Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD kerää ja julkistaa tietoja eri maiden yksityisistä, rahastoiduista eläkevaroista. Tämä OECD:n tietovarasto tarjoaa kattavinta julkisesti saatavilla olevaa tietoa eläkevarojen tilanteesta kansainvälisesti, vaikka vertailtavuutta heikentää julkisen sektorin eläkevarojen puuttuminen. OECD analysoi vuosittain eläkevaroja julkaisussa ”Pension Markets in Focus”. Loppuvuodesta 2017 julkaistu katsaus kuvaa työeläkevaroja vuoden 2016 lopun tilanteessa. Analyytikkomme Peter Halonen kertoo oheisessa analyysissään päähuomiot kyseisestä katsauksesta.

OECD:n kahdessa viimeisimmässä raportissa on otettu aiempaa kattavammin huomioon eri maiden eläkejärjestelmissä olevia erilaisia eläkkeentarjoajia. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa vakuutusyhtiöillä on merkittävä rooli eläkejärjestelmässä, minkä vuoksi niiden mukana olo parantaa kansainvälistä vertailtavuutta. Suomessa suurin osa eläkesopimuksista on eläkevakuutusyhtiöillä. Julkisen sektorin eläkevarat puuttuvat OECD:n tilastoista, mikä osaltaan kuitenkin heikentää vertailtavuutta.

Suomen osalta OECD:n tilastoissa huomioidaan yksityisen sektorin hallinnoima osa lakisääteisen työeläkejärjestelmän rahastoiduista eläkevaroista sekä eläkesäätiöiden ja -kassojen hoitaman kollektiivisen lisätyöeläketurvan rahastojen arvo. Suomen lakisääteisen työeläkejärjestelmän yksityisen sektorin rahastoiduista varoista on OECD:n tilastoissa vähennetty jakojärjestelmän puskuria eli tasausvastuuta vastaava osa.

Eläkerahastot uuteen ennätykseen: 38,1 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria

OECD-maiden rahastoitujen ja yksityisten eläkerahastojen (funded and private pension plans) varat olivat vuoden 2016 lopussa hieman yli 38 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD 38 100 miljardia). Tämä on korkein taso ikinä. Vuonna 2015 vastaava luku oli 36,9 biljoonaa dollaria. Pelkästään Yhdysvaltojen osuus vuoden 2016 summasta on noin 66 prosenttia. Reaalinen tuotto oli positiivinen 28 maassa yhteensä 31 raportoineen OECD-maan joukossa.

OECD sisällyttää viimeisimpään kattavaan analyysiinsa aiempaa suuremman määrän eläkevarallisuutta, kun mukaan on otettu laajempi joukko erilaisia toimijoita, jotka tarjoavat muiden vakuutustuotteiden ohella eläkevakuutuksia. Vuoden 2015 tilastojen uutisoinnissa (OECD-maiden eläkerahastot hienoisessa laskussa) tarkastelussa oli huomattavasti suppeampi määrä varallisuutta.

On syytä muistaa, että eläkevarallisuuteen vaikuttaa tuottojen ohella merkittävästi eläkemaksujen ja -menojen välinen erotus. Myös valuuttakurssien vaihteluilla on vaikutuksensa eläkevarallisuuden kehitykseen esimerkiksi silloin, kun eri maiden eläkevarallisuus muutetaan paikallisvaluutoista dollareiksi. Hyvä esimerkki valuuttakurssien vaihtelujen vaikutuksesta eläkevarallisuuteen löytyy vuodelta 2015 Australiasta, jossa eläkevarallisuus kasvoi Australian dollareissa noin 10 prosenttia. Valuuttakurssimuutoksista johtuen Australian eläkevarallisuus kuitenkin pienentyi Yhdysvaltain dollarimääräisesti laskettuna noin 10 prosenttia.

Vuonna 2016 varojen määrällä painotettu keskimääräinen OECD-maiden eläkerahastojen varat / bruttokansantuote (BKT) -suhdeluku oli yli 120 prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin vuonna 2006 luku oli hieman yli 100 prosenttia. Yksinkertainen keskiarvo ilman painotuksia suhdeluku oli noin 50 prosenttia vuonna 2016, kun vuonna 2006 luku oli hieman alle 40 prosenttia.

Eläkevarojen kehitys jatkoi monissa maissa viime vuosikymmenen trendiä, jossa eläkevarat kasvavat nopeammin kuin maan bruttokansantuote. Yksityisen alan eläkevarat suhteutettuna bruttokansantuotteeseen kertoo osaltaan eri maiden varautumisen tasosta nykyisiin ja tuleviin eläkemenoihin.

Australiassa, Kanadassa, Tanskassa, Hollannissa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa eläkevarat ovat suuremmat kuin bruttokansantuote. Suomen osalta suhdeluku oli 2016 yli 60 prosenttia. Suomi sijoittui tässä maavertailussa jälleen sijalle 11. Kärkisijalla on Tanska yli 200 prosentilla ennen Hollantia. Maakohtaisiatilastoja vertailtaessa on syytä muistaa, että ne eivät kerro koko tarinaa kyseisen maan todellisesta eläkevarat / btk-suhdeluvusta. Esimerkiksi Suomella suhdeluvussa jää huomioimatta julkisen alan sijoitusvarallisuus, joka meillä on melko suuri. Sama tilanne on myös Norjalla.

Kun tarkastellaan Suomen koko lakisääteistä työeläkejärjestelmää eli yksityiset ja julkiset alat huomioiden ja lisätään siihen eläkesäätiöiden ja -kassojen hoitaman kollektiivisen lisätyöeläketurvan rahastojen arvo, muodostui varojen kokonaismääräksi 193,2 miljardia euroa vuoden 2016 lopussa. Tämä on yli 90 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tiettyjen valittujen OECD- ja ei-OECD-maiden eläkerahastot suhteessa BKT:hen vuonna 2006 ja 2016

Eri maiden eläkevarallisuuden määrän eroihin suhteessa bruttokansantuotteeseen vaikuttaa useampi tekijä. Varallisuuden määrään vaikuttaa muun muassa, minä vuonna varoja on alettu kerryttää eläkkeitä varten tai kuinka suuret eläkemaksut ovat historiassa olleet ja kuinka suuri osa niistä on rahastoitu. Kaikissa maissa työntekijöiden ja yrittäjien ei myöskään ole lakisääteinen pakko kuulua eläkejärjestelmän piiriin – toisin kuin esimerkiksi Suomessa. Useissa maissa alakohtaiset työmarkkinajärjestöjen sopimat työmarkkinaeläkkeet muodostavat merkittävän osan eläketurvasta. Toki myös bruttokansantuotteen kasvulla ja varojen sijoitustuotoilla on oma vaikutuksensa suhdeluvun kehitykseen.

Myös Eläketurvakeskus on julkaissut omilla kotisivuillaan tietoa eri maiden eläkevarojen suhteesta bruttokansantuotteeseen. Näissä luvuissa on mukana myös julkisen alan eläkerahastot.

Positiivinen tuottokehitys jatkui edelleen

Sijoitusvuodesta 2016 muodostui lopulta positiivinen, kun suurimmassa osassa tuottotietonsa raportoineissa OECD-maissa kirjattiin positiivinen tuottoluku huolimatta ajoittaisesta markkinaturbulenssista. Positiiviseen markkinatunnelmaan auttoivat etenkin keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka ja melko positiiviset talousluvut niin koko kansantalouksien, yrityksien kuin myös kuluttajienkin osalta. Alkuvuotta piinasivat Kiina-pelot, kun markkinatoimijat pelkäsivät Kiinan kansantalouden kasvun hidastuvan aiempia pelkoja nopeammassa tahdissa. Tämä pelko näkyi etenkin osakemarkkinoilla, joilla kirjattiin useita laskupäiviä.

Sijoitusvuotta leimasivat lisäksi poliittiset jännitteet niin Euroopassa kuin Atlantin toisellakin puolella Yhdysvalloissa. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta eläkevakuuttajien tuotoista muodostui mukavasti lisäeuroja tukemaan eläkejärjestelmän kestävyyttä.

Reaalinen tuotto oli positiivinen 28 maassa yhteensä 31 raportoineen OECD-maan joukossa. Etenkin Euroopassa tuottoluvut olivat hyvät – parhaimmat reaaliset tuotot saatiin Puolasta, Irlannista ja Hollannista. Yksinkertainen painottamaton keskituotto valittujen OECD-maiden kesken oli 3,0 prosenttia. Maakohtaisten reaalituottojen vaihteluväli oli suuri ja vaihteli negatiivisesta 1,2 prosentista (Tsekki) positiiviseen 8,3 prosenttiin (Puola). Suomi sijoittui tässä vertailussa sijalle yhdeksän 4,0 prosentin tuotolla. Sen sijaan Suomen koko lakisääteisen työeläkejärjestelmän reaalinen tuotto – julkinen ala huomioiden - oli 5,0 prosenttia vuonna 2016.

Valittujen OECD- ja ei-OECD-maiden eläkerahastojen reaaliset nettotuotot (%) vuonna 2016

Eläkevarojen sijoitustoiminnan tuottojen kehitystä on kuitenkin syytä tarkastella pitkällä aikavälillä – yhden vuoden muutoksille ei pidä antaa liian suurta painoarvoa. Tämän näkökulman huomioiden OECD on laskenut viimeisten viiden ja kymmenen vuoden nimelliset ja reaaliset tuottoluvut eri maiden osalta.

Valittujen OECD- ja ei-OECD-maiden eläkerahastojen keskimääräiset nimelliset ja reaaliset tuotot vuosilta 2012–2016 ja 2007-2016

Viiden viimeisen vuoden nimellisten tuottojen vaihteluväli valittujen OECD-maiden kesken oli 1,5 ja 8,3 prosentin välillä. Vastaavat reaaliset tuotot vaihtelivat -0,3 ja 6,9 prosentin välillä. Vastaavana ajankohtana Suomen yksityisalaan lukeutuvien eläkeyhtiöiden keskimääräinen vuotuinen nimellinen tuotto oli OECD:n laskelmien mukaan 6,4 ja reaalinen tuotto 5,3 prosenttia.

Tuottoerot johtuvat OECD:n raportin mukaan etenkin siitä, kuinka sijoitukset jakaantuvat eri maissa eri sijoitusluokkiin ja tähän liittyen rahoitusmarkkinoiden kehityksestä. Myös lainsäädännöllä on oma vaikutuksensa: eri maissa on eri tavalla säännelty laintasolla, kuinka paljon eläkesijoittajat voivat ottaa sijoitusriskiä. Pitkällä aikavälillä pätee yleensä sääntö, että mitä suurempi sijoitusriski sitä suurempi tuotto-odotus. Myös vertailuajankohta vaikuttaa tuottolukuihin.

Korkosijoitukset suosituin sijoituslaji ennen osakesijoituksia

Suurimmassa osassa OECD-maissa suurin sijoitusluokka on korkosijoitukset. Ne koetaan turvallisina, vakaata tuottoa tarjoavina sijoituskohteina. Tämä on etenkin pitkäaikaisille sijoittajille tärkeä elementti sopivia sijoituskohteita valitessa.

Nykyisen matalan korkoympäristön aikana on kuitenkin yhä haastavampi saada aiemmin totutun kaltaisia tuottoja niin kutsutuista turvallisimmista sijoituskohteista. Tämä on saanut osan OECD-maiden eläkevakuuttajista siirtämään sijoitusvarallisuutta vaihtoehtoisiin sijoitusluokkiin. Kyseistä käyttäytymistä kutsutaan termillä tuotonmetsästys (engl.search for yield). OECD:n aiemman selvityksen mukaan vaihtoehtoiset sijoitusluokat ovat kasvattaneet suosiotaan viimevuosina erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa, Brasiliassa ja Iso-Britanniassa.

Vaihtoehtoisiin sijoitusluokkiin kuuluvat muun muassa:

  • hedge-rahastot,
  • infrastruktuurisijoittaminen,
  • pääomasijoitukset,
  • kiinteistösijoitusrahastot (REIT),
  • strukturoidut sijoitustuotteet ja

Myös Suomessa vaihtoehtoiset sijoitusmuodot, kuten hedge- ja pääomarahastot ovat kasvattaneet suosiotaan niin yksityisellä kuin julkisellakin alalla.

OECD-raportin sivulta 17 löytyy laaja taulukko, josta näkee eri maiden eläkevarojen jakautuminen sijoitusluokittain.

Suuria maiden välisiä eroja ulkomaille suuntautuneiden sijoitusten osuuksissa

Valittujen OECD-maiden sijoitusten osuudet ulkomaisiin ja kotimaisiin sijoituksiin vaihtelivat laajasti. Näissä maissa ulkomaisiin kohteisiin sijoitettiin vaihteluvälillä 7,3 - 81,3 prosenttia eläkerahastojen varoista. Ulkomaisten sijoitusten osuus suomalaisilla yksityisalojen vakuuttajilla oli 72 prosenttia.

OECD:n raportin mukaan, mitä pienemmät ovat kotimaan rahoitusmarkkinat, sitä herkemmin sijoitetaan kotimaan ulkopuolelle. Sijoitusten hajauttaminen niin maantieteellisesti kuin sijoitusluokittain on myös järkevää. Tähän oletukseen nojaa myös perinteinen rahoitusteoria, jonka mukaan tuotto-riski-suhde paranee sijoitusten hajautuksen lisääntymisen ja erilaisten sijoituskohteiden löytämisen myötä. Näin toimimalla klassisen sanonnan mukaan kaikki munat eivät ole samassa korissa.

Valittujen OECD-ja ei-OECD-maiden eläkerahastojen ulkomaiset sijoitukset (%) vuonna 2016

Raportissa kerrotaan, kuinka jossain maissa on lailla kielletty ulkomaille sijoittaminen. Tästä esimerkkinä toimivat tietyin osin Egypti, Intia, Nigeria ja Dominikaaninen Tasavalta. OECD suosittelee vapaata pääoman liikkumista kaikkiin maihin.

Lisätietoja:

OECD:n tuorein ”Pension Markets in Focus” -julkaisu, siihen liittyvät tilastot sekä aikaisempien vuosien vastaavat materiaalit OECD:n verkkosivuilta. Myös tällä sivulla esitettyjen kuvien viitaukset löytyvät tuoreimmasta, vuoden 2017 julkaisusta.