Luukku 5: Miksi ihmeessä eläkevakuuttajia on niin monta?

05.12.2016

Äkkiä katsottuna meillä tosiaan on monta työeläkevakuuttajaa: kuusi työeläkeyhtiötä, viisi eläkekassaa, 13 eläkesäätiötä, ja niiden lisäksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Merimieseläkekassa, Keva, Kirkon eläkerahasto, Valtion eläkerahasto ja muutama muu toimija. Tätä kutsutaan hajautetuksi toimeenpanoksi ja sillä varmistetaan se, etteivät ”kaikki munat ole yhdessä korissa”: riskejä hallitaan paremmin, kilpailua on enemmän ja varojen käyttö eläkkeisiin on turvattu. Mikäli työeläkevakuuttamista hoitaisi vain yksi toimija, olisivat erityisesti työeläkevarojen sijoitustoimintaan liittyvät riskit turhan korkeita.

Hajautuksen taustat liittyvät 1950-luvun lopun yleispoliittisiin ristiriitoihin maatalousväestön ja palkansaajien välisestä tulonjakokiistasta. Eläkejärjestelmää suunnitelleen komitean keskuudessa todettiin, että eläketurva tulisi toteuttaa hajautetun organisaation varaan.

Kuten pukin apurit huolehtivat toisistaan, myös työeläkejärjestelmässä on huolehdittu siitä, että eläkkeensaaja ei kärsi, vaikka yksittäinen toimija epäonnistuisi tehtävässään. Työeläkevakuuttajilla on näet konkurssiyhteisvastuu: jos yksi kaatuu, muut hoitavat hommat sen puolesta.

Pureuduimme tähän samaan kysymykseen aikoinaan myös uutiskirjeessämme: Miksi tarvitaan monta työeläkevakuuttajaa? Erityyppisiä vakuuttajia on esitelty Erilaiset työeläkevakuuttajat -sivullamme.

Tuosta eläkejärjestelmän syntyhistorian vaiheista hajautuksen valintaan liittyen on kerrottu tarkemmin Matti Hannikaisen ja Jussi Vauhkosen Ansioiden mukaan – yksityisalojen työeläkkeiden historia -kirjassa.

Joulukalenterin kuvituskuva

Eläketonttumme on seuraillut työeläkejärjestelmän vuosikymmeniä tähän saakka hieman sivukorvalla, mutta näin eläkeuudistuksen kynnyksellä hän on havahtunut miettimään järjestelmän rakentumista ja siihen tehtyjä muutoksia. Vastailemme tämän vuotisessa joulukalenterissamme näihin eläketontun kysymyksiin ja kummasteluihin eläkejärjestelmän saloista.