Rahoitusmarkkinavero tarkoittaa veroa, jota perittäisiin rahoitusmarkkinoilla toimivilta tahoilta. Veroa voidaan periä esimerkiksi erilaisten rahoitusvälineiden kaupankäynnistä, eli ostoista ja myynneistä. Rahoitusmarkkinaverolla olisi vaikutuksia työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaan ja kaupankäynnin käytäntöihin. Sen aiheuttamat kustannukset olisivat myös merkittävät.

  1. Mikä rahoitusmarkkinavero on ja miten verohanke on edennyt?
  2. Miten rahoitusmarkkinavero koskettaisi Suomen työeläkealaa?
  3. Miksi työeläkeala vastustaa rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa?
  4. Eikö työeläkeala rajattu komission alkuperäisen esityksen ulkopuolelle?
  5. Mitä työeläkeala tavoittelee tällä hetkellä?
  6. Mitä kustannuksia vero aiheuttaisi työeläkevakuuttajille ja mihin kustannusten laskelmat perustuvat?
  7. Veron kerrotaan aiheuttavan työeläkemaksuun korotuspainetta. Mihin tämä perustuu?
  8. Vero olisi 0,1 prosenttia osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla käytävästä kaupasta sekä 0,01 prosenttia johdannaiskaupasta. Kun prosentit ovat näin pieniä, miten on mahdollista, että vaikutukset työeläkealalle olisivat kuitenkin niin suuret?
  9. Miksi työeläkevakuuttajat käyvät tiheästi toistuvaa kauppaa?
  10. Miten sijoituskohteet ylipäänsä valitaan?
  11. Miten vero muuttaisi työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa?
  12. Miten lopulta sitten kävisi, siirtyisikö työeläkesijoittaminen veron ulottumattomiin vai maksaisivatko työeläkesijoittajat veroa?
  13. Komission esityksen mukaan rahoitusmarkkinaveron tuotto otettaisiin huomioon EU-valtioiden jäsenmaksuissa. Eikö vero näin palautuisi sen käyttöönottaneen maan hyödyksi?
  14. Vaikka rahoitusmarkkinavero otettaisiin käyttöön vain joissakin EU-maissa, eikö markkina-alue olisi kuitenkin kooltaan maailmanlaajuisesti merkittävä?
  15. Mikä rooli työeläkealan sijoitustoiminnassa on eettisyydellä, kun tavoitellaan vain mahdollisimman korkeita tuottoja?

1. Mikä rahoitusmarkkinavero on ja miten verohanke on edennyt?

Rahoitusmarkkinavero tarkoittaa veroa, jota perittäisiin rahoitusmarkkinoilla toimivilta. Vero voidaan toteuttaa monin eri tavoin riippuen siitä, keihin veroa sovellettaisiin ja mitä verotettaisiin.

Keskusteluissa on ollut esillä ensin EU:n komission esitys vuodelta 2011 ja sittemmin helmikuussa 2013 antama direktiiviehdotus. Tämä tuorein esitys on transaktioihin eli tehtyihin kauppoihin perustuva veromalli. Esityksen mukaan veroa perittäisiin erilaisten rahoitusvälineiden kaupankäynnistä, siis ostoista ja myynneistä (muun muassa osakkeet, joukkovelkakirjalainat ja johdannaiset).

Koko EU:n laajuinen vero ei saanut taakseen riittävää tukea ja nyt kymmenen maata on vienyt asiaa eteenpäin tiivistetyn yhteistyön menettelyllä. Menettely on luotu tilanteisiin, joissa ei saada riittävää kannatusta koko EU-perheen kesken. Suomi ei lähtenyt mukaan neuvotteluihin.

Tuorein, vuoden 2013 direktiiviehdotus sisältää niin sanotun liikkeeseenlaskuperiaatteen. Se tarkoittaa, että myös veron ulkopuolisissa maissa olevat sijoittajat joutuvat maksamaan veroa, jos käyvät kauppaa veronalaisissa maissa liikkeeseen lasketuilla arvopapereilla. Tällä pyritään pienentämään mahdollisuuksia välttää veroa. Kotipaikka- ja liikkeellelaskuperiaatteet kasvattavat veron kohteena olevan maajoukon hyvin laajaksi. Näin ollen suomalaiset työeläkevakuuttajat olisivat veron piirissä sijoittaessaan kansainvälisille rahoitusmarkkinoille, vaikka veroa ei oteta Suomessa käyttöön.

Veron taustalla on tärkeitä tavoitteita muun muassa rahoitusmarkkinoiden vakauttamisesta ja tuleviin talouskriiseihin varautumisesta. Idea finanssitransaktioiden verottamisesta on syntynyt reaktiona talouskriiseihin ja keynesiläisen taloustieteen piirissä 30-luvun laman, 70-luvun valuuttakurssien vapautumisen ja 2000-luvun finanssikriisin jälkeen. Veron kannattajien mukaan vero ei vääristäisi markkinoiden toimintaa, jos se määriteltäisiin optimaalisesti ja hyvin pieneksi. Hyödyt systeemisten riskien ja epävakauden vähentymisestä olisivat heidän mukaansa syntyviä markkinahaittoja suuremmat.

Verohanke on kuitenkin saanut osakseen laajasti kritiikkiä. Iso-Britannia ja useat euroalueen ulkopuoliset maat ovat vastustaneet hanketta. Myös eläkeala on Euroopassa ja Suomessa tuonut esiin rahoitusmarkkinaveron negatiivisia vaikutuksia.

Kritiikin taustalla on tutkimustieto veron negatiivisista vaikutuksista moniin maihin ja sijoitusmarkkinoihin. Tutkimustulokset veron käyttöönottaneissa maissa Euroopassa ja muualla maailmassa ovat osittain ristiriitaisia. Eri maiden tapaukset ovat myös hyvin erilaisia. Negatiivisia tutkimustuloksia ei kuitenkaan voida väheksyä.

Edetäkseen rahoitusmarkkinaveron kaltainen, syvennetyn yhteistyön hanke vaatii taakseen yhdeksän jäsenvaltiota. Mukana on nyt kymmenen maata: Saksa, Ranska, Italia, Itävalta, Belgia, Kreikka, Portugali, Slovakia, Slovenia ja Espanja. Viro jäi valmistelusta pois joulukuussa 2015. On historiallista, että osa EU-maista etenee syvennetyssä yhteistyössä verotuksen alalla, jossa normaalisti vaadittaisiin yksimielisyyttä. Kyseessä olisi globaalisti ainutlaatuinen alueellinen rahoitusmarkkinavero. Vero voi myös lopulta muuttaa unionin veropolitiikkaa, jos tarkkailusta ja yhdenmukaistamisesta siirryttäisiin oman verotuksen suuntaan.

Neuvottelujen pohjana on komission helmikuussa 2013 antama direktiiviehdotus, mutta lopullisen ehdotuksen sisällöistä neuvottelevat hankkeessa mukana olevat maat. Alun perin uuden verokäytännön kaavailtiin astuvan voimaan vuoden 2014 alussa, mutta neuvottelut ovat pitkittyneet merkittävästi.

Lokakuussa 2016 neuvottelijamaiden valtiovarainministerit kertoivat julkisuudessa, että veron perusperiaatteista on päästy sopuun. Komission alainen verotuksen ja tulliliiton pääosasto (Taxation and Customs Union Directorate-General) on ilmoittanut alkavansa valmistella lakitekstiä tulevien keskustelujen pohjaksi. Neuvotteluissa näyttää kuitenkin moni asia olevan vielä auki ja aikatauluista ei ole tarkkaa tietoa.

2. Miten rahoitusmarkkinavero koskettaisi Suomen työeläkealaa?

Rahoitusmarkkinaveron vaikutukset olisivat erityisen suuret juuri Suomen lakisääteisiin työeläkkeisiin. Suomessa lakisääteisten työeläkevarojen määrä on eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuri, peräti yli 85 prosenttia bruttokansantuotteesta (86,5 prosenttia vuonna 2015). Suomessa on varauduttu hyvin väestön ikääntymiseen rahastoimalla ja sijoittamalla työeläkevaroja. Muualla Euroopassa lakisääteisiä eläkkeitä ei usein rahastoida, vaan veroilla ja maksuilla kerätyt eläkevarat käytetään suoraan eläkkeiden maksuun.

Suomalaiset työeläkevakuuttajat ovat aktiivisia sijoittajia ja niiden sijoitusvarallisuus on iso, noin 188,5 miljardia euroa (vuoden 2016 lppun tilanne). Varallisuuden olemassaolo johtuu siitä, että osa kunkin vuoden työeläkemaksuista on rahastoitu ja sijoitettu tulevien eläkemenojen rahoittamista varten. Eläkerahastot ovat etenkin 20 viime vuoden aikana kasvaneet merkittävästi, kun järjestelmässä on varauduttu väestön ikääntymiseen. Sijoitusvaroja ja niistä saatavia tuottoja tarvitaan nykyisten eläkkeiden maksuun ja tuleviin eläkkeisiin varautumiseen.

Jos rahoitusmarkkinavero toteutuisi ja sitä sovellettaisiin myös työeläkesijoittajiin, vero kasvattaisi työeläkemaksun nostopainetta entisestään. Veron aiheuttamat kulut pitäisi siis kattaa työeläkemaksuja korottamalla tai eläke-etuuksia heikentämällä. Jo nykyisellään sijoitusten tuotoilla katetaan osa työeläkemaksun korotustarpeesta, ja ilman sijoitustoiminnan tuottoja työnantajien ja työntekijöiden maksamaa työeläkemaksua olisi nostettava. Esimerkiksi vuonna 2017 yksityisalojen työeläkemaksuja olisi ilman rahastointia pitänyt periä yli 2 prosenttiyksikköä enemmän kuin mitä nyt peritään.

Osittainen rahastointi koskee yksityisten alojen palkansaajien eläkejärjestelmiä. Kun osa työeläkemaksuista rahastoidaan, jäävät työeläkemaksut tulevaisuudessa pysyvästi alemmiksi. Näin myös tulevien sukupolvien aikanaan maksamat työeläkemaksut tulevat kohtuullisemmiksi kuin mitä ne olisivat ilman sijoitusvaroja ja niiden tuottoa. Myös julkisilla aloilla osa maksetuista työeläkemaksuista rahastoidaan, mutta rahastot ovat luonteeltaan puskurirahastoja, joiden avulla hillitään työeläkemaksujen nousupaineita tulevaisuudessa. Yrittäjä- ja maatalouseläkkeisiin ei liity varsinaista rahastointia. Lisätietoja Rahastointi-sivultamme.

3. Miksi työeläkeala vastustaa rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa?

Siksi että vero aiheuttaisi huomattavia kustannuksia suomalaisille eläkkeen maksajille, eli työnantajille ja työntekijöille sekä tuleville eläkkeensaajille. Työeläkesijoituksista maksettavan veron aiheuttamat kulut pitäisi kattaa työeläkemaksuja korottamalla tai eläke-etuuksia heikentämällä.

Veron taustalla on tärkeitä tavoitteita muun muassa rahoitusmarkkinoiden vakauttamisesta ja tuleviin talouskriiseihin varautumisesta. Vero vaikuttaisi kuitenkin negatiivisesti etenkin Suomen kansantalouteen, esimerkiksi suomalaisten työllisyyteen sekä yritystoiminnan edellytyksiin, ja sitä kautta myös kerättäviin työeläkevaroihin.

Sijoitustoimintaa siirrettäisiin veron takia erittäin todennäköisesti sijoituskohteisiin sellaisiin maihin, jotka ovat veron ulkopuolella. Siten veron käyttöönotto ei ole käyttöönottajamaidenkaan etu.

Komission helmikuussa 2013 antamasta ehdotuksesta tekee erityisen hankalan sen sisältämä niin sanottu liikkeeseenlaskuperiaate. Se tarkoittaa, että myös veron ulkopuolisissa maissa olevat sijoittajat joutuisivat maksamaan veroa, jos ne kävisivät kauppaa veronalaisissa maissa liikkeeseen lasketuilla arvopapereilla. Veron vaikutukset ulottuisivat siten hyvin laajalle. Samaan aikaan veron keräämisestä ja sen valvonnasta tulisi hyvin monimutkaista.

Sijoitustoiminnan läpinäkyvyys saattaisi heikentyä, kun markkinoilla kehitellään tuotteita, joilla vältetään verosta aiheutuvia kustannuksia. Näistä syistä emme pidä ehdotusta onnistuneena esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Myös eurooppalainen kattojärjestömme AEIP (European Association of Paritarian Institutions) vastustaa veroa työeläkesijoituksiin kohdistuvien negatiivisten vaikutusten vuoksi. Mikäli vero kuitenkin otettaisiin käyttöön, tulisi työeläkevarojen sijoitustoiminta AEIP:n mielestä sulkea veron ulkopuolelle.

4. Eikö työeläkeala rajattu komission alkuperäisen esityksen ulkopuolelle?

Eläkerahastot ovat mukana sekä komission alkuperäisessä ehdotuksessa (2011) että tuoreemmassa ehdotuksessa (2013), joka on suppeamman maajoukon neuvottelujen pohjana.

Parlamentti (2009-2014) käsitteli komission alkuperäistä esitystä koko EU:n kattavasta verosta toukokuussa 2012 ja kannatti veron käyttöönottoa. Monet parlamentin jäsenet vaativat tuolloin rahoitusmarkkinaveroon erilaisia poikkeuksia ja parlamentin kannanotossa eläkerahastot rajattiin veron ulkopuolelle. Suppeamman maajoukon neuvoteltavana oleva uusi direktiiviehdotus ei ole ollut parlamentin käsiteltävänä.

EU-parlamentista löytyy edelleen sympatiaa eläkesijoittajien huolille. Parlamentilla ei kuitenkaan ole asiassa päätösvaltaa. Sen rooli on ainoastaan neuvoa antava. Neuvostossa ääntä ovat pitäneet lähinnä maat, joihin on kasautunut merkittäviä eläkerahastoja, kuten Britannia ja Alankomaat.

5. Mitä työeläkeala tavoittelee tällä hetkellä?

On hyvä, että Suomi ei ole veron valmistelussa mukana. Vaikka nyt ollaan vasta valmisteluvaiheessa, valmisteluun osallistuminen sitouttaa mukana olevia maita myös jatkotoimenpiteisiin ja vero myös todennäköisimmin otettaisiin käyttöön valmisteluun osallistuvissa maissa.

Tällä hetkellä työeläkeala toimii aktiivisesti sen eteen, että eläkesijoittajia ei sisällytetä lain piiriin. Jos vero otetaan käyttöön osassa EU-maita, sen negatiiviset vaikutukset veron ulkopuolisille maille sekä erityisesti Suomen työeläkejärjestelmälle ja sen rahoitukselle on pystyttävä minimoimaan. Työeläkesijoittajilla on sosiaalinen tehtävä: ne toimivat lakisääteisen järjestelmän puitteissa ja hoitavat sosiaaliturvaa. Kyse on työeläkkeiden rahoituksesta.

Eurooppalaisen kattojärjestömme AEIP:n (European Association of Paritarian Institutions) tavoitteena on, että työeläkesijoittaminen rajattaisiin direktiivin ulkopuolelle.

Suomen tulisi vaikuttaa siihen, että jos vero otetaan käyttöön vain osassa EU-maita, sen negatiiviset vaikutukset veron ulkopuolisille maille sekä erityisesti Suomen työeläkejärjestelmälle ja sen rahoitukselle pystytään minimoimaan. Muussa tapauksessa työeläkkeiden rahoitus heikkenee kasvavien kustannusten takia tai työeläkevaroja sijoitetaan veron ulkopuolella oleviin kohteisiin ja maihin. On tärkeää, että veron vaikutuksia selvitetään kattavasti ja tietoa niistä on saatavilla päätöksenteon tueksi.

Rahoitusmarkkinavero heikentää sen käyttöönottavien maiden sijoituskohteiden houkuttelevuutta. Koko Euroopan kannalta on tärkeää, että työeläkevaroja sijoitettaisiin jatkossakin myös eurooppalaisiin kohteisiin.

Ristiriitaisen verohankkeesta tekee EU-politiikan näkökulmasta se, että vero toimisi suoraan komission kärkihanketta, pääomamarkkinaunionia vastaan. Pääomamarkkinaunionihankkeessa halutaan edistää rahoituksen ja pääomien liikkuvuutta EU-maiden välillä ja saada siten monipuolisempia rahoituskanavia pienille ja keskisuurille yrityksille.

6. Mitä kustannuksia vero aiheuttaisi työeläkevakuuttajille ja mihin kustannusten laskelmat perustuvat?

Teimme Telassa vuodelta 2012 laskelman veron kustannuksista alalle. Laskelmassa on lähdetty liikkeelle siitä, että vero olisi otettu käyttöön veroa silloin edistäneissä, syvennetyn yhteistyön maissa, joita oli 11.

Komission esittämän, syvennetyn yhteistyön EU-maiden veron kustannus olisi työeläkesijoituksille laskelmiemme mukaan 150–180 miljoonaa euroa vuodessa. Laskelma perustuu työeläkevakuuttajien vuoden 2012 toteutuneeseen kaupankäyntiin. Mukana arviossa on kaikki työeläkevakuuttajat eli työeläkeyhtiöt, julkisten alojen työeläkevakuuttajat ja muut työeläkevakuuttajat eli eläkesäätiöt ja -kassat, Merimieseläkekassa sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitos.

Laskelmassa on lähdetty siitä, että vero olisi ollut voimassa vuonna 2012 ja tuolloin toteutuneet kaupat olisi tehty verosta huolimatta. Laskelmassa ei ole tehty oletuksia veron aiheuttamista sijoitustoiminnan muutoksista. Sittemmin euroalueelle tehtyjen sijoitusten määrä ei ole kasvanut. Verokertymäarvio on edelleen samaa suuruusluokkaa kuin vuoden 2012 kauppojen perusteella.

Laskelmat perustuvat siihen, että suurimmat jäsenemme ovat käyneet läpi vuoden 2012 kaikki todelliset tekemänsä kaupat, ostot ja myynnit, ja luokitelleet ne verollisuuden mukaan. Tällä tavoin on käyty läpi 93 prosenttia koko työeläkealan sijoitusvarallisuudesta. Pienimpien jäsentemme osalta summat on arvioitu läpikäydyn kannan perusteella. Laskelmassa on siis oletettu, että samat kaupat tehtäisiin verosta huolimatta.

Vaikka Suomi ei ole lakivalmistelussa mukana, kustannusarvio on laskettu myös sille skenaariolle, että Suomi ottaisi veron käyttöön. Tällöin kustannukset olisivat huomattavasti suuremmat. Veron kustannus työeläkesijoituksille olisi arviomme mukaan 450-530 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä laskelma perustuu komission alkuperäiseen esitykseen ja työeläkevakuuttajien vuoden 2011 kaupankäyntiin. Kustannusarvio olisi edelleen aiemmin lasketussa vaihteluvälissä.

7. Veron kerrotaan aiheuttavan työeläkemaksuun korotuspainetta. Mihin tämä perustuu?

Työeläkejärjestelmän rahoitukseen on käytössä kolme elementtiä: työeläkemaksut, eläke-etuudet ja sijoitusten tuotot. Näistä yhden elementin muutos vaikuttaa väistämättä kahteen muuhun. Mikäli sijoitusten tuotoista perittäisiin uutta veroa, olisi sen osuus pois eläkkeiden rahoituksesta.

Työeläkevarojen sijoitustuotot on tarkoitettu tulevien eläkkeiden rahoittamiseen. Rahoitusmarkkinaveron kaltaista menoerää varten ei ole rahastoitu varoja, joten veron aiheuttama kustannus jouduttaisiin perimään työeläkemaksussa tai vastaavasti pienentämään eläkkeitä. Työeläkemaksussa on tällä hetkellä jo väestön ikääntymisestä johtuvaa korotuspainetta. Tulevaisuudessa työeläkemenot ovat joka tapauksessa kerättyjä työeläkemaksuja olennaisesti suuremmat, mikäli nykyisenkaltaiset työeläke-etuudet halutaan säilyttää myös tuleville sukupolville.

Työeläkemaksuja pitäisi veron seurauksena korottaa sekä yksityisillä että julkisilla aloilla. Maksun korotuspaine olisi vuoden 2012 laskelmamme mukaan noin 0,2 prosenttiyksikköä, jos veron vaikutukset katettaisiin kokonaan maksujen korotuksella. Laskelman oletuksena oli, että vero olisi käytössä 11 syvennetyn yhteistyön maassa. Jos vero rahoitettaisiin jo säästetyistä varoista, kustannus vain siirrettäisiin tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Suomi ei ole verohankkeessa mukana, mutta laskimme myös sen skenaarion vaikutukset eläkemaksun korotuspaineeseen. Tällöin vaikutukset olisivat huomattavasti suuremmat: maksunkorotuspaine yksityisillä ja julkisilla aloilla olisi noin 0,7 prosenttiyksikköä, jos kustannus katettaisiin kokonaan maksunkorotuksella.

Julkisten alojen palkansaajien eläkkeiden kustannusten nousu tulisi katettavaksi valtion, kuntien ja seurakuntien verotuloilla työnantajamaksun tai tulonsiirron muodossa sekä näiden alojen palkansaajien työeläkemaksuilla.

Työeläkemaksuilla ja sijoitustuottojen tasolla on yhteys: jos sijoitusten keskituotto alenee 0,5 prosenttiyksikköä, työeläkemaksua tulisi nostaa 1 prosenttiyksiköllä vaikutuksen tasaamiseksi. Sama toimii myös päinvastoin: korkeammat sijoitustuotot merkitsevät pienempää työeläkemaksua.

8. Vero olisi 0,1 % osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla käytävästä kaupasta sekä 0,01 % johdannaiskaupasta. Kun prosentit ovat näin pieniä, miten on mahdollista, että vaikutukset työeläkealalle olisivat kuitenkin niin suuret?

Työeläkevaroja sijoitetaan pitkäjänteisesti kymmenien vuosien tähtäimellä, tavoitteena ei ole saavuttaa lyhyen aikavälin tuottoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sijoitustoiminta olisi passiivista ja että kaikkien sijoitusten aikajänne olisi pitkä. Aktiivinen kaupankäynti johtuu suureksi osaksi siitä, että hyvää tuoton ja riskin suhdetta pyritään ylläpitämään sijoituksissa.

Vero perittäisiin aina sekä ostoista että myynneistä koko sijoitusketjussa; aina kun joku sijoitus myydään, joudutaan jokin vastaava sijoituskohde ostamaan tilalle. Kaupankäyntiä tulee paljon esimerkiksi niin sanotuista lyhyen koron sijoituksista. Volyymiä syntyy myös johdannaisilla käytävästä kaupasta, joita käytetään erityisesti suojaukseen ja riskienhallintaan. Mitä pidempiaikaisesta suojasta on kyse, niin sitä todennäköisemmin suojaus koostuu sarjasta tietyin väliajoin tehtäviä kauppoja, eikä yksittäisestä, pitkäaikaisesta suojauksesta. Siten vero nostaisi riskienhallinnan kustannuksia.

Tekemämme laskelma kertoo siis siitä, minkälaisia vaikutuksia verolla olisi lakisääteisen työeläketurvan rahoitukselle nykyisillä kaupankäyntimäärillä.

9. Miksi työeläkevakuuttajat käyvät tiheästi toistuvaa kauppaa?

Rahoitusmarkkinoilla kaikki tiheästi toistuva kauppa ei ole niin sanotusti spekulatiivista. Monet turvaavatkin sijoituskohteet vaativat aktiivista kaupankäyntiä. Tällaisia ovat esimerkiksi lyhyen koron sijoitukset, joita uusitaan suhteellisen tiheästi. Lyhyen koron sijoitukset ovat vähäriskisimpiä sijoituksia. Myös johdannaisia käytetään riskiltä suojautumiseen. Aktiivinen tai tiheä kaupankäyntitahti ei siten tarkoita, että kohteet olisivat riskipitoisia. Kyse on sijoitusten suojaamisesta.

Johdannaiskauppaa käydään pääasiassa sijoitusten suojaamiseksi ja riskien vähentämiseksi silloin, kun markkinatilanne muuttuu nopeasti. Johdannaiset ovat rahoitusvälineitä, joiden arvo perustuu jonkin toisen välineen, esimerkiksi valuutan, arvopaperin tai hyödykkeen arvoon. Niitä käytettäessä osapuolet sitoutuvat tulevaisuudessa tehtävään kauppaan tietyillä ehdoilla.

Johdannaisilla sijoituksia voidaan muuttaa riskittömämpään suuntaan nopeasti, tehokkaasti ja ilman suurta käteisen rahan määrää. Helposti rahaksi muutettavat johdannaiset ovat voimassa tyypillisesti lyhyen aikaa, esimerkiksi kolme kuukautta. Jos tällainen suojaus halutaan pitää vuoden ajan voimassa, niin se joudutaan uudistamaan vähintään kolme kertaa. Tarkan johdannaissuojan ylläpitäminen pitkään vaatii siis suuren määrän säännöllisiä kauppoja.

Johdannaiset ovat tärkeitä muun muassa euroalueen ulkopuolisissa sijoituksissa, koska niitä käytetään valuuttariskiltä suojautumiseen. Euroalueen ulkopuoliset sijoitukset ovat viime vuosina olleet kasvussa. Työeläkevakuuttajien sijoitussalkusta on vuosina 2015 ja 2016 ollut hieman yli puolet euroalueen ulkopuolella. Vielä vuonna 2009 osuus oli selvästi pienempi: alle 34 prosenttia.

Työeläkevaroja ei altisteta sellaisille riskeille, joita järjestelmä ei pysty kantamaan. Tästä pitää huolen jo sijoitustoimintaa ohjaava lainsäädäntökin. Työntekijän eläkelain mukaan työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Säännös edellyttää myös, että työeläkesijoitusten riskitasoa muutetaan markkinatilanteen mukaan. Muutos tapahtuu myymällä tai ostamalla riskipitoisempia sijoituksia ja ostamalla tai myymällä riskittömämpiä sijoituksia. Tällaiset muutokset voivat olla suuria ja edellyttää euromääräisesti isoja kauppoja.

10. Miten sijoituskohteet ylipäänsä valitaan?

Työeläkevarojen sijoitustoiminta on laissa säänneltyä. Sijoitukset on tehtävä tuottavasti ja turvaavasti, koska ne on tarkoitettu lakisääteisen eläketurvan hoitamiseen. Sijoituksille tavoitellaan siis mahdollisimman hyvää tuottoa sallitulla riskitasolla. Jokaisella työeläkevakuuttajalla on omat sijoitusstrategiansa, joiden pohjalta ne tekevät sijoituspäätöksiä. Työeläkesijoitukset hajautetaan maantieteellisesti sekä erilaisiin sijoituskohteisiin. Näin toimimalla voidaan saavuttaa mahdollisimman hyvä tuotto samalla, kun riskit pienenevät hajautuksen myötä.

Tuottojen saaminen on vaikeutunut sijoitusympäristössä, jossa korot ovat matalat ja turbulenssi osakemarkkinoilla on ajoittain lisääntynyt. Matalan inflaation ja heikohkon talouskasvun seurauksena keskuspankit ovat harjoittaneet elvyttävää rahapolitiikkaa. Tämän seurauksena niin rahamarkkina- kuin velkakirjojen korot ovat laskeneet selvästi viimeisten vuosien aikana.

Tuottojen metsästäminen ajaa työeläkevakuuttajia sijoittamaan entistä enemmän uusiin ja osin riskillisempiinkin sijoituskohteisiin. Uusien sijoituskohteiden hankinta on kuitenkin rajoitettua, sillä eläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Epävarmassa markkinatilanteessa pääpaino on hyvän vakavaraisuuden säilyttämisessä, kun taas normaalitilanteessa tuottojen saaminen korostuu.

Lisäksi yksityisalojen työeläkevakuuttajien riskinottoa rajoitetaan vakavaraisuussäännöksillä. Julkisilla aloilla sijoitustoimintaa puolestaan ohjataan eläkevakuuttajien hallintoelimissä tehdyillä päätöksillä siitä, missä rajoissa sijoitukset voivat kohdistua eri sijoituslajeihin.

Viime aikoina euroalueen ulkopuolisten sijoitusten osuus on kasvanut parempien tuottonäkymien takia. Erityisesti euroalueen ulkopuoliset joukkovelkakirjasijoitukset ovat kasvattaneet suosiotaan. Euroalueella korot ovat pääosin hyvin matalalla, ja korkotuottoa voidaan saada paremmin Yhdysvalloista ja kehittyviltä markkinoilta.

Rahoitusmarkkinavero toimisi huonosti matalien korkojen maailmassa, jossa tuottojen saaminen on jo valmiiksi haasteellista.

11. Miten vero muuttaisi työeläkevakuuttajien sijoitustoimintaa?

Verolla tulisi olemaan vaikutuksia sijoitustoimintaan ja kaupankäynnin käytäntöihin. Jos veroa pyrittäisiin välttämään, sijoituksia ei voitaisi enää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla eläkevarojen tuottojen ja turvaavuuden eli riskienhallinnan näkökulmasta. Jos sijoitusten kohteita veron seurauksena muutettaisiin, tuotot todennäköisesti heikentyisivät. Tämä taas tarkoittaisi pitkällä aikavälillä korkeampia eläkemaksuja tai jopa eläke-etuuksien heikentämistä.

Onkin erittäin todennäköistä, että vero tulisi heikentämään sen käyttöönottaneiden maiden houkuttelevuutta sijoituskohteena sekä muuttamaan pääomamarkkinoiden optimaalista toimintaa.

Myös yritystoimintojen siirtäminen veron ulkopuolisiin maihin lisääntyisi. Vero heikentäisi myös sijoitustoiminnan läpinäkyvyyttä, kun markkinoilla kehitetään sijoitustuotteita, joilla vältetään veron laukeamista. Vaikka veron taustalla olevat tavoitteet ovat ymmärrettäviä, siitä aiheutuisi käyttöönottajamaille monia negatiivisia vaikutuksia.

12. Miten lopulta sitten kävisi, siirtyisikö työeläkesijoittaminen veron ulottumattomiin vai maksaisivatko työeläkesijoittajat veroa?

Rahoitusmarkkinavero on vasta valmisteluvaiheessa eikä tarkkaa tietoa käyttäytymismuutoksista ole mahdollista saada etukäteen. Tutkimustietoa on muutamista maissa Euroopassa ja maailmalla, joissa kansallinen rahoitusmarkkinavero on otettu käyttöön. Verolla on tutkimusten mukaan ollut negatiivisia vaikutuksia markkinoiden toimintaan. Negatiivisia tutkimustuloksia ei voida väheksyä, vaikka eri maiden tapaukset ovatkin erilaisia ja tutkimustulokset osittain ristiriitaisia. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa tällainen vero on ollut käytössä. Ruotsissa verokokeilu 1980-90-luvuilla epäonnistui liian raskaan mallin takia.

Mikäli rahoitusmarkkinavero otettaisiin käyttöön, olisi sillä joka tapauksessa riskinhallinnan mahdollisuuksien vähenemisen ja kustannusten lisääntymisen takia haitallisia vaikutuksia työeläkevarojen sijoittamiseen. Vero tulisi kuitenkin vaikuttamaan sijoituspäätöksiin ja veron käyttöönottajamaiden houkuttelevuus sijoituskohteina heikkenisi. Koko Euroopan kannalta on tärkeää, että työeläkevaroja sijoitettaisiin jatkossakin myös eurooppalaisiin kohteisiin.

Suomi ei ole mukana veroneuvotteluissa, mikä on hyvä päätös. Suomen täytyy vaikuttaa siihen, että veron negatiiviset vaikutukset sen ulkopuolisille maille ja erityisesti Suomen työeläkejärjestelmälle ja työeläkkeiden rahoitukselle pystytään minimoimaan. Ensisijaisesti verohankkeesta tulisi luopua kokonaan. Toisella sijalla on se, että eläketoimijat rajataan sen ulkopuolelle.

13. Komission esityksen mukaan rahoitusmarkkinaveron tuotto otettaisiin huomioon EU-valtioiden jäsenmaksuissa. Eikö vero näin palautuisi sen käyttöönottaneen maan hyödyksi?

Komission ehdotuksen mukaan kerättävät verot menisivät EU:n budjettiin, ja käyttöönottajamaat saisivat sitä kautta alennusta jäsenmaksuista. Tämä mahdollisesti vapauttaisi kotimaassa rahaa muihin tarkoituksiin. Käytännössä kuitenkin vain osa rahasta palautuisi verossa mukana oleville maille. Eri jäsenvaltioilla ja esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on ollut erilaisia näkemyksiä verolla saatavien rahojen käytöstä. Loppujen lopuksi syvennetyn yhteistyön maan päättävät miten ja mihin rahat käytettäisiin.

Työeläkesijoittajien näkökulmasta maksettu vero on aina lopullisesti pois työeläkkeiden rahoituksesta ja se voidaan kompensoida ainoastaan nostamalla eläkemaksuja ja heikentämällä eläke-etuuksia. Suomi ei ole mukana veroa koskevissa neuvotteluissa, mutta suomalaisille työeläkesijoittajille tulisi komission tämänhetkisen direktiiviehdotuksen mukaan kustannuksia siitä huolimatta. Tämä johtuu liikkeeseenlaskuperiaatteesta, jonka mukaan vero seuraa käyttöönottajamaassa liikkeeseen laskettua arvopaperia myös käyttöönottajamaan ulkopuolelle. Samaan aikaan veron keräämisestä ja sen valvonnasta tulisi hyvin monimutkaista. Käytännössä suomalaisten työeläketurvan rahoittamiseen tarkoitettuja varoja siirrettäisiin veron välityksellä EU:n budjettiin ja veron käyttöönottajamaille.

Työeläkevakuuttajat ja -rahastot Euroopassa eivät harjoita sijoitustoimintaa voittojen keräämiseksi omistajilleen, vaan rahoittavat työssäkäyvien ihmisten eläkkeitä. Eläkesijoitusten verottaminen onkin nykyisten ja tulevien eläkeläisten välillistä verottamista. Aiheutuva kulu heikentää täysimääräisesti eläketurvaa sekä luo lisää paineita eläkemaksujen korottamiselle tai etuuksien heikentämiselle.

14. Vaikka rahoitusmarkkinavero otettaisiin käyttöön vain joissakin EU-maissa, eikö markkina-alue olisi kuitenkin kooltaan maailmanlaajuisesti merkittävä?

Vero ei aiheuttaisi rahoitusmarkkinoiden alueellisia vääristymiä, jos se olisi käytössä maailmanlaajuisesti. Myös G20-maiden tasolla toteutettuna negatiiviset vaikutukset olisivat pienemmät. Kaikkein huonoin vaihtoehto olisi järjestelmän käyttöönotto vain osassa EU:n jäsenmaita, kuten kymmenen maata nyt neuvottelevat. Tämä johtaisi erittäin todennäköisesti Euroopan rahoitusmarkkinoiden keskittymiseen käyttöönottajamaiden ulkopuolelle. Vero heikentää toteutuessaan käyttöönottajamaiden houkuttelevuutta sijoituskohteena.

Työeläkejärjestelmän kannalta ostoihin ja myynteihin perustuva veromalli on haitallinen, toteutetaanpa se missä laajuudessa tahansa. Maksettavat verot olisivat joka tapauksessa suoraan pois työeläkkeiden rahoituksesta.

15. Mikä rooli työeläkealan sijoitustoiminnassa on eettisyydellä, kun tavoitellaan vain mahdollisimman korkeita tuottoja?

Rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa on perusteltu muun muassa rahoitusmarkkinoiden vakauttamisella, tuleviin kriiseihin varautumisella ja kansainvälisellä oikeudenmukaisuudella. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita. Nyt esitetty käytännön ratkaisu tavoitteisiin pääsemiseksi ei kuitenkaan ole kokonaisuutta ja erityisesti tulevien sukupolvien työeläketurvaa ajatellen toimiva. Vero on suunniteltu kohdistumaan finanssitoimijoihin laajasti, mutta esimerkiksi työeläkesijoittajat eivät olleet synnyttämässä vuoden 2008 finanssikriisiä.

Työeläkesijoittajien näkökulmasta maksettu vero on kustannus ja aina lopullisesti pois työeläkkeiden rahoituksesta. Se voidaan kompensoida ainoastaan nostamalla eläkemaksuja ja heikentämällä eläke-etuuksia. Eläkejärjestelmillä sekä työntekijöiden ja työnantajien eläkerahastoilla on sosiaalinen tehtävä, ne hoitavat osaltaan sosiaaliturvaa.

Vero johtaisi todennäköisesti kuitenkin kansainvälisen sijoitustoiminnan siirtymiseen niihin maihin ja sijoituskohteisiin, joita vero ei koske. Myös yritystoimintojen siirtäminen veron ulkopuolisiin maihin lisääntyisi, sillä verolta ei voi liikkeeseenlaskuperiaatteen takia suojautua siirtämällä kaupankäynnin veron ulkopuolelle. Vero heikentäisi myös sijoitustoiminnan läpinäkyvyyttä, kun markkinoilla kehitetään sijoitustuotteita, joilla vältetään veron laukeamista. Tämä on ongelma myös eettisyyden kannalta.

Sivua on päivitetty viimeksi 7.8.2017

Puuttuuko jotain?

Puuttuuko listalta mielestäsi jokin kysymys, johon haluaisit vielä vastauksen? Lähetä kysymys meille sähköpostitse osoitteeseen viestinta(at)tela.fi, niin lisäämme sen mukaan.