläkejärjestelmille

Eläke-etuudet ovat nykyään kunnallisella ja yksityisellä puolella lähes samanlaiset, mutta eläkejärjestelmien rahoitus eroaa.

Yhdistymisen jälkeen henkilöstön siirtymillä yksityisen puolen ja kunnallisen puolen välillä ei olisi enää merkitystä eläkejärjestelmien rahoitukselle.

Yhdistäminen on selvityksessä ehdotettu tehtäväksi maksuvaikutuksiltaan neutraalilla tavalla, mikä tarkoittaa, että järjestelmien rahoituksesta vastaavien pitkän aikavälin kokonaismaksurasitus ei muuttuisi yhdistymisen johdosta.

Yhdistyminen ei siten aiheuttaisi muutospaineita TyEL-, YEL- (yrittäjäeläkkeet) ja MYEL-maksujen (maatalousyrittäjien ja apurahansaajien eläkkeet) tasoon eikä Kevan jäsenyhteisöjen maksurasitukseen. Sen sijaan näiden maksujen ajoittuminen voisi muuttua.

Yksityisten alojen työeläkevakuuttajien näkökulmasta eläkejärjestelmien yhdistäminen vaikuttaisi kilpailukenttään, sillä TyEL-järjestelmään tulisi uudeksi kilpailijaksi TyEL-Keva (ks. kysymys 10) ja uusiksi asiakkaiksi kunta- ja maakuntatyönantajat.

Eläkejärjestelmien yhdistäminen edellyttäisi muutoksia työeläkejärjestelmän yhteisiin rekistereihin ja tietojärjestelmiin sekä yksityisten alojen työeläkevakuuttajien omiin tietojärjestelmiin. Kevan tulisi rakentaa uusi TyEL-vakuutusjärjestelmä.

d. julkiselle taloudelle

Yhdistymisen vaikutus julkiseen talouteen olisi pitkän aikavälin tarkastelussa neutraali. Työeläkemaksujen ajoittumisessa sen sijaan muutosta tapahtuisi. Työryhmässä tehtyjen laskelmien perusteella maksuvaikutuksiltaan neutraali yhdistäminen edellyttäisi, että kunnallisesta eläkejärjestelmästä siirrettäisiin TyEL:n tasoisen vastuuvelan ja vakavaraisuuspääoman lisäksi maksuvaikutusten neutraloinnin edellyttämä määrä varoja TyEL-järjestelmälle, jotta vältettäisiin yhdistymisestä johtuva TyEL-maksun nousu.

Ilman maksuvaikutusten neutralointia eläkejärjestelmien yhdistäminen aiheuttaisi TyEL-maksun nostopaineita ja vähentäisi Kevan nykyisten jäsenyhteisöjen maksurasitusta. Tämä tarkoittaisi julkisen talouden vahvistumista.

12. Mitä seuraa, jos yhdistämistä ei tapahtuisi?

Ilman eläkejärjestelmien yhdistämistä kunnallinen ja yksityinen eläkejärjestelmä jäisivät erillisiksi nykytilan mukaisesti ja lainsäädäntö säilyisi nykyisenkaltaisena, jos erikseen ei tehtäisi päätöksiä muutoksista.

Sote- ja maakuntauudistuksen voimaantulon arvioidaan aiheuttavan työvoiman siirtymää kunnalliselta puolelta yksityisten työnantajien palveluun, mikä heikentää kunnallisen eläkejärjestelmän rahoitusta. Tätä vaikutusta lieventämään on valmisteltu lakiluonnos, jonka mukaan kunnallisen eläkejärjestelmän ja yksityisten alojen eläkejärjestelmän välisestä sote-henkilöstön työvoimasiirtymästä aiheutuu työvoimaa vastaanottavalle eläkejärjestelmälle velvollisuus korvauksiin.

Vastaanottava eläkejärjestelmä maksaa tämän mukaan toiselle menetetystä rahoituksesta määräaikaista siirtymämaksua, joka on 4,6 prosenttia siirtyvästä palkkasummasta.

Jos siirtymäajan jälkeen eläkejärjestelmien välistä työvoiman siirtymää ei hyvitettäisi mitenkään, erityisesti kunnallisessa eläkejärjestelmässä säilyisi edelleen riski rahoituksen heikkenemiseen.

Myös kunnan ja maakunnan työntekijöillä oleva lisäeläkeoikeus (ks. kysymys 8), sen saamisedellytykset ja rahoitustapa saattaisivat nykyiseen tapaan edelleen vaikuttaa työvoiman liikkuvuuteen sekä palvelualan rakennemuutoksiin.

13. Aiheutuuko yhdistämisestä ylimääräisiä kustannuksia?

Selvitystyöstä syntyy ylimääräistä työtä ja muutosvaiheessa toimeenpanokuluja. Eläkejärjestelmien yhdistäminen edellyttäisi muutoksia työeläkejärjestelmän yhteisiin rekistereihin ja tietojärjestelmiin.

Eläkejärjestelmien yhdistäminen edellyttäisi joitakin muutoksia myös yksityisten alojen työeläkevakuuttajien omiin tietojärjestelmiin.

TyEL-järjestelmän rahoitustekniikasta ja hajautetusta toimeenpanosta johtuen TyEL-Kevaan (ks. kysymys 10) tulisi luoda useita sellaisia toimintoja, joita nykyisellä Kevalla ei ole. Nämä uudet toiminnot edellyttäisivät erinäisiä tietojärjestelmämuutoksia.

Järjestelmien yhdistäminen toteutettaisiin työeläkemaksun osalta neutraalisti niin, ettei maksurasitus pitkän aikavälin tarkastelussa kasvaisi.

Arvio muutoksista aiheutuvien kustannusten suuruudesta tarkentuu mahdollisessa jatkotyössä.

14. Aiheutuuko yhdistämisestä muita muutoksia?

Selvitystyössä ei ole pystytty tutkimaan ja arvioimaan muutoksia ja niiden seurauksia yksityiskohtaisesti. Jos työryhmän työn perusteella tehdään päätös eläkejärjestelmien yhdistämisestä, jatkotyössä tarkastelu ulotetaan myös yksityiskohtiin. Tällöin erilaisia muutoksia arvioidaan tarkemmalla tasolla.

15. Miten yhdistäminen etenee?

Työryhmän raportti julkaistiin 19.2.2019. Raportti lähetetään julkaisun jälkeen lausuntokierrokselle, jonka jälkeen ministeriöt päättävät jatkosta.

Lisätietoja:

Tämä Q&A on julkaistu 19.2.2019.

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.