Eläkesäätiöitä ja -kassoja säätelevät eläkesäätiölaki (vuodelta 1995) ja vakuutuskassalaki (vuodelta 1992). Työeläkevakuuttajien, ja erityisesti eläkesäätiöiden ja -kassojen, toimintaympäristö on lakien voimassaoloaikana muuttunut voimakkaasti. Vuonna 2011 aloittaneen hallituksen hallitusohjelmassa päätettiin uudistaa lainsäädäntö kokoamalla työeläkesäännökset vakuutuskassalaissa ja eläkesäätiölaissa yhteen uuteen lakiin. Uudistamisen tavoitteena on turvata vakuutettujen edut eläkesäätiöiden ja -kassojen toiminnassa sekä varmistaa, että työnantajilla on työeläkeyhtiöiden rinnalla toimiva vaihtoehto eläketurvan järjestämiseen.

  1. Mitä ovat eläkesäätiöt ja -kassat?
  2. Miten lakisääteistä eläketurvaa hoitavat eläkesäätiöt ja -kassat eroavat eläkeyhtiöistä?
  3. Miten hallinnot eroavat?
  4. Miten eläkkeiden rahoittamiseksi kerätyt maksut eroavat eri toimijoilla?
  5. Eläkesäätiöiden ja –kassojen sanotaan olevan tärkeä osa työeläkejärjestelmän lakisääteistä hajautettua toimeenpanoa. Mitä tämä tarkoittaa?
  6. Miksi eläkesäätiöitä ja -kassoja koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa?
  7. Mitä uudistamisella tavoitellaan?
  8. Mikä on uudistuksen aikataulu?
  9. Mitkä ovat työeläkealan yhteiset tavoitteet uudistamisessa?
  10. Mistä asioista on alan sisällä erilaisia näkemyksistä?
  11. Miksi eläkesäätiö- ja kassakenttä ja työeläkeyhtiöt ovat erimielisiä lakiuudistuksen joistakin kohdista?

1. Mitä ovat eläkesäätiöt ja -kassat?

Eläkesäätiöt ovat yhden työnantajan tai konsernin perustamia omia eläkevakuutuslaitoksia. Niissä voidaan hoitaa työntekijöiden lakisääteinen eläketurva sekä lakisääteisiä eläkkeitä täydentävä lisäeläketurva. Eläkekassa vastaa pääpiirteissään eläkesäätiötä, mutta eläkekassoissa voidaan vakuuttaa myös muita kuin samaan konserniin kuuluvia tai yhden työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä, esimerkiksi samaan toimialaan kuuluvien työnantajien kesken. Lisäksi eläkekassassa voidaan hoitaa myös yrittäjien lakisääteistä eläketurvaa.

Lakisääteistä eläketurvaa hoitavia eläkesäätiöitä on Suomessa tällä hetkellä (2013) 14 ja eläkekassoja 4.

2. Miten lakisääteistä eläketurvaa hoitavat eläkesäätiöt ja -kassat eroavat eläkeyhtiöistä?

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä työnantaja aina päättää, missä organisaatio hoitaa työntekijöidensä työeläkevakuuttamisen. Yksityisellä sektorilla vaihtoehtoina ovat työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt tai eläkekassat. Eläkkeiden määräytymisperusteet ja eläkevastuiden kattamiseen liittyvät velvoitteet ovat kaikilla samat. Työntekijän eläketurvan kannalta ei ole eroa sillä, onko työnantaja hoitanut eläkevakuuttamisen eläkeyhtiössä, eläkesäätiössä vai eläkekassassa.

Eläkesäätiön ja työeläkeyhtiön välillä eroja on päätöksenteossa sekä sijoittamiseen ja vakuutustoimintaan liittyvän vastuun jakautumisessa. Eläkesäätiössä työnantaja päättää vakuutusmaksutasosta ja sijoitusstrategiasta eläkesäätiön vakavaraisuuden puitteissa. Työnantaja saa eläkesäätiön taloudellisen hyödyn täysimääräisesti itselleen ja vastaavasti se vastaa eläkesäätiön taloudesta omaan konkurssiinsa asti.

Työeläkeyhtiöissä sijoitusstrategiasta päättää hallitus. Yhtiöt kantavat vakuutustoimintaan liittyvän vastuun ja sijoittamiseen liittyvän vastuun vakuutuksenottajien suoran vastuun sijasta. Työeläkeyhtiöt voivat antaa sijoitustuottojen ja toiminnan tehokkuuden perusteella asiakkaille eli vakuutuksen ottaneille työnantajille asiakashyvityksiä.

Kaikissa vaihtoehdoissa ensisijainen riskinkantaja on eläkelaitos, mutta eläkesäätiöiden ja –kassojen taloudellisesta tilanteesta vastaavat niissä vakuuttaneet työnantajat.

3. Miten hallinnot eroavat?

Hallinnoissa on joitakin eroja. Eläkesäätiöissä ja –kassoissa vakuutetut työntekijät osallistuvat hallintoon. Eläkesäätiön ylimpänä päättävänä elimenä toimii hallitus. Hallituksen jäsenet koostuvat työnantajan ja työntekijöiden nimeämistä edustajista, ja työnantajan edustajia on enemmistö.

Eläkekassassa ylintä päätösvaltaa käyttää kassankokous. Kassankokouksessa päätösvaltaa käyttävät kassan osakkaat eli työnantajat ja vakuutetut työntekijät. Kassankokous valitsee hallituksen jäsenet. Työnantajalla on oikeus valita enintään puolet hallituksen jäsenistä.

Työeläkeyhtiöissä hallinnon muodostavat yhtiökokous, hallintoneuvosto ja hallitus. Hallintoneuvosto nimittää hallituksen jäsenet vaalivaliokunnan esityksestä. Lain mukaan vähintään puolet työeläkeyhtiön hallituksen jäsenistä on valittava keskeisten työnantajia ja palkansaajia edustavien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Heitä on oltava yhtä monta. Hallintoneuvosto valitsee myös hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, joista toisen tulee olla vakuutettujen edustajien ehdottama henkilö.

4. Miten eläkkeiden rahoittamiseksi kerätyt maksut eroavat eri toimijoilla?

Sekä eläkeyhtiöt, -säätiöt että -kassat rahoittavat vakuutetuilleen maksettavat eläkkeet keräämillään maksuilla sekä niiden sijoitusten tuotoilla. Eläkesäätiöt ja –kassat osallistuvat myös koko yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahoitukseen yhteisesti kustannettavien eläkkeiden osalta, vastaavalla maksulla kuin työeläkeyhtiötkin.

Eläkesäätiöissä ja -kassoissa työnantajat maksavat vakuutusmaksuja, joita säätiössä sanotaan kannatusmaksuiksi. Lisäksi eläkesäätiöiden ja –kassojen maksutulo perustuu palkansaajien palkasta perittävään työeläkevakuutusmaksuun, joka on sama kuin työeläkeyhtiöissä vakuutetuilla palkansaajilla. Työnantajilta maksua peritään niin paljon, että se yhdessä sijoitustuottojen kanssa riittää menoihin. Eläkesäätiöissä ja –kassoissa hoitokulu eli toimintakulujen kattamiseksi kerätty summa määräytyy tilikauden aikana toteutuneiden kustannusten mukaan.

Eläkesäätiön perustanut työnantaja tai –kassan perustaneet työnantajat yhdessä määrittävät vakuutusmaksun suuruuden. Eläkekassassa maksu jaetaan kassan osakkaiden kesken kassan sääntöjen mukaisesti. Yleensä jako tehdään maksettujen palkkojen suhteessa.

Eläkesäätiöt ja -kassat voivat siis säädellä perittävää vakuutusmaksua. Sen kautta työnantaja voi myös säätää suoraan säätiön tai kassan vakavaraisuutta lain asettamissa rajoissa. Vakavaraisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon riskiä sijoitustoiminnassa voidaan ottaa. Mitä riskipitoisemmin voi sijoittaa, sitä korkeampia tuottoja on mahdollista saada. Viime kädessä työnantaja vastaa siitä, että eläkelaitoksen vakavaraisuus täyttää lain edellytykset ja että rahastoidun eläkevastuun katteena olevat varat riittävät eläkkeisiin.

Eläkesäätiön ja –kassan vakuutusmaksu peritään useassa erässä ennakkoon vuoden aikana. Perittävän maksun määrää voidaan vuoden aikana muuttaa kassan taloudellisen tilan mukaan. Mikäli säätiön tai kassan taloudellinen tila on riittävän hyvä, voidaan päättää periä vähemmän maksua tai olla perimättä maksua ollenkaan. Mikäli taloudellinen tila taas huononee, voidaan maksuja periä enemmän.

Työeläkeyhtiöiden maksutulo perustuu yksityisalojen työnantajilta, työntekijöiltä ja yrittäjiltä yleensä kuukausittain perittäviin työeläkemaksuihin. Keskimääräinen maksuprosentti on kaikilla työeläkeyhtiöillä sama, ja se vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriössä kullekin vuodelle ennakkoon yhtiöiden yhteisestä hakemuksesta. Maksu pysyy samana koko vuoden. Yksittäisen työnantajan vakuutusmaksuun vaikuttaa myös työnantajan koko, omat työkyvyttömyyseläketapaukset ja työeläkeyhtiön antamat asiakashyvitykset.

Työeläkeyhtiöiden työeläkemaksu koostuu eri osista ja osien suuruuden tarvetta arvioidaan vakuutusmatemaattisilla laskelmilla. Laskelmien perusta tulee lainsäädännöstä. Lisäksi eri osien määrittämisessä hyödynnetään erilaisia tilastotietoja ja ennusteita muun muassa suomalaisten ikärakenteesta ja palkkasumman kehittymisestä sekä arvioita eläkemenojen kehittymisestä

Kerättävään maksuun sisältyy myös osa työeläkevakuuttamisen hoitokuluja eli yhtiöiden toimintakulujen kattamista varten. Jos hoitokuluista kertyy ylijäämää suhteessa kerättyyn maksuun eli työeläkevakuuttajien toimintaan kuluu vähemmän varoja, ylijäämää jaetaan takaisin asiakkaille asiakashyvityksinä. Samoin jos työeläkeyhtiön vakavaraisuus on riittävän korkealla tasolla, voi yhtiön asiakkaana oleva työnantaja saada maksusta asiakashyvityksiä.

5. Eläkesäätiöiden ja –kassojen sanotaan olevan tärkeä osa työeläkejärjestelmän lakisääteistä hajautettua toimeenpanoa. Mitä tämä tarkoittaa?

Suomen työeläkkeet ovat osa lakisääteistä ja pakollista sosiaaliturvaa. Niiden toimeenpano on annettu erilaisten työeläkevakuuttajien tehtäväksi. Työeläkevakuuttajat keräävät työeläkemaksut, hallinnoivat niitä ja maksavat ne ulos eläkkeinä.

Työeläkevakuuttajia ovat työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja -kassat, julkisen alan työeläkevakuuttajat sekä erityisaloilla toimivat työeläkevakuuttajat kuten Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Merimieseläkekassa.

Työeläkevakuuttamisen hajauttaminen monelle toimijalle tasaa riskejä ja turvaa eläkevaroja. Työeläkevakuuttajien sijoitusstrategiat vaihtelevat ja siten myös niiden eri aikoina hankkimat tuotot. Työeläkevaroja myös käsitellään ja hallinnoidaan erillään valtion budjetista. Tällöin taloudellisten tilanteiden vaihtelut, suhdannemuutokset tai poliittiset voimasuhteet eivät vaikuta eläkevarojen käyttöön.

Kukin työnantaja päättää, missä se hoitaa työeläkevakuuttamisensa. Erityyppiset vakuuttajat tarjoavat työnantajalle valinnanvaraa. Yksityisaloilla työnantaja voi valita työeläkeyhtiössä ja eläkesäätiössä tai –kassassa vakuuttamisen väliltä. Tällöin työnantaja voi myös valita, paljonko haluaa vaikuttaa eläkevakuuttamisen hoitoon ja paljonko vakuuttamiseen liittyvää taloudellista riskiä haluaa itse kantaa.

Yksityisalojen työeläkevakuuttajat myös kilpailevat keskenään. Kilpailulla tavoitellaan mahdollisimman tehokasta järjestelmää. Kun työeläkevakuuttajien tarjoama tuote on kaikilla sama, ne kilpailevat työnantajan maksettavaksi jäävällä työeläkemaksulla ja palvelun laadulla. Erikoistuminen eri alojen työeläkevakuuttamiseen mahdollistaa myös erityisasiantuntemuksen tarjoamisen asiakkaille.

Lisäksi erikokoiset työeläkevakuuttajat tukevat sijoitustoiminnallaan kotimaisten pääomamarkkinoiden toimintaa. Tyypillisesti työeläkeyhtiöt sijoittavat euromääräisesti suurempiin kohteisiin kuin eläkesäätiöt ja –kassat. Näin erikokoisille sijoituskohteille on mahdollista saada työeläkevakuuttajien rahoitusta.

6. Miksi eläkesäätiöitä ja -kassoja koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa?

Lainsäädännön uudistaminen on kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmana. Uudistamishanke on osa hallitusohjelmaan sisältyvää työeläkekilpailun edistämistä. Myös eduskunta on jo aikaisemmin edellyttänyt eläkesäätiöitä ja eläkekassoja koskevien lakien kokonaisuudistusta.

Eläkesäätiöitä ja eläkekassoja sääntelevät eläkesäätiölaki (vuodelta 1995) ja vakuutuskassalaki (vuodelta 1992). Työeläkevakuuttajien ja erityisesti eläkesäätiöiden ja –kassojen toimintaympäristö on lakien voimassaoloaikana muuttunut voimakkaasti. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että työeläkesäännökset vakuutuskassalaissa ja eläkesäätiölaissa kootaan yhteen uuteen lakiin.

7. Mitä uudistamisella tavoitellaan?

Uudistamisen tavoitteena on sosiaali- ja terveysministeriön arviomuistion mukaan turvata vakuutettujen edut eläkesäätiöiden ja –kassojen toiminnassa sekä varmistaa, että työnantajilla on työeläkeyhtiöiden rinnalla toimiva vaihtoehto eläketurvan järjestämiseen.

Uudistamisella pyritään myös eläkesäätiöitä ja –kassoja koskevan lainsäädännön selkeyttämiseen.

8. Mikä on uudistuksen aikataulu?

Uudistusta valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön kolmikantaisessa työryhmässä. Työryhmän toimikausi on 1.6.2013 - 31.1.2016.

9. Mitkä ovat työeläkealan yhteiset tavoitteet uudistamisessa?

Alan yhteisenä tavoitteena on, että uudistuksella vahvistetaan työeläkejärjestelmän hajautettua toimeenpanoa. Tämä lähtökohta tukee riskien hajauttamista ja työeläkevarojen käyttöä vain työeläketurvan hoitoon.

Alan mielestä eläketurvan järjestämistapojen tukee jatkossakin tukea vakuutettujen ja vakuutuksenottajien eli työntekijöiden ja työnantajien etuja. Työnantajan valinnanmahdollisuudet tulee säilyttää. Vaihtoehtojen tulee olla keskenään kilpailukykyisiä, erojen selkeitä ja eri toimijoiden toimintamahdollisuuksien tasapuolisia. Eläkesäätiöiden ja –kassojen vaihtoehdon tulee säilyä elinvoimaisena.

10. Mistä asioista on alan sisällä erilaisia näkemyksistä?

Telan jäsenten mielipiteet eroavat uudistukseen liittyvissä yksittäisissä kysymyksissä. Erilaisia näkemyksiä on teemoissa, jotka liittyvät muun muassa eläkesäätiön ja –kassan perustamisen edellytyksiin sekä ehtoihin, jotka sääntelevät vakuutusten siirtämistä työeläkeyhtiöstä eläkesäätiöön tai –kassaan.

Yksi näkemysero koskee vakuutettujen lukumäärään liittyvää ehtoa. Nykyisen lainsäädännön mukaan lakisääteistä työeläketurvaa hoitavassa eläkesäätiössä tai –kassassa tulee olla vähintään 300 vakuutettua henkilöä. Säännös koskee myös vakuutusten siirtoa työeläkevakuuttajalta toiselle. Telan jäsenistä eläkesäätiö- ja kassakentän edustajat katsovat, että vakuutettujen lukumäärää koskevaa sääntelyä tulisi joustavoittaa ja 300 henkilön rajaa laskea. Työeläkeyhtiöt puolestaan pitävät siirrossa 300 vakuutetun rajaa perusteltuna.

Toinen keskeinen näkemysero liittyy siirtyviin eläkevastuisiin ja vakavaraisuuspuskuriin, kun eläkesäätiö perustetaan siirtämällä vakuutukset eläkeyhtiöstä uudelle säätiölle.

Nykylainsäädännön mukaan vakuutusten mukana siirtyvä vakavaraisuuspääoma määritellään eläkeyhtiöiden, -säätiöiden ja –kassojen sijoitustoiminnan keskimääräisen vakavaraisuusrajan avulla. Vakavaraisuuspääoma kuvaa työeläkevakuuttajan riskinkantokykyä ja sitä mitataan työeläkevakuuttajan vastuuvelan eli eläkevastuun ylittävillä varoilla. Jos sijoitusvarat ylittävät riittävästi vastuuvelan, työeläkevakuuttaja on vakavarainen. Vakavaraisuudelle on asetettu lainsäädännössä tietyt rajat, joiden noudattamista valvoo Finanssivalvonta.

Eläkesäätiö- ja kassakentän mielestä siirrettävä vakavaraisuuspääoma tulisi jatkossa suhteuttaa eläkevastuita luovuttavan eläkeyhtiön vakavaraisuuteen. Eläkesäätiöiden ja –kassojen näkemyksen mukaan eläkesäätiön perustajan pitää nykytilanteessa aloittaa eläkelaitos muita toimijoita suuremmalla sijoitusriskillä. Käytännössä uuden eläkesäätiön pitäisi pystyä saavuttamaan merkittävästi isompia tuottoja pienemmällä pääomalla.

Eläkeyhtiöt taas pitävät tärkeänä, että siirtyvän vakavaraisuuspääoman määrä on säännelty laissa.

Sääntelyn tavoitteena on turvata aloittavan eläkesäätiön tai –kassan ja vakuutukset luovuttavan eläkeyhtiön yhdenmukainen kohtelu erilaisissa taloussuhdanteissa.

11. Miksi eläkesäätiö- ja kassakenttä ja työeläkeyhtiöt ovat erimielisiä lakiuudistuksen joistakin kohdista?

Suomalaisen hajautetun työeläkejärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluu, että yksityisaloilla työeläkevakuuttajat kilpailevat keskenään. Eläkesäätiö- ja kassakenttä sekä työeläkeyhtiöt voivat kilpailla keskenään asiakkaista, samoin eri yhtiöt keskenään.

Työeläkevakuuttajien toiminta on lakisääteistä ja sitä säännellään tarkasti. Tästä johtuen kilpailukeinoja on rajoitetusti. Yksityisalojen työeläkevakuuttajat kilpailevat sijoitustoiminnan tuotoilla, asiakaspalvelun laadulla ja toiminnan tehokkuudella. Tuote on kaikilla sama.

Alan eri toimijat tarkastelevat lakiuudistusta kukin omista lähtökohdistaan ja pyrkivät pitämään omat toimintaedellytyksensä mahdollisimman hyvinä lainsäädännön muuttuessa. Alan yhteisenä tavoitteena kuitenkin on, että uudistuksella vahvistetaan työeläkejärjestelmän hajautettua toimeenpanoa.

Kun työeläkevakuuttamisen toimeenpanosta vastaavat useat keskenään erilaiset toimijat, riskit hallitaan ja työeläkevarat turvataan parhaiten. Alan yhteinen näkemys on, että eläketurvan järjestämistapojen tukee jatkossakin tukea vakuutettujen ja vakuutuksenottajien, eli työntekijöiden ja työnantajien etuja.

Sivua on päivitetty viimeksi 23.6.2015

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.