Luukku 8: Miksi niitä eläkerahoja jemmataan sinne rahastoon?

08.12.2016

Rahojen jemmaaminen eli rahastointi on ollut osa yksityisalojen työeläkejärjestelmää alusta saakka. Järjestelmä rakennettiin niin sanotuksi sukupolvien väliseksi ketjukirjeeksi, jossa jokainen sukupolvi vuorollaan maksaa valtaosan sillä hetkellä eläkkeellä olevien eläkkeistä, mutta säästää samalla siivun myös omaa, tulevaisuudessa maksettavaa eläkettään varten.

Vastaavasti kun työeläkettä maksetaan, katetaan siitä suurin osa sillä hetkellä työssä olevilta työntekijöiltä ja työnantajilta perityillä työeläkemaksuilla. Osa eläkkeestä tulee jo aiemmin rahastoihin talletetuista varoista.

Tämän jemmailun ansiosta työeläkemaksujen taso pystytään pitämään matalammalla kuin mitä se olisi, jos maksettavat työeläkkeet katettaisiin yksinomaan työntekijöiltä ja työnantajilta perityillä työeläkemaksuilla. Ilman rahastointia työeläkemenojen kasvu pitäisi rahoittaa työeläkemaksujen välittömällä nostamisella. Tämä tarkoittaisi pukillekin enemmän palkkojen sivukuluja ja tontuille vähemmän käteen jäävää palkkaa.

Tulevaisuudessa yhä useampi eläke-euro maksetaan rahastoista, kun eläkemenot kasvavat vuosi vuodelta suuremmaksi kuin työeläkemaksuilla kerättävät tulot. Tässä ei tosin ole mitään kummallista, sillä se on ollut yksi eläkerahastoinnin tarkoituskin.

Rahastoinnin hyödyistä on kerrottu lisää Q&A-tietopaketissamme työeläkkeiden rahastoinnista.

Joulukalenterin kuvituskuva

Eläketonttumme on seuraillut työeläkejärjestelmän vuosikymmeniä tähän saakka hieman sivukorvalla, mutta näin eläkeuudistuksen kynnyksellä hän on havahtunut miettimään järjestelmän rakentumista ja siihen tehtyjä muutoksia. Vastailemme tämän vuotisessa joulukalenterissamme näihin eläketontun kysymyksiin ja kummasteluihin eläkejärjestelmän saloista.